Miksi avioliitot

yleistyneet pitkien avioliittojen osalta, niin silti suurin osa tuosta 80% on yli 30-40v vuotta sitten solmittuja liittoja. Nykyään solmituista liitoista eroon päätyy puolet jo kymmenen vuoden sisällä avioliiton solmimisesta.
Avioerot yleistyivät reilut 10v sitten. Eli voisi päätellä, että 60-luvun lopun jälkeen syntyneiden keskuudessa. Taitaa olla sukupolvi, joka ei ole tottunut ns avioliiton "arkeen"...
Mitähän muita yhdistäviä tekijöitä löytynee eronneista?

Aiemmin vihkikaava pitipaikkansa. Sitä rakastettiin myötä kuin vastamäessä. Ei pidä nykyään paikkaansa. Juuri viikonloppuna oli Tv:s ohjelma-uusinta suomalaisen miehen rakkaudesta.
On todella osuva kiinalaisten sanonta: Rakkaus kestää tuhat päivää. Länsimaalaisittain rakkaus kestää kolme vuotta. Sen jälkeen rakkaus muuttuu rakastamiseksi ja tahtoasiaksi.

Jos haluaa pitää avioliiton kasassa ja perheen ehjänä, on panostettava suhteen vahvistamiseen ja puolisonsa ymmärtämiseen, huomioimiseen ja tukemiseen normaalissa elämässä ja arjessa.
Lukuisat erot ja toistuvat ihmissuhteiden viidakot eivät ole useimmille lapsille hyväksi - tuskin yhdellekään.

Ehjä perhe on paras kasvualusta kehittyvälle lapselle ja nuorelle ja ihmetyttää miten "sokeasti" ja helposti monet perustavat perheen, kun muutaman vuoden kuluttua "ilmenee", että puoliso onkin täysin kelvoton,nahjus, renttu/juoppo/väkivaltainen/uskoton ym, tai yks kaks huomataan, että toinen tuntuu enemmän sisarelta/veljeltä josta on päästävä eroon ja aletaan kurkkia aidan toiselle puolen.
Ei eroteta sitä, että rakkaus muuttuu ja muuttaa muotoaan, kiihkeämmän -sen tuhannen päivän jälkeen - seuraa kumppanuus, kiintymys ja välittäminen.

Uskoisi, että kun kyseessä on yksi tärkein askel elämässä, että tekee kaikkensa jotta ei tee pahaa virhettä. Erään suurehkon perhekodin työntekijä totesi, kun kysyin miksi lapset ovat joutuneet k.o kotiin, että yhtä lukuunottamatta lapset ovat joutuneet huostaanotetuksi, koska perheet ovat "sekaisin". On sinun, minun ja meidän lapsia ja/tai jompikumpi vanhempi puuttuu kokonaan lapsen elämästä.
Mihin vielä ihmisten meno johtaakaan, jossa lapset ovat ikäänkuin "pelinappuloita"...?

että rakkauttakin on olemassa,toisen kunnioitusta ja huomioon ottamista.Lapsistaan välittämistä ja huolehtimista. Ei kaikilla tervetta pettää.olen itse uskollinen ja tyytyväinen.