Mie en tajua tätä suomalaista nöyristelykulttuuria. Tietysti itserakkaus ja omakehu eivät ole plussaa, mutta se jatkuva vähättely ja jaloissa ryömiminen on luterilaisen kulttuurin naurettavimpia oireita.
Jos suomalaiselle kehaisee hänen hienoa hattuaan, hän mumisee kaulukseensa että "aijaa, ihan halpa oli, tuolta vaan ostin, itse asiassa en edes tykkää tästä". Kuka tahansa muu melkein missä tahansa muualla sanoisi "ai, kiitti!".
Sama vaiva nousee esille keskustelupalstalla. Jos joku erehtyy mainitsemaan viestissään, että on kivannäköinen, niin ai kamala mikä poru siitä nousee. Itse ihmettelin työnsaannin vaikeutta, ja laitoin aloitusviestiini, että papereissa ei ainakaan pitäisi vikaa olla, työnhakutaidoissa sen sijaan on hiottavaa. Voi luoja sentään mikä huuto, että en saa töitä koska olen itserakas diivailija =) Siis noiden papereiden takia.
Onko oikeasti synti ja häpeä tiedostaa omat hyvät puolensa? Siis niiden huonojen puolien lisäksi. Onko ihan kamalaa, jos on rohkeutta ja varmuutta sanoa ne ääneen, silloin kun ne liittyvät asiaan? (Esim. monet tämänkin palstan keskustelunavaukset.) Onko sellainen ihminen ihan oikeasti mielestänne itserakas, joka tietää, että hänellä on esimerkiksi ihan kauniit kasvot tai että hän yleensä on hyvä kuuntelija? Kai sinäkin löydät itsestäsi jotain hyvää? Jos et, suosittelen terapiaa. MIKSI itsestään ei saisi tietää tai sanoa mitään hyvää? Tai jos erehtyy sanomaan, niin perään pitää laittaa "mutta" ja 3-5 negatiivista asiaa itsestään, ettei muut ala tuijottaa kummissaan.
En ymmärrä.
Jos suomalaiselle kehaisee hänen hienoa hattuaan, hän mumisee kaulukseensa että "aijaa, ihan halpa oli, tuolta vaan ostin, itse asiassa en edes tykkää tästä". Kuka tahansa muu melkein missä tahansa muualla sanoisi "ai, kiitti!".
Sama vaiva nousee esille keskustelupalstalla. Jos joku erehtyy mainitsemaan viestissään, että on kivannäköinen, niin ai kamala mikä poru siitä nousee. Itse ihmettelin työnsaannin vaikeutta, ja laitoin aloitusviestiini, että papereissa ei ainakaan pitäisi vikaa olla, työnhakutaidoissa sen sijaan on hiottavaa. Voi luoja sentään mikä huuto, että en saa töitä koska olen itserakas diivailija =) Siis noiden papereiden takia.
Onko oikeasti synti ja häpeä tiedostaa omat hyvät puolensa? Siis niiden huonojen puolien lisäksi. Onko ihan kamalaa, jos on rohkeutta ja varmuutta sanoa ne ääneen, silloin kun ne liittyvät asiaan? (Esim. monet tämänkin palstan keskustelunavaukset.) Onko sellainen ihminen ihan oikeasti mielestänne itserakas, joka tietää, että hänellä on esimerkiksi ihan kauniit kasvot tai että hän yleensä on hyvä kuuntelija? Kai sinäkin löydät itsestäsi jotain hyvää? Jos et, suosittelen terapiaa. MIKSI itsestään ei saisi tietää tai sanoa mitään hyvää? Tai jos erehtyy sanomaan, niin perään pitää laittaa "mutta" ja 3-5 negatiivista asiaa itsestään, ettei muut ala tuijottaa kummissaan.
En ymmärrä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tätä asiaa selittää aika hyvin Janten laki, joka kyllä niin osuvasti kuvaa suomalaisten arvoja ja ajatusmaailmaa...Toisen erilaisuutta, paremmuutta jossakin asiassa, itsevarmuutta on niin vaikea sietää. En minäkään ymmärrä tätä ajatusmallia, miten toisen menestys muka on itseltä pois?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki
Meidät on kasvatettu niin. Esim, kun mennään kylään kahville, niin emännän kuuluu vähätellä "tässä nyt oikein ole mitään, kahvikin on vähän kylmää ja laihaa, voileipäkakkukin vähän lässähti, toi sokerikaan ei oikeen ole makeeta, pöytäliinakin on likainen, jne jne,,,,
Haa, mutta tässä ei suinkaan ole kyse emännän vaatimattomuudesta, vaan suunnattomasta kieroudesta joka voi syntyä vain naisen juonikkaissa aivoissa.
Näin emäntä pakoittaa vieraat kehumaan kaikki seitsemän sorttia maasta taivaisiin. Samalla joutuu kehumaan perintöhopeat (oikeesti alpakkaa).
Olisko samoin elämässä yleensä :)
Suomessa on niin kylmä ilmasto että täällä pitää keskittyä huolehtimaan kanssaihmisistään eikä asettaa itteensä muiden yläpuolelle. Sinäkin voit joskus tarvita apua kun jäät pakkasella oven taakse.
Hiton erikoinen logiikka =)
Eihän tässä kukaan ole yläpuolelle asettamisesta puhunut? Jos katsot vaikka noita esimerkkejä. Iso mies kertoi pukeutuvansa siististi. Mie kerroin, että koulutodistuksissa ei pitäisi olla moittimista. Kumpikaan näistä seikoista ei tee meistä hyvää ihmistä saati parempaa kuin muista, onpahan vain toteamus jostain positiivisesta puolesta, ja sekin kun on vielä tulkinnanvarainen juttu. Eikä kumpikaan ole keneltäkään muulta pois tai alenna kenenkään muun pukeutumista tai koulumenestystä.
Kyllä se sää vaan vaikuttaa ihmisluonteeseen, usko huviksesi.
Etelässä ihmiset ovat kuumia ja tulisia koska ilmasto on sellainen. Ei sitä täällä pohjoisessa hyväksytä että toinen on niin olevinaan toista parempi koska täällä arktisilla leveyksillä ihmiset ovat riippuvaisempia toisten avusta ja pitää osata tehdä yhteistyötä. Etelässä yhteistyö ei ole niin tarpeen, siellä selviää vähemmällä vaivalla.
Jos ja aina silloin tällöin, kun tuon esiin omat lukemattomat oivalliset ja hyvät puoleni - olen mielestäni vain vaatimaton realisti.
Tuodessani huonoja puoliani (niitäkin saattaa olla) esiin - esiinnyn mielelläni vaatimattomana, itseironisena jsa kylmäpäisenä humoristina.
Aivan kuka tahansa muu ihminen sopertaessaan epätoivoisena omia oletettuja positiivisia ominaisuuksia, niin - pidän häntä suurisuisena ja -sanaisena kerskailijana.
Kuka tahansa muu ihminen, joka tuo lukemattomat ja moninaiset negatiiviset piirteensä vuolaasti esiin, niin - pidän häntä, tasostaan huolimatta, kykenevänä näkemään raaka totuus.
Poikkeus edellisiin: Silloin, kun vonkaan(eli melkein aina) leikin ja esitän vaatimatonta ja tasapainoista ja luotettavaa Suomalaista Miestä, jonka jos joku viehättävä nainen eroottiseen leikkiin sytyttää, niin alta paljastuu varsinainen Villipeto.
Yleisesti ottaen protestanttisella etiikalla tai luterilaisuudella ei liene juuri mitään tekemistä itsensä nöyränä tai vaatimattomana esittämisen kanssa.
Muistettakoon, että Yhdysvalloissa, katteettoman itsekehuskelun luvatussa maassa, on valkoisten anglosaksisten miesten ja naisten keskuudessa juuri protestanttisuus valtasuuntana.
Sitäpaitsi ja rehellisesti sanoen, minusta "Suo, Kuokka ja Jussi-mentaliteetissa" ja Kaurismäen elokuvissa on jotain alkuperäistä ja kenties juuri meille Suomalaisille ominaista, jota ei ole missään nimessä syytä hävetä.
Inhoan "pyhäkoulukulttuuria", teeskentelyä ja suu korvissa ja näennäishymyssä irvistämistä jokaisen hampurilaispuraisun ja kokis siemaisun lomassa.
Joo, pointtia on sun tekstissä.