elämää. Olen jo useamman vuoden yli kaksikymppinen opiskelija, mutta vanhempien tarve huoltaa lapsiaan vain jatkuu.
Aina "sopivin" väliajoin ilmestyy tilille toisinaan suurehkojakin summia rahaa (milloin mitäkin tarkoitusta varten), mutta ei tässä iässä mies enää halua elää läheistensä lahjuksilla, vaikka opiskelijan elämä ei yleensä olekaan erityisen hohdokasta.
Olen jo suoraan kieltänytkin rahan lähettelyn, mutta viesti ei tunnu menevän perille. Onko tällaisessa vanhempien käytöksessä kyse lapsien vieraantumisen pelosta, vai oman tarpeellisuuden korostuksesta? Entä onko muilla samantyyppisiä kokemuksia?
Aina "sopivin" väliajoin ilmestyy tilille toisinaan suurehkojakin summia rahaa (milloin mitäkin tarkoitusta varten), mutta ei tässä iässä mies enää halua elää läheistensä lahjuksilla, vaikka opiskelijan elämä ei yleensä olekaan erityisen hohdokasta.
Olen jo suoraan kieltänytkin rahan lähettelyn, mutta viesti ei tunnu menevän perille. Onko tällaisessa vanhempien käytöksessä kyse lapsien vieraantumisen pelosta, vai oman tarpeellisuuden korostuksesta? Entä onko muilla samantyyppisiä kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
pelosta on kysymys, mutta vanhemmat usein murehtivat lapsiaan, vaikka he olisivat jo aikuisiällä.
Ehkä se on sellaista ylihuolehtivaisuutta.
Jos vanhemmille kertyy rahaa sukanvarteen he ehkä mieluummin antavat sen suoraan lapsilleen, kuin jättävät tilille pankkiin.
Se on vähän sellaista ennakkoperintöä.
Itse olen joutunut paljon avustamaan aikuista lastani koska tämä on työtön. Olen itsekin pienituloinen joten minulla ei olisi siihen varaa, mutta kykyni mukaan autan koska lapseni hyvinvointi on minulle tärkeä.
Olen tosin sanonut että jos tilanteesi joskus paranee niin toivon sinun maksavan minulle takaisin kykyjen mukaan.
mainitsemistasi, jos sulla on normaali perhe. Mulla on sellainen epänormaalimpi, koen että vanhemmat maksaa verirahoja, jotta heillä olisi itsellään parempi olla ja omatunto ei niin koputtelisi.
rahallisesti opiskeluiden ajan. Olen heille todella kiitollinen siitä koska välillä olisi tehnyt todella tiukkaa ilman avustuksia.
Tosin kävin heidän luonaan todella usein vaikka pidemmän matkan päässä asuvatkin, joten raha oli melkein niin kuin matkarahaa.
Minun vanhempieni kohdalla avustus oli siitä johtuvaa että he halusivat minun keskittyvän opiskeluun ja käyvän harvemmin töissä, ja he ovat sitä mieltä että kun lapsen on hankkinut niin siitä huolehditaan. Nyt kun minula on oma perhe yrittävät he vieläkin tuputtaa rahaa (pnkkitilille ei sentään rahaa ilmesty) mutta aina kieltäydyn ja he melkein loukkaantuvat. Olenkin heille sanonut että antakaa rahaa sitten lapsenlapsille kun niitä joku päivä ilmaantuu :) mutta minä huolehdin itse itsestäni!
Entäs jos vanhemmillesi on kertynyt rahaa säästöön, eikä ole niinkään kohteita joihin osaisivat kuluttaa. Sinullehan ne rahat lopulta tulevat, mutta ajattelevat ehkä, että nyt niille olisi enemmän tarvetta. Ja onhan se järkevämpää antaa pikkuhiljaa elinaikanansa, jottei perijä menetä suurta osaa veroista. Kyllä minä ainakin mieluummin antaisin rahani suoraan lapselleni kuin verottajalle.
Ei mun sukulaiseni ainakaan tiedä mun pankkitilieni numeroita.