Tunsin ystäväni ensin parisen vuotta niin ettemme olleet sen kummempia oikein edes jutelleet,kun pelasimme vielä samassa joukkueessa lentopalloa.
Kerran sitten harjoitusten lopussa innostuimme juttelemaan pitempäänkin, meillä tuntui heti olevan silloin jotain yhteistä koska tapoihini ei kuulu että kun kerran juttelen jonkun kanssa alan heti tapailemaan ja olemaan aktiivinen juttelemaan eli toisin sanoen tuttavallinen.
Tuon jälkeen meni hetki ennenkuin meistä tuli parhaat ystävät, mutta olimme kuitenkin hyviä kavereita jo silloin, ongelmien kautta voittoon sanoisinko. ;D
Meistä tuli sitten ehkä vuosi juttelumme jälkeen parhaat ystävät, opiimme tuntemaan toisemme hyvin ja toivotimme tekstareilla toisillemme hyvät yöt sydämmien kera koska muuten kumpikaan ei saanut unta, siitä tuli tapa.Yleensäkkin jaoimme toistemme murheet,itkimme yhdessä ja lohdutimme toisiamme.Sain tältä ystävältä aina tunteen kun kaikki muu tuntui potkivan päähän että joku välittää minusta ja kannattaa jatkaa elämää, käytännössä hän sai minut aina hyvälle tuulelle pelkällä olemassa olollaan.Meillä oli pitkä jakso jona aikana meillä oli kaikki noin loistavasti, ilman minkään kokoista riitaa ja paljon vähän lyhyempiä samanlaisia jaksoja sen jälkeen jolloin kaikki oli noin hyvin pienten välikohtausten välissä aina.Mutta aina sopu tuli ja meillä oli mukavaa, pystyin vapautua hänen seurassa ei tarvinnut peitellä pahaa oloa joka minussa kyti masennuksen seurauksena.Meillä meni tosi hyvin,HYVIN pitkään, mutta nyt:
Eräs hänen lapsuuden ystävä on tullut kateelliseksi että vien tämän kaverin häneltä, ensin hän soitteli pilareita ja uhkaili pieniä, nyt noin vuoden jälkeen hän on laittanut perääni miehiä jotka ihan säännöllisesti hakkaavat minut tai raiskaavat. Kaverini tietää asiasta mutta olen kieltänyt häntä puhumasta ystävänsä kanssa hänen oman turvallisuuden takia.Tämän henkilön kätyrit tekevät mitä tahansa mustamaalatakseen minua yställeni, he puhuvat hänelle minun nimellä niin että siitä on seurannut vuoden aikana useat riidat.Meillä on ollut ystäväni kanssa paljon ongelmia tämän takia, hän on useasti käskenyt ilmoittaa poliiseille ym. mutta kun en pysty, pelkään liikaa..nyt olen tehnyt päätökseni ja aion tehdä näiden touhusta lopun ennenkuin menetän ainoan parhaan ystäväni näiden ihmisten mustasukkaisuuden takia.En ikinä ole kokenut kenenkään ystävän kanssa tälläistä tunnetta että välittäisin hänestä näin paljon, että pystyn olla täysin oma itseni oli tlanne mikä oli, pystyn itkeä ym..minulla on rankkoja kokemuksia ihmissuhteista siksi tämä ystävyys on saanut minut taas uskomaan et on ihmisiä jotka oikeasti välittää, kaikkien kusipäiden keskelläkin.
Mutta nyt meillä on ollut 2kk ongelmia näiden miesten sekaamisen takia ja isoja riitoja, ystäväni ei enää uskalla jutella kanssani ja hän tuntuu vieraantuneen minusta. ollaan puhuttu asioista ja luvannut hänelle että hoidan tämä ihmiset vastuuseen että voimme olla kuten ennen, mutta pelkään että olen niin myöhässä asian suhteen ettei se auta meitä enää palaamaan menneeseen..
jos menetän hänet viereltäni, masennun samaan tilaan kuin silloin mistä hän minut löysi ja nosti, olen menettänyt tänä aikana ystäviä riidoin ja kuolemin, elämä on vaikeaa ja tunnen suurta surua ja ahdistusta sekä pelkoa huomisesta, mutta jos menetän hänet nyt tiedän etten enää koskaan nouse..
mitä minä voisin enää tehdä?
Kerran sitten harjoitusten lopussa innostuimme juttelemaan pitempäänkin, meillä tuntui heti olevan silloin jotain yhteistä koska tapoihini ei kuulu että kun kerran juttelen jonkun kanssa alan heti tapailemaan ja olemaan aktiivinen juttelemaan eli toisin sanoen tuttavallinen.
Tuon jälkeen meni hetki ennenkuin meistä tuli parhaat ystävät, mutta olimme kuitenkin hyviä kavereita jo silloin, ongelmien kautta voittoon sanoisinko. ;D
Meistä tuli sitten ehkä vuosi juttelumme jälkeen parhaat ystävät, opiimme tuntemaan toisemme hyvin ja toivotimme tekstareilla toisillemme hyvät yöt sydämmien kera koska muuten kumpikaan ei saanut unta, siitä tuli tapa.Yleensäkkin jaoimme toistemme murheet,itkimme yhdessä ja lohdutimme toisiamme.Sain tältä ystävältä aina tunteen kun kaikki muu tuntui potkivan päähän että joku välittää minusta ja kannattaa jatkaa elämää, käytännössä hän sai minut aina hyvälle tuulelle pelkällä olemassa olollaan.Meillä oli pitkä jakso jona aikana meillä oli kaikki noin loistavasti, ilman minkään kokoista riitaa ja paljon vähän lyhyempiä samanlaisia jaksoja sen jälkeen jolloin kaikki oli noin hyvin pienten välikohtausten välissä aina.Mutta aina sopu tuli ja meillä oli mukavaa, pystyin vapautua hänen seurassa ei tarvinnut peitellä pahaa oloa joka minussa kyti masennuksen seurauksena.Meillä meni tosi hyvin,HYVIN pitkään, mutta nyt:
Eräs hänen lapsuuden ystävä on tullut kateelliseksi että vien tämän kaverin häneltä, ensin hän soitteli pilareita ja uhkaili pieniä, nyt noin vuoden jälkeen hän on laittanut perääni miehiä jotka ihan säännöllisesti hakkaavat minut tai raiskaavat. Kaverini tietää asiasta mutta olen kieltänyt häntä puhumasta ystävänsä kanssa hänen oman turvallisuuden takia.Tämän henkilön kätyrit tekevät mitä tahansa mustamaalatakseen minua yställeni, he puhuvat hänelle minun nimellä niin että siitä on seurannut vuoden aikana useat riidat.Meillä on ollut ystäväni kanssa paljon ongelmia tämän takia, hän on useasti käskenyt ilmoittaa poliiseille ym. mutta kun en pysty, pelkään liikaa..nyt olen tehnyt päätökseni ja aion tehdä näiden touhusta lopun ennenkuin menetän ainoan parhaan ystäväni näiden ihmisten mustasukkaisuuden takia.En ikinä ole kokenut kenenkään ystävän kanssa tälläistä tunnetta että välittäisin hänestä näin paljon, että pystyn olla täysin oma itseni oli tlanne mikä oli, pystyn itkeä ym..minulla on rankkoja kokemuksia ihmissuhteista siksi tämä ystävyys on saanut minut taas uskomaan et on ihmisiä jotka oikeasti välittää, kaikkien kusipäiden keskelläkin.
Mutta nyt meillä on ollut 2kk ongelmia näiden miesten sekaamisen takia ja isoja riitoja, ystäväni ei enää uskalla jutella kanssani ja hän tuntuu vieraantuneen minusta. ollaan puhuttu asioista ja luvannut hänelle että hoidan tämä ihmiset vastuuseen että voimme olla kuten ennen, mutta pelkään että olen niin myöhässä asian suhteen ettei se auta meitä enää palaamaan menneeseen..
jos menetän hänet viereltäni, masennun samaan tilaan kuin silloin mistä hän minut löysi ja nosti, olen menettänyt tänä aikana ystäviä riidoin ja kuolemin, elämä on vaikeaa ja tunnen suurta surua ja ahdistusta sekä pelkoa huomisesta, mutta jos menetän hänet nyt tiedän etten enää koskaan nouse..
mitä minä voisin enää tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.