Olen tavannut aivan ihanan miehen, fiksu, komea, hyvintoimeentuleva, kiltti, hän on minuun ihastunut, ja kaikkea sitä mitä olen aina miehessä etsinyt. Pidän hänestä kovasti, mutta tämä on kauheaa sanoa, mutta en tunne häntä kohtaa sitä samanlaista tunnetta, jota olen kokenut aikaisemmin ollessani rakastunut.
Olen ollut elämässäni kahdesti rakastunut, ja kummallakin kerralla kyseessä on ollut varattu mies. En tiedä olisiko kyseessä ollut intohimo, mutta varsinkin toinen heistä oli itselleni "rakkautta ensisilmäyksellä". Miksi naiset aina rakastuu renttuihin, tai miehiin, jotka ovat ns "saavuttamattomissa"?
Uskon, että ajan kanssa saatan rakastuakin tähän kilttiin mieheen, mutta tuntuu vain niin pahalta, että en osaa arvostaa miten mahtava hän on.
Olen ollut elämässäni kahdesti rakastunut, ja kummallakin kerralla kyseessä on ollut varattu mies. En tiedä olisiko kyseessä ollut intohimo, mutta varsinkin toinen heistä oli itselleni "rakkautta ensisilmäyksellä". Miksi naiset aina rakastuu renttuihin, tai miehiin, jotka ovat ns "saavuttamattomissa"?
Uskon, että ajan kanssa saatan rakastuakin tähän kilttiin mieheen, mutta tuntuu vain niin pahalta, että en osaa arvostaa miten mahtava hän on.
Vastaukset 45
Vanhimmat
on todettu naisten olevan viallisia
" En tiedä olisiko kyseessä ollut intohimo, mutta varsinkin toinen heistä oli itselleni "rakkautta ensisilmäyksellä". Miksi naiset aina rakastuu renttuihin, tai miehiin, jotka ovat ns "saavuttamattomissa"?"
Miksi SINÄ rakastut johonkin, mitä et voi saada- tai paremminkin: miksi kuvittelet intohimoa rakkaudeksi?
Mistä sä tiedät ennenkuin tutustut ihmiseen, että onko intohimo pelkkää intohimoa vai rakkautta, vai miten sä erotat intohimon ja rakkauden toisistaan?
Varattuun ei pääse tutustumaan niin hyvin, että voisi tietää kyseessä olevan rakkauden- intohimoa ja ihastumista kyllä.
Rakkaus tuntuu hyvältä ja voimistaa, mutta intohimo raastaa rikki. Rakkaus on myös aina molemminpuoleista, mutta intohimoa voi tuntea toista ihmistä kohtaan myös yksipuolisesti.
Kun ihminen on intohimon vallassa, häneltä menevät pasmat täysin sekaisin. Ruokahalu katoaa, unet menee, polvet tuntuvat hyytelöltä, perhosparvi lepattaa mahassa eikä mielessä pyöri kuin se ihastuksen kohde ja kaipaus häntä kohtaan.
Kun ihminen on rakastunut, hänellä on alusta saakka varmuus. Rakkaan läsnäolo ei pistä sekoilemaan, vaan tekee olon voimakkaammaksi, itsevarmemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Silloinkin kun rakas ei ole lähellä, elämä hymyilee eikä ole yhtä raastavaa kaipausta.
Luulen, että naiset hakevat vaarallisiin renttuihin ja varattuihin miehiin retkahtamisesta nimenomaan sitä intohimon huumaa. Saavat siitä samanlaiset kicksit kuin miehet saavat vauhdikkaista ja vaarallisista urheilulajeista, nopealla autolla kaahaamisesta, kauhuleffoista jne.
"Kun ihminen on intohimon vallassa, häneltä menevät pasmat täysin sekaisin. Ruokahalu katoaa, unet menee, polvet tuntuvat hyytelöltä, perhosparvi lepattaa mahassa eikä mielessä pyöri kuin se ihastuksen kohde ja kaipaus häntä kohtaan."
Olen aina luullut tämän olevan rakkautta?!
"Kun ihminen on rakastunut, hänellä on alusta saakka varmuus. Rakkaan läsnäolo ei pistä sekoilemaan, vaan tekee olon voimakkaammaksi, itsevarmemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Silloinkin kun rakas ei ole lähellä, elämä hymyilee eikä ole yhtä raastavaa kaipausta. "
Tunnen kyllä näin juuri tämän kiltin miehen kanssa, mutta ennemmänkin sanoisin sen olevan "tykkäämistä". . mutta eihän sitä tiedä, vaikka se intohimokin löytyisi vielä, ei olla nimittäin päästy vielä "siihen asti". Itselleni rakkauteen kuuluisi intohimo, joten en tiedä miten pystyisin elämään miehen kanssa, olipa mieten ihana tahansa, jos intohimoa ei löydy.
"Miksi SINÄ rakastut johonkin, mitä et voi saada- tai paremminkin: miksi kuvittelet intohimoa rakkaudeksi? "
Ehkä se on se haaste? Olen kyllä sitä mieltä että rakkauteen tulisi kuulua myös intohimo!
Sä selitit hyvin sen miltä tuntuu kun on ihastunut eikä ole päässyt tutustumaan vielä ja ei ole varma toisen tunteista ja sitten myös sen millaista on kun on aloittanut suhteen sen kanssa johon on ihastunut.
Niin mutta jos toinen ei ole varattu..
Kyllähän se intohimo tuppaa rakkauteen kuulua, mutta intohimo ei välttämättä ole rakkautta, mitä ajoin takaa. Mitä tekemistä sillä "haasteella" sitten on rakkauden kanssa?
No ap:n viestissä kyseessä oli varatut miehet. Mutta jaa, miten tietää ENNEN kuin tutustuu? Voiko rakastaa jotain jota ei tunne? Himoita toki, mutta rakastaa? Voiko ylipäätään rakastaa? :/
no haasteella tarkoitin sitä, että samalla tavalla kuin mies ei hirveästi arviosta naista, jonka saa liian helpolla, niin nainenkaan ei arvosta miestä, jonka saa liian helpolla?
Mitäs paskaa toi nyt sitten taas on?
Kyllä se intohimokin oikean rakkaan kanssa löytyy ennen pitkää, mutta ehkä ilman niitä kaikkein järisyttävimpiä ja raastavimpia vuoristoradan kumpareita. Kaksi elämäni pisintä ja antoisinta suhdetta syntyi nimenimaan pikku hiljaa kypsyttelemällä ja vaikka lopulta tiemme veivätkin erilleen, olemme edelleen ystäviä.
Ne suhteet, jotka ovat vieneet aluksi yöunet ja pistäneet tekemään hullutuksia eivät ole osoittautuneet kovin pitkäikäisiksi. Kun alkuhuuma on haihtunut, ei mitään ole jäänyt jäljelle, ei edes ystävyyttä.
Tosin olen jo 35-vuotias, enkä enää kaipaa teinimäistä hullaantumista. Näen, että sellaisessa on kyse enemmän eräänlaisesta päihtymystilasta ja ihastumisesta mielikuviin kuin mistään todellisesta rakkaudesta.
Mutta vaikea ei tarkoita samaa asiaa kuin mahdoton.
Jotkut suhteet vain ovat jo etukäteen arvioiden tuhoon tuomittuja. Esimerkiksi jos ihastuksen kohde on varattu tai jos hänellä on selviä ongelmia mielenterveyden, päihteiden, impulssikontrollin tms kanssa.
"Tosin olen jo 35-vuotias, enkä enää kaipaa teinimäistä hullaantumista. Näen, että sellaisessa on kyse enemmän eräänlaisesta päihtymystilasta ja ihastumisesta mielikuviin kuin mistään todellisesta rakkaudesta."
Olen itsekin parin vuoden päästä 30. Olen jopa kauan oikein etsinyt semmoista luotettavaa miestä, jonka kanssa olisi vaikka mukava perustaa joskus perhe. Mutta nyt kun löytyi, niin ei oikein tunnu miltään. Tämä mies ei edes ole mikään "tavis" vaan hänestä löytyy hieman eksotiikkaa ja erikoisuuttakin. En tiedä, olen varmaan vain semmoinen tunne vammainen! :)
En usko, että olet mitenkään tunnevammainen. Kun on koko nuoruuden ajan tottunut siihen että rakkaus tuntuu tietynlaiselta, ei muunlaisia fiiliksiä osaa aluksi edes ajatella rakkautena tai arvostaa samalla tavalla kuin sitä "oikeaa" rakkautta mihin on tottunut.
Tilanne on vähän sama kuin jos olisi aina ajanut autoa ja sitten syystä tai toisesta joutuisi jatkossa käyttämään metroa. Aluksi se tuntuu omituiselta, hankalalta ja ehkä jotenkin väärältäkin, mutta kun metromatkustamiseen on tottunut, alkaa siitä löytää ihan uusia hyviä puolia (ei ruuhkassa kökkimistä ja parkkipaikan etsintää, voi lukea matkalla...) ja jonkin ajan kuluttua ei osaa autoa enää kaivatakaan.
vielä tietää, tuletko tuntemaan intohimoa miestä kohtaan, koska et ehkä tunne miestä vielä tarpeeksi hyvin.
Olen huomannu, että jos suhteen alussa tuntuu valtavaa intohimoa kumppania kohtaan, on kysymys enemmänkin omista haavekuvista tai jostain muusta " vähemmän realistisesta".
Oikea (rakkaus toisen ihmisen persoonallisuuteen) rakkaus syntyy/syttyy vähitellen ajan kanssa kun löydät toisesta henkilön persoonallisuuden piirteitä, joita joko rakastat tai et. Eikä se ole valmis paketti vaan aikaa myöten kun oppii toisesta lisää, rakkaus kasvaa tai vähenee tai vaikka kuolee jos niikseen tulee.
Siinäs sitte kilpailet vuodesta toiseen miehen suosioista. Onko se sitte kiva?
Tuleeko mieleen, että ehkä säkin tarvisit joskus miestä omaksi tueksesi kun oot esimerkiksi sairas tai muussa oikeasti haastavassa tilanteessa...siinä sitte kilpailet 1. miehestäsi 2. sairauttasi vastaan. Voi tulla siinä kohtaa ikävä hellempää miestä.
kyvytön kunnollisiin ihmissuhteisiin.
Rakastumiseen vetoamalla nainen siunaa oman hölmöytensä. Jos nainen useista rikki menneistä ihmissuhteista huolimatta ei kykene ajattelemaan rakkautena suhdetta turvalliseen,tasaiseen ja täyspäiseen mieheen on vika jossain naisen korvien välissä. Eikä oikeastaan voi sanoa muuta kuin että sitä saa mitä tilaa.
Sitä en käsitä, miksei nainen, joka arvostaa täyspäistä työssäkäyvää miestä, koskaan kohtaa sellaista.
et näe metsää puilta.
se tässä tapauksessa ei muuttaisi mitään. Ehkäpä olen nähnyt tätä lajia tarpeeksi, eikä näin ollen ole enää edes tarpeellista nähdä kuin ne puut.
Rentuissa on haastetta ja jokin naisen perimmäisessä luonteessa haluaa "parantaa". Niinhän sitä sanotaan, että mies haluaa olla se naisen ensimmäinen ja nainen miehen sadasensimmäinen ja viimeinen. Jokin siinä kesyttämisessä kiehtoo.
Elämänkokemuksen kartuttua sitä onneksi tajuaa, että alkuhuuman jälkeen rentun kanssa jää käteen vain jatkuva epävarmuus ja nöyryytys.
Silti aina on olemassa se pieni houkutus... :-)
evoluutiossa, joskus satoja tuhansia vuosia sitten väkivaltainen tyyppi saattoi ollakin hyvä valinta mutta ei enää nykypäivänä ..
tai voi olla olematta. Ei ole tarpeeksi tietoa biologiasta ja behaviorismista perustellakseni yhtään mitään.
Väkivaltaisuutta en kyllä laskisi omaan renttuilun top teniin. Epäluotettava renttugigolo voi olla mutta väkivaltainen, ehei.
Ei renttuus ole sama kuin väkivaltaisuus.
Mutta INA on oikeassa siinä, että rentuissa on enemmän "haastetta". Itse ainakin aina olen tuntenut että näissä varatuissa on enemmän haastetta. Voi olla että myös ammoisina aikoina juuri ne "monen naisen miehet" olivat evoluution kannalta halutuimpia.
että nainen on jäänyt käyttäymismalliltaan pahasti jälkeen eikä sovi nykyaikaan :D
http://www.love4ever.nu/sari.htm
Niinhän se aina on ettei tuo mukava ja kiltti mies viehätä naisia, usein oikein ihmetellytkin et mistä moinen johtuu ? Tuntuu siltä et naiset haluavat jännitystä ja ristiriitoja elämään vaikka usein muuta väittävätkin. Taitaa vaan olla että naiset eivät siedä tuota jatkuvaa toisen huomioimista, "kilttiä" käytöstä. Miehen pitää ilmeisesti olla sellainen joka ikään kuin unohtaa toisen aina välillä, katoaa omille poluilleen, ei huomioi toista kuin oikealla hetkellä ja satunnaisesti. Siitä naiset hurmaantuu ja kaikki tuntuu taas hyvälle.
Oliskohan naiset roskaväkeä, tyhmiä ja yksinkertaisia?
Ilman kuria nainen jakaa kunniaansa eri miehille kuin sika paskantaa lätissä sinne tänne.
ei ole tainnut sulle irrota piparia? =D
Käypä katsomassa http://kasikirja.fi, josta löytyy vastaus tähän kysymykseen rautalangasta väännettynä.
Useimmat naiset eivät todellisuudessa kaipaa rakkautta vaan pelkoa. Useimmat naiset eivät kaipaa hellyyttä vaan väkivaltaa, koska enemmän kuin mitään muuta, nainen haluaa tuntea itsensä uhriksi, marttyyriksi.
Toiset teistä ovat riittävän vahvoja tukahduttaakseen nuo perimmäiset viettinsä. Toisessa ääripäässä on ne naiset, jotka säännöllisesti viettävät viikonloppunsa pahoinpideltyinä turvataloissa, yhä uudelleen ja uudelleen.
Olen pahoillani miesystäväsi puolesta. Pitäisi varmaan perustaa joku Sosiopaattinaisten uhrien tuki ry, tai vastaavaa, johon hänkin voisi liittyä sitten, kun joskus löytää sut pettämässä itseään jonkun tuollaisen aina niin rakastettavan rentun kanssa.
kieroutunut käsitys naisista.
Ikinä en ole renttuun ihastunut. Oksettavia tapauksia.
itse olen mies ja tilanteeni on se että taannoin tapasin upean naisen, rikotun sellaisen. minäpä menin ja ihastuin häneen pirun vahvasti ja hän kyllä minusta pitää ja on sanonutkin, että laiseni miehen haluaa itselleen, mutta ei vaan tunne niin vahvasti.
ja tämä ei ole ainut kerta kun vastaavaa tapahtuu. välillä tuntuu, että pitäiskö sitä alkaa ns. kusipääksi jotta sais suhteitakin aikaiseksi. yhdenillan suhteita kyllä saan, mutta ei niitä vaan jaksa.
Tuota samaa sanoi se minunkin mieheni. Kuulema hänelle on jopa sanottu aikaisemmin naisilta että hän on "liian kiltti".
Ei tarvitse ruveta kusipääksikään, mutta minusta tuntuu, että jos tämä mieheni vaikka aina silloin tällöin odotuttaisi itseään, eikä esim. vastaisi sähköposteihini heti, kävisin varmaan jo kuumana häneen.
Mikä on muuten "rikottu" nainen? Olenkohan minäkin sellainen koska tämä mies niin minuun ihastui heti? :)
Huoh, taas kun tätä lukee, on niiiiin onnellinen, ettei itse enää tarvitse leikkiä hiekkalaatikolla, jota sinkkuiluksikin kutsutaan.
Mitä järjetöntä pelleilyä sinäkin, aikuinen ihminen, harrastat!?
Pitäis olla vähän sitä ja vähän tätä ja vähän vaarallisempi, mut kuitenkin tykätä olla kotona. Wake up and smell the coffee! Jos haluat rentun, niin sellaisen saat loppuun asti: kun seksistä on ensimmäisen kuukauden jälkeen into poissa, on suhteesta kaikki sisältö hävinnyt. Ja sinä itket ihmeissään, että miten tässä nyt näin kävi, eikä se edes soittoihin vastaa. Tuollaiset odotuttamiset ja muut on niin älyttömiä pelailu-klisheitä, ettei niissä ole minkään valtakunnan järkeä.
Jos haluat tehdä elämästäsi oikein idiotismin tyyppiesimerkin, niin anna nyt edes asiallisen miehen mennä.
"...jos tämä mieheni vaikka aina silloin tällöin odotuttaisi itseään, eikä esim. vastaisi sähköposteihini heti, kävisin varmaan jo kuumana häneen."
Mitenkähän lienee? Etköhän silloin kirjoittaisi tänne ja valittaisi, että miksi miehestä ei kuulu taaskaan mitään ja miksi hän ei vastaa tekstareihin ja sähköposteihin.
"Rikottu" nainen on sellainen, johon monet kunnolliset miehet ihastuvat. Eli sellainen, jossa on jotakin haurasta ja hoivaviettiä herättävää. Ehkä naisella on ollut takana vaikea ihmissuhde ja ero tai jotain vastaavaa, joka on haavoittanut häntä. Kiltti ja luotettava mies haluaa pitää naisesta huolta ja rakastaa hänet kuntoon, mutta saa liian usein huomata että kun nainen viimein pääsee taas jaloilleen ja saa elämänhalustaan täysin kiinni, nainen ihastuukin johonkin toiseen. Kiltti mies huomaa olleensa pelkkä laastari ja terapeutti. Nainen löytää itselleen taas kiehtovan vaarallisen renttumiehen, joutuu uudelleen haavoitetuksi ja rikottuna löytää itsensä taas jonkun kiltin miehen joka alkaa hoivailla häntä. Sama kierre toistuu ikuisesti.
Kirjoitit kuin minä. Ainakin alussa osaan käsitellä naisia ja saan ne jopa ihastumaan. Usein kuitenkin saattaa olla niin, että alkuhurmoksen jälkeen osoittaudun kaiketi liian kiltiksi? (tietysti osa on halunnutkin vain leikkiä tai hetken huvia)
Tylsänä en pidä itseäni.
Sen alkuhurmoksen aikana pitäis kytkeä kusipäämoodi päälle. Mutta en voi sille mitään, millainen olen. Olen vissiin liian nopeasti havaittavissa kiltiksi, enkä saa toista suoranaisesti "rakastumaan". Tietysti tapaan vielä sen oikean..
laastarisuhteisiin on täysin turha ruveta, menee vain energiaa hukkaan ...
Rentut toimivat todelisuudessa naisen (soveltuu miehiinkin) kasvuvuosina muodosuneen sisimmän alitajuisen tunnekartan peilikuvina. Kyse on rakkauden rukkasista / rukkasista rakkaudelle.
Erään tutkimuksen mukaan prostituoiduista naisista noin 90% omasi tunneperäsesti hyvin traumaattisen ja muodossa tai toisessa hyväksikäytetyn lapsuuden, johon usein liittyi myös seksuaalista väärinkäyttöä. Tämä ei tietenkään tarkoita kaikkien tallaisen huonon kohtelun kokeneiden päätyvän kadulle, mutta kuvaa selkeästi kasvuvuosien vaikutusta tietoisiin ja tiedostamattomiin valintoihin.
Vastaavanlaisia yhtäläisyyksiä on havaittu niiden naisten taustoissa jotka päätyvät väkivaltaisten miesten puolisoiksi. Tällaisten taustojen omaavat naiset tuntevat itsensä sisimmissää kovin arvottomiksi jonka vuoksi heidän on vaikea luoda terveitä ihmissuhteita joita he kuitenkin kaipaavat.
Rentut eivät kysymättömän / häiriintyneen tunne-elämänsä vuoksi todellisuudessa kunnioita itseään eivätkä lähimpiään ja heidän intiimeillä ihmissuhteilla on kovin vähän tekemistä tasapainoisen rakkauden, toisen ihmisen kunnioituksen ja huomioimisen kanssa.
Tähän tangoon tarvitaan kuitenkin aivan tietynlaiset partnerit jotta alitajunnan tunnekarttaan saadaan askeleet sopimaan.
Ihmisen tulee ensin kasvaa ehyeksi ja tasapainoiseksi voidakseen myös luoda sellaisia suhteita.
Sinänsä ihan hieno analyysi, mutta minulla ei ole ollut ns. traumaattinen lapsuus, vaan olen hyvästä perheestä ja onnellinen lapusuus oli kaikin puolin,. ainakin omien muistikuvien perusteella.
Koulussa olin kyllä muutaman pojan kiusaama, olisiko se sitten sieltä peräisin, että minulla on riippuvuus "kiusaajiin"?
Sen nyt on varma että rentuilla on häiriintynyt sielunelämä, ja niilllä se vasta varmaan traumaattinen lapsuus on ollutkin.
tottunu suhteisiin, joissa oot joutunu elämään jännityksessä (siitä tuo kuvaamasi aikasempien suhteiden "intohimo" johtuu).
Kestää varmaan aikansa sulla oppia olemaan toisenlaisessa suhteessa (tän uuden kiltimmän kanssa), mutta varmaan onnistuu ajan kanssa, ja huomaat miten kivaa se on, kun vierellä on tasasen varma ja mukavaluonteinen kumppani. Totuttelua, totuttelua vaan. Nykyinen miehes on ihan erilainen luonteeltaan kuin aikaisemmat miehesi :)
Hyvää ja antoisaa kesän jatkoa teille :) !
Me rentut Ollaan Vaan PARHAITA! JA ei olla tiukkiksia