Minun ongelma on mieheni veljen vaimo, eli mieheni perheen toinen miniä. Meitä on vain kaksi perheessä ja minä olen hyvin eri tyyppinen kuin mieheni veljen vaino ja Anoppini. Olen kotoisin toiselta puolelta suomea, olen avoin ja tempperamenttinen, olen tottunut sanomaan asiat niinkui ne on ja vaikka vähän kovemminkin mutta sitten ne puhutaan , sovitaan ja unohdetaan. Inhoan piikkittelyä ja seläntakana puhumista.
Mieheni perhe on hyvin hillitty, mistään ei puhuta ääneen ja kaikki mikä ahdistaa niin siitä voidaan vihjailla ja kyräillä muttei ainakaan puhua ääneen. Tämä rasittaa minua suuresti,sillä minusta se syö turhaa energiaa. Olen kuitenkin oppinut ettei minun pitäisi puuttua mihinkään sillä heidän perheen tapa toimia on aivan toinen kun meidän perheessä on ollut. Se vain ahdistaa aika lailla..
Nyt ongelman on suurentanut mieheni täydellisen veljen täydellinen vaimo, mikä on juuri sitä mitä miniän pitää olla! Ja mikä parasta hän jaksaa kieliruskeana nuolla ja lahjoa appivanhempiaan. Tämä ärsyttää suuresti miestäni ja minuakin, varsinkin kun minä näytän tosi kurjalta hänen rinnallaan. Yritän väkisin käyttäytyä niinkuin heidän perheessä on tapana ja kadotan samalla itseni.
Suuri helpotukseni on päästä aina 600km päähän kotii ja olla se kuka oikeasti olen.
Olen ottanut väliä appivanhempiini mutta lapsemme takia joudumme olemaan tekemisissä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Tämähän on varmasti osaksi minun tuntemusta, mutta ei se mitenkään kamala mieltä ylentävältä tunnu juhannusaamuna kuulla Appiukon huomenta tervehdyksenä, sitä kuinka tylsä ja apea osaan olla... (varsinkin kuin se on aika kaukana todellisuudesta)
Mieheni perhe on hyvin hillitty, mistään ei puhuta ääneen ja kaikki mikä ahdistaa niin siitä voidaan vihjailla ja kyräillä muttei ainakaan puhua ääneen. Tämä rasittaa minua suuresti,sillä minusta se syö turhaa energiaa. Olen kuitenkin oppinut ettei minun pitäisi puuttua mihinkään sillä heidän perheen tapa toimia on aivan toinen kun meidän perheessä on ollut. Se vain ahdistaa aika lailla..
Nyt ongelman on suurentanut mieheni täydellisen veljen täydellinen vaimo, mikä on juuri sitä mitä miniän pitää olla! Ja mikä parasta hän jaksaa kieliruskeana nuolla ja lahjoa appivanhempiaan. Tämä ärsyttää suuresti miestäni ja minuakin, varsinkin kun minä näytän tosi kurjalta hänen rinnallaan. Yritän väkisin käyttäytyä niinkuin heidän perheessä on tapana ja kadotan samalla itseni.
Suuri helpotukseni on päästä aina 600km päähän kotii ja olla se kuka oikeasti olen.
Olen ottanut väliä appivanhempiini mutta lapsemme takia joudumme olemaan tekemisissä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Tämähän on varmasti osaksi minun tuntemusta, mutta ei se mitenkään kamala mieltä ylentävältä tunnu juhannusaamuna kuulla Appiukon huomenta tervehdyksenä, sitä kuinka tylsä ja apea osaan olla... (varsinkin kuin se on aika kaukana todellisuudesta)
Vastaukset 2
Vanhimmat
En nyt ihan vastaavassa tilanteessa ole joutunut olemaan, mutta anoppini ja appivainaa kyllä kovasti miettivät miksi kälyni(=puolisoni veljen vaimo) on ahkerampi käymään heillä kuin minä sekä ainakin alkuun jollain hassulla tapaa pitivät häntä onnistuneen miniän perikuvana suhteessa mitä minä olen. Tottakai se kummastutti ja loukkasikin joskus, mutta päätin heti kättelyssä antaa asian olla. En pidä kälyäni parempana tai onnistuneempana, vaikka hänkin alussa neuvoi minua miten anopin kanssa tullaan toimeen laittamalla lasit tiettyyn paikkaan astiakaapissa yms. Minusta se kaikki oli täysin älytöntä, koska mieheni on minut vaimokseen halunnut ja kälyt ja muut sukulaiset pomppikoot vaikka päällään, jos ovat eri mieltä.
Ehdotan, että anna tuollaisten vertailujen olla. He eivät todennäköisesti osaa sanoa, miten ihanaa olisi saada nähdä teitä useammin.
Ihan sama juttu. Mua ei kohta huvita käydä anoppilassa edes kylässä. Raivostuttavaa!