Hei!
Minulla ja puolisollani on ongelma, sillä vapaa-ajalla mies ei halua tehdä muuta kuin juoda olutta tai koskenkorvaa. Vaivoin saan hänet joskus lähtemään elokuviin ja silloinkin elokuvan jälkeen hän haluaa oluelle ravintolaan. Välillä suostun myös kiltteyttäni hakemaan hänelle sunnuntaisin tai launtaisin lähikaupasta olutta, jos hän oikein krapulassaan valittaa sängynpohjalla. Olen yrittänyt puhua mieheni alkoholinkäytöstä hänelle, mutta hän ei ole kovin puhelias. Hän on lähinnä ihmetellyt miksen itse juo useammin hänen kanssaan! Itse taas en pidä alkoholista ja haluaisinkin, että myös mieheni parantaisi elämäntapojaan ja kävisi kanssani lenkillä yms. Mikä neuvoksi? Onko muilla vastaava tilanne?
Minulla ja puolisollani on ongelma, sillä vapaa-ajalla mies ei halua tehdä muuta kuin juoda olutta tai koskenkorvaa. Vaivoin saan hänet joskus lähtemään elokuviin ja silloinkin elokuvan jälkeen hän haluaa oluelle ravintolaan. Välillä suostun myös kiltteyttäni hakemaan hänelle sunnuntaisin tai launtaisin lähikaupasta olutta, jos hän oikein krapulassaan valittaa sängynpohjalla. Olen yrittänyt puhua mieheni alkoholinkäytöstä hänelle, mutta hän ei ole kovin puhelias. Hän on lähinnä ihmetellyt miksen itse juo useammin hänen kanssaan! Itse taas en pidä alkoholista ja haluaisinkin, että myös mieheni parantaisi elämäntapojaan ja kävisi kanssani lenkillä yms. Mikä neuvoksi? Onko muilla vastaava tilanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ÄLÄ OTA KÄNNIVEIKKOA!
Millaista se juominen on? Humalaan asti joka viikonloppu vai vaan pikkutissuttelua ja silloin tällöin känniin asti?
Sä olet jo osa tukijoukkoja, kun kerran suostut "kilttinä" sitä kaljaa hänelle kaupasta kantamaan. Tukeahan hän nyt etsii, ettei hänen tarvitsisi katsoa maailmaa silmiin ja luopua veli alkoholista.
Kieltäminen on eka osoitus siitä, että ongelma on ottamassa vallan. Vähättelemällä, kieltämällä ja suakin mukaan maanittelemalla hän suojelee itseään todellisuudelta ja hakee tukea "harrastukselleen".
Jos ongelma on uusi, sun on helppo vedota siihen millaista hänen juomisensa oli ennen ja millaista se on nyt. Voitte miettiä yhdessä mitä hänen elämässään on kenties tapahtunut ja miksi hän tukeutuu alkoholiin eikä johonkin muuhun tapaan olla ja toimia (esim. ongelmien ilmestyessä elämään tms).
Miksi hän juo eikä tee jotain kehittävämpää, kas siinäpä selvitettävää.
Mutta sä et ole mikään terapeutti, sä olet vain puoliso ja miehesi paras kaveri. Sun ei tarvitse osata parantaa häntä, sä voit vain pitää faktat pöydällä ja viitoittaa tietä vaikka AA-kerhoon asti, mutta työn tekee mies itse - sitten kun hän uskaltautuu katsomaan peiliin.
Seurustelin kolmisen kuukautta alkoholistinaisen kanssa ja huomasin, että on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa itsekin ryypätä (kuten miehesikin ehdotti sinulle) tai sitten pitää katkaista suhde.
Alkoholismi on sairaus, joka sitoo paitsi alkoholistia itseään, myös kaikkia hänen läheisiään. Muidenkin elämä pyörii aina alkoholistin rytmissä. Kaikki suunnitelmat pitää laatia sen mukaan, onko tyyppi kännissä tai krapulassa. Mahdollisuuksiksi jää joko rytmittää oma elämänsä alkoholistin elämän mukaiseksi alkamalla itsekin juoda tai sitten katkaista välit kokonaan ja alkaa elää elämää omilla ehdoilla. Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa.
On tuosta omakohtaisia kokemuksia! Join noin 3v sitten pääsääntöisesti 5-7 päivää viikossa, ja sitä oli jatkunu monta vuotta, oikeastaan nuoruudesta lähtien, kansakoulusta!
Sitten tämä nykyinen avokkini tuli kuvioihin (sinkku juomisen aikoihin), tai tunnettu oli aiemminki, mut seurustelua aateltiin. Sano mua alkoholistiksi, eikä sellasta halunnu. Lupasin rajoittaa, ja ensimmäiset 2 kk meni noin kerta viikos. Sit sano et liikaa juon vieläki, saan valita kumpiko, viina ja seurustelu! No siitä asti oon ottanu noin 1-2 kertaa joka toinen kuukausi, joskus ollu jopa 4 kuukauden taukoja.
Hämmästyin ittekki, miten se niin helposti meni, ja niin hämmästeli avokkiki. Oli varma etten pysty siihen, ja niin oli lääkäriki!
Kieltämättä, kyllä se vieläki mieleen tulee, viinanhimo! Ei siitä varmaan koskaan kokonaan irti pääse, mutta päivä kerrallaan.
Syytä tässä jälkeenpäin miettiny, miks se niin riistäyty silloin. Yksi oli varmaan, et en saanu enää silloin sitä krapulaa, ei oksettanu eikä päätä särkeny. Varmaan kestokänni päällä? No se on tosiaan korjaantunu, on aina sellanen kuolemakanuuna että ei mieli tee vähään aikaan!
Mutta, ensimmäinen toimenpide on kyllä ettet hae enää sille yhtään mitään alkoholijuomaa!
Sitten kova kovaa vasten, joko hoitoon tai sinä lähdet!
Ja älä usko sen selityksiä, että sitten "myöhemmin" menee!
Ja pidä sanomastasi kiinni, ehdoitta!
Jos jatkaa, lähde!
vain olette liian erilaisia keskenänne! Toinen haluaa selvästi juopotella ja sinä taas arvostat terveempiä elämäntapoja. Miksi ihmeessä teidän on väkisin oltava yhdessä?
Ole varuillasi - miehesi pyytelyt hakea kaupasta lisää alkoa, samoin hänen toiveensa siitä ,että sinäkin alkaisit juoda seuraksi, ovat varmoja alkavan (tai jo alkaneen) alkoholiriippuvuuden merkkejä. Kuvioon kuuluu myös narsistinen luonne; miehesi ei paljoa mieti, miltä sinusta tuntuu, vaan tärkeintä on saada alkoa silloin kun siltä tuntuu. Tämä hänen toiveensa saada sinutkin juomaan on narsismia: sinun pitää tukea kaikin tavoin hänen (epätervettä) 'harrastustaan'.
Olen kokenut saman tilanteen; et voi tehdä miehellesi mitään. Hänen on ennen pitkää haettava itse apua - tai muuten hän alkoholisoituu yhä pahemmin. Älä ryhdy hänen terapeutikseen, se on mahdoton tehtävä.
Tuskinpa sä alkoholistia pystyt puheillasi parantamaan. Se lähtee hänestä itsestään. Mutta kun ei tunnu lähtevän, niin jätät hänet. Satavarmasti hyvä päätös pidemmällä tähtäimellä. Usko pois.