Miksi itselleen yhä tärkeän ihmisen kanssa ko.asiasta keskusteleminen on niin vaikeaa?
Itsellä on edessä yli 7kk suhteen ja yhdessäelämisen lopettaminen tai ainakin kertominen sellaisten ajatusten päässä pyörimisestä.
Toista kuitenkin tahtoo suojella, eikä halua satuttaa?
Sitten on itse ihan sekaisin eikä tiedä mitä tehdä?
Puheet tulevaisuudesta ahdistaa...!
Mitä tehdä?
Itsellä on edessä yli 7kk suhteen ja yhdessäelämisen lopettaminen tai ainakin kertominen sellaisten ajatusten päässä pyörimisestä.
Toista kuitenkin tahtoo suojella, eikä halua satuttaa?
Sitten on itse ihan sekaisin eikä tiedä mitä tehdä?
Puheet tulevaisuudesta ahdistaa...!
Mitä tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen ollut vaimon kanssa liki 20 vuotta kimpassa, pitkään jo ilman isompaa halua olla yhdessä.
Liitossa on hyviä puolia ja on huonoja puolia.
Rakkautta ja intohimoa on vaimoa kohtaan niukasti vaikka koen ettei ne tunteet minusta kokonaan ole hävinneet, ainakaan vielä.
Järkisyyt sanoo että pysy liitossa ja tunteet sanoo, tämä ei riitä.
Kuinka olette muut selvinneet moisesta tilanteesta.
Lopetin juuri seurustelun naisen kanssa jota pidän edelleenkin elämäni naisena ja lasteni äitinä.
Jos olosuhteet tms. aiheuttaa sen ettei suhde enä suju niin asialle pitää tehdä jotain eikä vaan istua ja odottaa jotain ihmettä.
Jos tämä nainen on todellakin se elämäni nainen niin hän tulee takaisin elämääni kun tilanteet muuttuu ja jos ei tule niin hyvä ettei kauempaa aika tuhraantunut.
Sano älä muuta.
Olen seurustellut liki vuoden. Ei tässä suhteessa pahoja puutteita ole, mutta tämä ei yksinkertaisesti tunnu vievän minnekään.
Minusta on aina tuntunut että poikakaverini rakastaa minua enemmän kuin minä häntä. En itse asiassa ole edes varma että rakastan häntä. Välitän kyllä suuresti, enkä haluaisi loukata mitenkään. Mutta tiedän että se on väistämätöntä, kun haluan lopettaa suhteen.
Tämä suhde on minulle kuin purkki, jonka sisälle minut on ahdettu ja josta en pääse pois. Purkki pitäisi vain keikauttaa nurin ja ryömiä ulos, silläkin uhalla että sattuu ja pahasti.
Suurin syy nimittäin siihen että en uskalla ottaa lopettamista puheeksi on nimenomaan eron vaikeus. Kuten jo sanoin, siitä varmasti tulisi uskomattoman kipeä, ja varmasti riitaisa.
Poikaystäväni on muutenkin erittäin herkkä ja masennukseen taipuvainen. En haluaisi tulla syytetyksi eron mahdollisista pahoista vaikutuksista häneen. Mutta itse voin silti pahoin pysyessäni hänen kanssaan.
Hei!
Menin kuitenkin avaamaan sanaisen arkkuni,
eli sain kuin sainkin ison kissan nostettua pöydälle. Ei ollut helppoa!!
Ja se johti kriisiin, jossa nyt ollaan.
Toinen osapuoli on aikalailla sekaisin ja kuitenkin on imaissut halunsa jatkaa ja yrittää.
Mutta sanomisen vaikutukset näkyy silti.
Itsestäni ja omista tunteistani ja haluistani olen täysin sekaisin. En todellakaan tiedä mitä haluaisin,mihin jatkaa tästä?
Aika kai sen kertoo, ja joskus on päätös tehtävä,
silloin aion olla itsekäs (vaikka se onkin hankalaa) sillä jokainen on oman onnensa seppä ja ei voi, eikä saa elää toisen takia, vaan itselleen.
Jos Mirjami sua kiinnostaa,
voimme jatkaa yhteyttä vaikkapa sähköpostitse:
[email protected]
Niinpä. Itseäni on nyt yli neljän vuoden seurustelun jälkeen alkanut myös vaivata ajatus eroamisesta. Sama fiilis minullakin, poikaystäväni rakastaa minua varmasti enemmän kuin minä häntä. Ja suhteessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta.. Tässä vaiheessa seurustelua ero ei merkitse enää vain eroa rakkaasta ihmisestä, vaan myös kokonaisesta elämäntavasta, yhteisistä harrastuksista, kavereista jne. Ja se pelottaa, vaikka tahtoisinkin muutosta. Poikaystäväni tahtoisi jo asettua aloilleen ja jatkaa normaali elämää, minua ajatus punaisesta tuvasta ja perunamaasta kammottaa, eihän elämäni vielä niin pitkällä ole? Eikö tässä pitänyt tapahtua jotain muutakin vielä? Unelmamme eivät sitten kai enää kohtaa.. mutta kertoapa se hänelle!
Ihan sama tilanne mulla.. todella vaikeaa.
toista ei halua satuttaa ja sanominen on kiertelyä ja kaartelua. mutta ei kannata pitkittää sitä jos siltä tuntuu. asiasta voi keskustella yhdessä, mikä menee vikaan ja koettaa korjata sitä. jos ei ala kulkemaan niin paras vaihtoehto molempien kannalta on erota.
Saatuani asiat sanottua,
ja (ainakin osan) fiiliksistäni ulos,
päätimme entistä enemmän yrittää tulla itse ja tehdä myös toinen onnelliseksi.
En osaa sanoa onko tämä kauaskantoinen ratkaisu,
mutta nyt olemme yhä yhdessä...ja paljon paremmin menee kuin ennen...