Olen ihanan naisen kanssa naimisissa ja hän on nyt raskaana. Varsinainen vahinkoraskaus ei ole kyseessä joskaan ei myöskään mikään suunniteltu juttu. Ennemminkin onnellinen sattuma.
Alkoi vain askarruttaa seuraavanlainen asia. Haluaisin nimittäin, että lapselle tehtäisiin isyystesti. Minulle tämä on koko ajan ollut itsestäänselvyys, että jos lapsia alkaa tulla, niin haluan isyystestin. Se ei ole mikään epäluottamuslause vaimolleni, vaan ennemminkin "varotoimenpide", haluan nimittäin olla varma isyydestäni. Aloin vain miettiä, että avioliitossa syntyneille lapsille ei kai automaattisesti tehdä isyystestiä? Miten te, arvon naiset, suhtautuisitte, jos miehenne ilmoittaisi haluavansa lapsellenne tehtävän isyystestin, olisiko se suuri loukkaus ja epäluottamuksen osoitus, vai ihan ok?
Alkoi vain askarruttaa seuraavanlainen asia. Haluaisin nimittäin, että lapselle tehtäisiin isyystesti. Minulle tämä on koko ajan ollut itsestäänselvyys, että jos lapsia alkaa tulla, niin haluan isyystestin. Se ei ole mikään epäluottamuslause vaimolleni, vaan ennemminkin "varotoimenpide", haluan nimittäin olla varma isyydestäni. Aloin vain miettiä, että avioliitossa syntyneille lapsille ei kai automaattisesti tehdä isyystestiä? Miten te, arvon naiset, suhtautuisitte, jos miehenne ilmoittaisi haluavansa lapsellenne tehtävän isyystestin, olisiko se suuri loukkaus ja epäluottamuksen osoitus, vai ihan ok?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Olisko sitten aihetta tehdä samalla isyystesti kaikille tuttavaperheiden ja naisten lapsille, varmistaa ettei kukaan sattuisi olemaan juuri sinun lapsi, olisiko se epäluottamuksen osoitus?
taitaisi olla aikamoinen epäluottamis sillä isyystestihän tehdään jos epäillään että vaimo olisi uskoton ei yleensä muuten!
abortti ja nopeesti... siin' mitää isyystestii tarvi
Tästä tuli mieleeni eräs tapaus tyttöystäväni kanssa. Kysyin, että mitä hän tuumisi jos joskus jostain syystä menisin sukupuolitautitesteihin. Hän sanoi, että sehän automaattisesti tarkoittaa sitä, että olen pettänyt häntä, tai en luota häneen.
Kyllähän tuon logiikan tuossa ymmärtää, mutta ei kaikista asioista tarvitsisi vääntää noin monimutkaisia. Minua ei haittaisi yhtään jos hän kävisi testeissä, sehän olisi vain helpotus kuulla että kaikki on kunnossa. Tai sitten jos kaikki ei olisi kunnossa, niin saisi ainakin lääkkeet jne... se, mistä tauti on tullut, olisi sitten puheenaihe erikseen. Onhan se oma ja kumppanin terveys kuitenkin tärkeää, riidat voidaan riidellä milloin vaan...
Jos kerran ei ole mitään pelättävää isyyden suhteen, niin voisin suostua testiin jos mies sitä varta vasten haluaa. Minulla ei kylläkään ole vielä jälkikasvua, mutta oletetussa tilanteessa näin tekisin. Hieman erikoinen pyyntö, mutta sittenpähän rauhoittuisi.
Avioliitossa vallitsee isyysolettama eli avioliitossa syntyneet lapset katsotaan automaattisesti aviomiehen lapsiksi ilman erillisiä toimenpiteitä. Aviomiehen isyys voidaan kumota toisen miehen tunnustamisella tai kumoamiskanteella käräjäoikeudessa. Isyystesti tehdään yleensä vain kun on epäselvyyttä lapsen isästä.
Mikä siinä isyystestissä niin pelottaa? Itse näkisin asian niin, että kaikilla meillä omat pikku oikkumme ja outoutemme on. Jos mies haluaisi täyden varmuuden pikku testillä niin no big deal.
Sama juttu avioehdonkin kanssa, jos kerran mennään naimisiin sillä periatteella että yhdessä ollaan ikuisesti, niin ei pitäisi paljon kirpaista allekirjoittaa se paperi. Koska eihän sitä erota ikinä, eihän? :)
Voiko mistään ikinä olla sataprosenttisen varma? Ainakin siitä että multiin joudutaan joskus.
Jos olette naimisissa, niin kyllä se aika suurta luottamuspulaa sinun suunnaltasi osoittaa, jos alat vaatia isyystestiä. Avioliitossa syntyneet lapset katsotaan automaattisesti sinun lapsiksesi, joten isyystesti tehdään vain poikkeustapauksissa. Jos vaimoosi niin vähän luotat, että ilmiselvästi epäilet hänen pelehtineen toisen miehen kanssa, kun et kerran voi olla isyydestäsi muuten varma, niin kannattaisi varmaan harkita koko avioliittoa uudelleen. Vai miten varmistat kaiken muun liitossanne? Seuraatko vaimoasi kaikkialle, luetko hänen kännykkäänsä, kalenteriaan ja päiväkirjaansa ja tutkitko hänen taskunsa aina päivän päätteeksi, jotta voit olla varma, ettei hän ole taas ollut esim. kisuttelemassa muita miehiä?
ja kuvastaisi epäluottamusta suhteessa.
jos asia minulle tuosta vain pamautettaisiin. En ehkä heti osaisi loukkaantumistani näyttää, mutta miettisin kyllä, mistä mies on saanut päähänsä, etteikö lapsi olisi hänen.
Eri asia, jos hän olisi jo joskus kauan aikaa ennen raskautta tuonut esiin ajatuksen, että haluaisi "joka tapauksessa" isyystestin ihan mielenkiinnosta. Silloin en ottaisi sitä samalla tavalla epäluottamuslauseena, mutta ihmettelisin kyllä, haluaako mies rahoistaan eroon, kun haluaa kalliin paperin siitä, että hänen lapsensa on hänen lapsensa ;).
Niin. Jos sinä olisit nainen ja raskaana miehellesi, joka sanoo haluavansa isyystestin "ihan vain ollakseen varma", niin mitäs ajattelisit?
Vaatimalla isyystestiä sanot uskovasi, että hän on kuitenkin pettänyt ja lapsi on jonkun toisen.
Jos olet ollut tätä mieltä testistä aina, niin olet varmaan kertonut siitä hänelle etukäteen? Oletan kuitenkin ettet ole. Miksi muuten kysyisit täältä mielipidettä?!
Mistä tämä epäluuloisuus oikein tulee?
Ehdottomasti kannattaa tehdä isyystesti, aina. Mielestäni se pitäisi olla Suomessa muutenkin pakollinen kaikille syntyville lapsille ja tehdä aina automaattisesti ja tulokset kertoa vanhemmille. Kun se olisi normaali käytäntö kaikille, ei ketään tarvitsi loukata testin pyytämisellä. Epäluuloisuus tulee niistä tuloksista, joita on maailmalla, mm. keski-euroopassa saatu kun on tehty laajoja geenitutkimuksia ihan muita syitä varten. Niissä on nimittäin oheistuloksena todettu, että on järkyttävän yleistä, että mies, joka luulee olevansa lasten isä, ei mitenkään voi olla oikea biologinen isä. Todellakin luku oli hätkähdyttävän suuri. Nämä miehet ovat siis elättäneet 'käenpoikia' kenties kymmeniä vuosia tietämättään. Ja millaista karmeaa jälkeä siitä tulee, kun tämä selviää vasta vuosia myöhemmin... Paras siis hankkia varmuus heti kättelyssä ja isyystestit pakollisiksi mahdollisimman pian.
Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, jos on toiseen rakastunut? Mikä siinä niin karmeaa on jos lapsi ei olisikaan sinun? Sekö, että nainen on ollut toisenkin miehen kanssa, (mikä voi olla mahdollista ihan viattomasta syystäkin, esim. jos parilla on välillä suhteessa ollut tauko. vai se. että lapsi ei olisi SINUN vertasi?
Nooh, jos ei mitään väliä niin miksi ei sitten voi mennä sinne isyystestiin?
Onhan sillä väliä. Tuo nyt on naurettavaakin naurettavampi ajatus, etteikö sillä olisi mitään väliä kuka on lapsen isä.
Eri asia jos on kyseessä vaikka adoptio. Siinä ei välttämättä tiedetä biologista isää tai äitiä, mutta siinä adoptoidaan lapsi yhdessä. Nimenomaan toimitaan yhdessä. Pettämisessä taas toinen henkilö toimii väärin toista kohtaan ja tuloksena saattaa syntyä lapsi, josta isän tietää tässä tapauksessa vaan tämä pettäjä nainen.
Entä jos mies käykin pettämässä ja tuloksena on lapsi, jota tämä kakkosnainen ei voi pitää.
Mitä väliä vai?
Tilannetta ei muuta pätkääkään, jos suhteessa on ollut tauko.
Onkohan sulla itselläsi jotain salailtavaa mieheltäsi, kun noin puhelet?
'Mikä siinä niin karmeaa on jos lapsi ei olisikaan sinun?'
Mikähän päähänpisto tämä oli? Siis jos sinä kuvittelet jatkavasi omia geenejäsi niin tottakai se on lähempänä sydäntäsi kuin jonkun muun siittämä vaikka tätä muuten tasaveroisesti kohtelisikin. Jos minä hanskaisin pyynnöstä purkkiin ja sitä kautta syntyisi ihminen, niin kyllä kuitenkin olisin valmis auttamaan tätä tilanteen niin vaatiessa(ehtona tosin että lepakot kyllä jäisi ilman), olisihan tämä omaa verta kuitenkin.
Itselläni on se tilanne että tässä joutuu salailemaan erään sukulaisen nuoruuden juoksuja ja sitä joutuukin pidättelemään näiden molempien hautaanmenoon saakka, koska muuten toiselle näistä se tulisi aiheuttamaan sen. Kunnioitanko tätä väärin tehnyttä sukulaista, niin tämän asia tiimoilta ehdottomasti en, mutta muuten kyllä ja kun keskusteluissa asiat ajautuvat kyseiseen aiheeseen niin sen kyllä huomaa kuinka tämän omatunto vielä vanhemmillakin(95v) päivillä kolkuttaa.
koota omat tavarat ja laittaa avioeropaperit menemään, ennen kuin alkaa tulla esiin muita paranoidisia piirteitä. Mutta vaimosi ottaa asiat varmaan ihan lunkisti, kun tuntee sinut paremmin.
jos mieheni olisi noin paranoia/ ahdasmielinen niin ehkä olisin väärän tyypin kanssa joka tapauksessa.
että avioliiton aikana siinnyt lapsi on aina aviopuolison. Hirveesti ei auta, vaikka lapsi olisi kahvinruskea, vaikka itse täysin maitonahkainen. Ehkä siitä saa jutun nostettua, mutta virallisesti asia on näin.
Ehkä sinun pitäisi keskustella vaimosi kanssa isyystutkimuksesta, etenkin jos asia alkaa häiritsemään.
Monasti vauvat ovat syntyessään isänsä näköisiä, vaikka onneksi alkavatkin parissa kuukaudessa muistuttaa ihmistä.
Oli kyllä hyvä heitto tuo viimeinen lause..
..siinä olis? Kai sitä varmistaa asian saa?
Mitäs sitte, jos asia onkin toisinpäin? Akka haluaa testin, ei minkään pettämisen takia, mutta että sais siitä faktat paperille, kuulemma?
Mies ihmettelee, että eikö oo varma kenen lasta kantaa? Akka sanoo olevansa, mutta haluaa "virallisen" vahvistuksen? Mies alkanu epäileen, ettei akalla ihan puhtaita jauhoja pussissa? Kyl me porukalla hieman ihmetellää mikä takana, mutta oma on sotkunsa! Avokki sano tekevänsä samoin, jos paksuksi tulee, mut se on eri asia, me ei olla naimisissa eli mun pitää se lapsi kuitenki tunnustaa.
Mielestäni olet kohtuuton jos ilman epäilystä vaadit isyystestiä. Voithan tietenkin kysyä vaimoltasi, että oletko lapsen isä.. Käsittämätöntä vainoharhaisuutta, jos suhteenne on ok, eikä vieraista ole tietoa!
En ehkä mitenkään sydänjuuriani myöten loukkaantuisi, vaan alkaisin miettiä, kuinka paranoidin tapuksen kanssa olen mennyt yhteen, jos avo- tai avioliitossa moisia ehdotuksia tulisi. Löyhemmässä suhteessa eri juttu, esim. nykyisen löyhän suhteentapaisen kysymyksessä olisi ihan jees minunkin mielestäni, jopa suotavaa. On siis aika satunnaista tapailua ilman uskollisuuslupauksia tai -oletuksia. Mutta oikeassa kunnon suhteessa en suosittelisi ottamaan puheeksi.
"Löyhemmässä suhteessa eri juttu, simerkiksi nykyisen löyhän suhteen tapaisen"...
Toiminnallasi asetat itsesi todellakin alttiiksi synnyttämään lapsen joka tulisi olemaan potentaali "multi-parano" tulevissa ihmissuhteissaan?
Kaikenlaiseen vastuuntunnottomaan ja halpaan jotkut ihmiset alentuvatkin...toivon todellakin ettei tuosta ole tuloksena lapsia, voi mahdollista lapsiparkaa...
Lunatic > Kuvaa osuvasti käytösta ja arvomaailmaa...
Siistiä, jos haluttaa alkaa (miesten)nettiprovoilijaksi taidankin tietää mistä narusta vetää.
Kirjotuksessasi rohkeasti ja yksioikoisesti kutsut isyystutkimusta haluavaa henkilöä "paranoidiksi".
Samaan aikaan kerrot itse olevasi sen kaltaisessa suhteessa (ei liene ensimmäinen?) jollaisia viettävän / joihin tottuneen henkilön mahdollisella tulevalla puolisolla saattaisi olla hyvinkin ymmärrettävästi halu varmistua isyydestään.
Kun ei se rima ennenkään niin kovin korkealla ole ollut...
"Nykyisen löyhän suhteentapaisen"...Mikäli tällaiseen ilmapiiriin vielä syntyisi jälkikasvua, niin saattaisi ollakin melko hyvä kasvualusta "paranoidisien" luonteenpiirteiden kasvulle...
Logiikka hoi!
Teet hyvin epäloogisia kysymyksiä, mutta väännetäänpä nyt sitten rautalangasta. Logiikkani on hyvin yksinkertainen: jos löyhässä suhteessani tulisin raskaaksi (erittäin epätodennäköistä), olisi järkevää tehdä testi nimenomaan siksi, että se sulkisi mahdolliset epäilyt miehen taholta pois, sekä tietysti paranoidisen ilmapiirin lapsen kasvualustana. Tämä mm. siksi, että välimatkaa kyseisen herran kanssa on useita satoja kilometrejä. Sohit nyt kyllä asian vierestä, kun teet noita rohkeita ja yksioikoisia oletuksiasi, vai onko luetun ymmärtämisessä sinulla jotain vaikeuksia?
Naimisissa tai avoliitossa tuollainen isyyden varmistelu ON mielestäni paranoidia, jos siihen ei ole aivan erityisen hyvää syytä. Miksikäs muuten paheksut noin jyrkästi hieman löyhempää suhdetta?
..ja sanoisin että oolrait, tehdään vaan. Eihän mulla olisi mitään hätää :)
Ja jep tosiaan, avioliitossa taidat olla automaattisesti isukki mutta testithän voi halutessaan tehdä, en tiiä vaatiiko vaimon suostumuksen.
Kyllä se on minusta ihan ok että mies saa varmuuden isyydestään. Eihän kuitenkaan ikinä voi tietää, ja aika monta lasta on varmaan avioliitossa syntynyt ilman aviomiehen panosta. Itse en suuttuisi asiasta.
suuri prosentti lapsista paljastuu isyystesteissä eri miehen lapsiksi. Muistelen että se oli 10 prosenttia, mutta saattoi olla jopa enemmänkin.
Samaa mieltä!
Jossain taisi olla, että 5 % avioliitossa syntyneistä lapsista on "väärän" äijän alkuunlaittamia. Aikas paljon! Siis maassamme.
ei olisi tullut mieleenikään esittää puolisolle tuollaista pyyntöä.
Ollaan avoliitossa ja mun piti käydä tunnustamassa isyyteni :) Heh hyvä kun ei kysynyt, että "panitteko esileikeillä vai ilman, etee vai takaa. :)Oli molemmilla kerroilla yhtä huvittavaa.
Kun olen katsellut noita tyttäriäni ja omaa lapsuuden kuvaani, tunnistan kyllä likoissa monia piirteitä.
Mutta poinntti on, että milloinkaan ei ole tullut mieleenikään kyseenalaistaa isyyttäni.
Taidat olla hieman vainoharhainen...
Ei sitä mitään testiä sitä paitsi tarvi tehdä, kyllä vastasyntyneestäkin jo usein näkee onko se oma lapsi. Katso onko lapsella vaikkapa samanlaiset varpaat ja sormenpäät kuin sinulla tai vaimollasi.
Myös sen lapsen kannalta erittäin merkittävä asia, tietää kuka on isä, ja varmaksi! Ota huomioon esim. perinnölliset sairaudet. Tietää mihin varautua kun tietää mihin sukuun on syntynnyt.
et luota puolisoosi..Avomieheni ei vaatinut moista kun rupesin odottamaan yhteistä lasta.Yhdessä ehittiin olla 2kk, ei suuniteltu eikä mutta iloinen yllätys.Poika näyttääkin ihan isältään..Nyt asutaan yhdessä poika 2kk.Koska ehdittiin olla niin vähän aikaa yhdessä olisin kyllä suostunut, loukkaantunut kyllä mutta en verisesti.Ex.ni vaati että tehtäis isyystesti jos tulisin raskaaks ja yhdessä oltiin 7v se kyllä rupes jo vituttamaan.Jos niin vähgän luottamusta on ni ei yhéssä kannata olla ja nytenhän se tosiaan on ex...
Olen jostain lukenut, että 10% avioliitoissa syntyneistä lapsista ei ole perheen isän lapsia vaan naisen syrjähypyn seurauksena syntyneitä; nainen joko kertoo tämän tosiasian miehelleen - tai sitten ei.
Minusta tuo on hyvä idea. Olen myös itse ajatellut, että jos saamme joskus lapsia, niin vaadin miestäni isyystestiin. Eipähän tarvitse kuunnella mitään vihjailuja lapsen isästä.
Muutenkin tuo systeemi, jossa aviomies on lapsen isä(syyllinen, kunnes toisin todistetaan),täysin epäreilu.
..muita vastauksia, kuin ap:n ekan viestin, joten vastaus on siihen.;)
Jos mä itse olisin hyppinyt ns.'molemmilla puolilla aitaa', niin varmaan kokisin vaatimuksen isyystestistä miehen puolelta ihan oikeutetuksi. Jos taas olisin elänyt täydellisen uskollisesti ja suhteelle (lapsen isän kanssa) omistautuen, kokisin vaatimuksen isyystestistä todella suurena epäluottamuslauseena ja loukkauksena.
Terveessä ja luottamuksellisessa parisuhteessa ei kaiketi liene isyystesteille juuri tarvetta?
Montakohan prosenttia mainituista noin 10% tapauksista jolloin isä ei olekaan oikea isä, on seurausta siitä, että Wauva on vaihtunut klinikalla saatuaan vahingossa väärän tunnuksen pieneen nilkkaansa?
Kuten arvelinkin, naiset vastustavat tätä ideaa ja periaatteessa ymmärrän sen ihan hyvin. On tyhmää mielestäni sanoa minua vainoharhaiseksi jne. Ainoa syy on se, että jos kumppani pettää sitä ei välttämättä päältä näe. Eikä siinä mitään, sen riskin otan, että elän itse uskollisena, vaikken voi vaimoani joka paikkaan seurata. Haluan kuitenkin lapsen ja nimenomaan oman lapsen, jos vain sellaisen pystyn saamaan. Kauhea olisi myös tilanne, jossa asian laita paljastuisi lapsen ollessa jo vanhempi. Yhtäkkiä koko maailma romahtaisi. Ainoa tapa olla 100% varma asiasta on tehdä isyystesti.
Toki myönnän, että olen paranoidinen siinä mielessä, että netin keskustelupalstoilla ja TV-sarjoissahan näitä "käenpoikia", niin kuin joku asian ilmaisi, ilmaantuu. Ehkä ei pitäisi ajatella eri tavalla, mutten vain voi sille mitään.
Toki myös ymmärrän, etteivät naiset voi ymmärtää tätä asiaa. Harvemminhan nimittäin naisen lapsi paljastuukin toisen naisen lapseksi.
Ei ole syytä yleistää, että naiset eivät ymmärrä tätä asiaa; tottakai nainen ymmärtää tämänkaltaisen ongelman yhtä lailla järjellä kuin mieskin (näkeehän sen jo saamistasi vastauksista).
Onglmasi on, että oma vaimosi ei tule ymmärtämään isyystestin vaatimusta, jos hän on ollut uskollinen.
Halu varmistua, että jälkeläinen on oma, on biologista alkuperää; tarve on toisilla voimakkaampi kuin toisilla. Koska sinulla tämä tarve on niin voimakas, on syytä myös pohtia, mistä syystä.
Todellakin on luonnollista, että mies haluaa varmistaa jälkeläiset omikseen. Se on vahvasti ohjelmoitu eri lajien urosten aivoihin. Naarailla tilanne on täysin toinen, ne voivat olla aina varmoja asiasta ja monissa tilanteissa naarailla on sen sijaan houkutus hankkia 'käenpojalle' sijaiselättäjä. Tutkimukset tukevat tätä asiaa myös ihmisillä. Tälläinen petos on kuitenkin pahinta mahdollista laatua. BBC:n dokumentissa kerrottiin tapauksesta, jossa kolmen noin 9-13 vuotiaan lapsen 'isä' sai isyyskokeissa tietää, ettei oikeasti ollutkaan yhdenkään lapsen isä. Ymmärrän oikeastaan varsin hyvin, jos siinä tilanteessa miehellä flippaa niin pahasti, että pistää sileäksi koko porukan. Siinä on jotain mikä tulee selkäytimestä tai liskoaivoista. Ei siis naiset kannata leikitellä vaarallisilla asioilla - ja miehet hankkikaa aina varmuus isyystestillä! Jos nainen ei ymmärrä tai väistelee, hänellä saattaa olla salattavaa..
Äitini sanoi minulle kerran, että isoäidilleni tytärten lapset ovat rakkaampia kuin poikien lapset - ovathan ne varmasti hänen sukulaisiaan.
syntymää sillä sehän voi olla ihan sinun näköisesi, et varmaan enää sen jälkeen tarvitse muita todistuksia. Meidän vauva oli ainakin ihan samannäköinen kuin minä ja veljeni vauvana, tosin minä olenkin lapsen äiti ja sen vuoksi mieheni onkin vitsaillut että pitäisköhän isyystesti tehdä kun ei poika muistuta yhtään isäänsä. Enpä kyllä suuttuisi vaikka sellainen tehtäisiinkin.