Oon ollu onnekas, ja saanut nauttia ihanasta parista poikaystävästä, tähän asti kuitenkin suhteellisen lyhyeen elämäni aikana.
Ongelmani on kuitenkin se, etten osaa pitää itseäni riittävänä. Jos joku on minulle hyvä, en pidä itseäni riittävänä. Jos taas täysi mulkku, tiedän kuitenkin etten sellaistakaan ansaitse. Pelkään aina, kun mies lähtee juomaan, pelkään että hetken päähänpistot antavat tälle kainaloon muita naisia. Vaikka ikinä tähän asti en ole joutunut petetyksi tai muuhun vaihdetuksi, olen lopettanut ennenkuin niin voisi käydä.
Tiedän miten tyhmälle tämä kuulostaa, mutta en voi mitään sille.
Ehkä ongelman juuret tulevat jotenkin "perinnössä". Äitini ja äitini äiti sekä isäni äiti kestivät/kestävät uskottomuutta monia kipeitä vuosia. Mikä minusta tekisi erilaisen,että pystyisin tämän välttämään..? Niistä geeneistähän olen aika pitkälle koottu. vähän niinkuin "pettäjä" ja "ei pettäjä" kromosomeista. Ja ennen minun sukupolveani suhteet ovat kuitenkin olleet arvostetumpia ja panostetumpia.
Jotenki vaan tuntuu että pettäminen on niin nykypäivää, koska sitä näkee kaikkialla. Tietää, että se väijyy jokaisen nurkan takana. Ja ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että kunhan vaan ittestä tuntuu hyvältä, ei ole väliä käyttääkö sen saamiseen jonkun toisen rakasta.
Tietenkään en saisi tuomita ketään näillä perustein, syyttä jo valmiiksi siitä mitä ehkä joskus tulevaisuudessa tulee tekemään. Ehkä joskus herään ja tajuan miten monta ihanaa ihmistä olen päästänyt käsistäni tämän pelkoni takia. Mutta silti panos on aika suuri, sillä sydän on niin pieni ja helposti särkyvä kapistus.
Ongelmani on kuitenkin se, etten osaa pitää itseäni riittävänä. Jos joku on minulle hyvä, en pidä itseäni riittävänä. Jos taas täysi mulkku, tiedän kuitenkin etten sellaistakaan ansaitse. Pelkään aina, kun mies lähtee juomaan, pelkään että hetken päähänpistot antavat tälle kainaloon muita naisia. Vaikka ikinä tähän asti en ole joutunut petetyksi tai muuhun vaihdetuksi, olen lopettanut ennenkuin niin voisi käydä.
Tiedän miten tyhmälle tämä kuulostaa, mutta en voi mitään sille.
Ehkä ongelman juuret tulevat jotenkin "perinnössä". Äitini ja äitini äiti sekä isäni äiti kestivät/kestävät uskottomuutta monia kipeitä vuosia. Mikä minusta tekisi erilaisen,että pystyisin tämän välttämään..? Niistä geeneistähän olen aika pitkälle koottu. vähän niinkuin "pettäjä" ja "ei pettäjä" kromosomeista. Ja ennen minun sukupolveani suhteet ovat kuitenkin olleet arvostetumpia ja panostetumpia.
Jotenki vaan tuntuu että pettäminen on niin nykypäivää, koska sitä näkee kaikkialla. Tietää, että se väijyy jokaisen nurkan takana. Ja ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että kunhan vaan ittestä tuntuu hyvältä, ei ole väliä käyttääkö sen saamiseen jonkun toisen rakasta.
Tietenkään en saisi tuomita ketään näillä perustein, syyttä jo valmiiksi siitä mitä ehkä joskus tulevaisuudessa tulee tekemään. Ehkä joskus herään ja tajuan miten monta ihanaa ihmistä olen päästänyt käsistäni tämän pelkoni takia. Mutta silti panos on aika suuri, sillä sydän on niin pieni ja helposti särkyvä kapistus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitään et saa jos ei uskallusta tuon enempää löydy. Ja muutenkin tunteilusi on aikasta pinnallista, jos oikeasti jotain rakastaisit niin jättäminen olisi paljonkin pettämistä pahempi vaihtoehto teki sen missä vaiheessa vain.
kun on ettiny 5 vuotta kumppania jolle kelpaisi ja sitten lukee tollasta nyyhkettä niin ei hemmetti!!
Muuta nunnaluostariin niin herkkä pikku sydämes on turvassa--elämältä!!
se nunnaluostari voisi olla kokemus sekin mutta vähän epäilyttää että sinne eksyisi yhtään mun tyylistä naista. Useimpien naisten kanssa tökkii just se että ollaan niin pirun kylmiä ja itsekkäitä että ei niiden kanssa voi edes kuvitella elävänsä rakastamisesta puhumattakaan.
..vaihtoehto on tietysti suosiolla jäädä yksin, eipähän tule pettymyksiä. Tai sitten olet pettynyt loppuikäsi, yksinäisyyteen.
Se on kuule huono vaihtoehto!
Elämä ON riski. Joskus vaan on niin, että riski kannattaa ottaa.
Tuo mitä kerroit teidän suvun naisista, ei kuulu mihinkään mitenkään.
Sinähän se omaa elämääsi elät ja myös päätät omista valinnoistasi.
Toisin sanoen, jos kohdallesi sattuukin tällainen pettäjämies, ei sun tarvitse sitä sietää vaikka koko muu maailma sietäisi. Miksi sellaista sietäisit?
Ota sukulasnaisistasi oppia käänteisesti, tee sinä loppu siitä kierteestä, ainakin omalta kohdaltasi.
Käänteinen oppi sopii moneen elämänkokemukseen tai muutokseen muutenkin.
Yritä löytää itsestäsi yksi, vaikka kuinka pieni hyvä asia päivässä, ulkoinen tai sisäinen, ja kehu itseäsi, ÄÄNEEN. (Jälkeenpäin voit sitten nauraa jos se kuulosti typerältä).
Tulet takuulla huomaamaan, että sussahan on naista vaikka minkälaiselle miehelle!
Äläkä unohda näitä löytämiäsi hyviä puolia kun lähdet liikkeelle vaan suorastaan esittele niitä.
Itsevarmuus kääntää päitä kummasti, oikeaan suuntaan.
Ja unohda tuo typerä otsikko, sissus soikoon, tyttö! Happy hunting!
No tossahan tuli jo kaikki suunnilleen mainittua. Tiedostat että pelkosi estävät sinua luomasta tyydyttävää suhdetta. Tiedostat että pelkäät itsellesi käyvän samoin kuin vanhemmillesi. Sinusta on tullut neuroottinen kontrollifriikki jolle jättäminen on ainoa keino tuntea kontrolloivansa tapahtumia. Kuitenkaan suhteilussa ei ole mitään ehdotonta ja lopullista varmuutta yhtään mistään. Pitää kehittää itselleen sellainen asenne että nauttii yhdessäolosta toisen kanssa tähän kuitenkaan takertumatta, tietäen että jätettynäkin pystyy löytämään jonkun toisen tai elämään itsellisenä omanarvontuntonsa säilyttäen. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyt pelkoihisi ja kokeilet vaihteeksi mitä on luottaa toiseen ihmiseen.