Olen ollut nyt kolmisen kk työpaikassani. Kukaan ei ole perehdyttänyt, eikä vaivautunut sen enempiä kertomaan perusasioista. Olen nyt itsekseni opetellut pari uutta ohjelmaa ja muutenkin olen kyllä päässyt jyvälle tästä työstä. Toki koko ajan pitää painaa töitä siinä missä nämä 40-v tätä työtä tehneet. Olenkin vaan tehnyt tietämättä juuri mistään mitään ja sitten kun teen väärin, niin joku joko korjaa tai sitten ei. Tätä kautta saattaa sitten saada uutta tietoa. Kyselen kyllä jatkuvasti, mutta huonolla menestyksellä. Kukaan ei tiedä tai ei halua tietää...aina välillä vetäsen kierroksen tyypiltä toiselle ja huomaan, että työpisteeseen päästyäni en edelleenkään ole saanut mitään vastausta.
Ottaa vaan pattiin, kun nää kyselee alvariinsa, että miten nyt olet viihtynyt?!? Arvatkaa mitä tekee mieli vastata.
Ottaa vaan pattiin, kun nää kyselee alvariinsa, että miten nyt olet viihtynyt?!? Arvatkaa mitä tekee mieli vastata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mustakin tuntuu usein samalta. Olisin kaivannut enemmän perehdytystä aloittaessani uudessa työssäni ja olen asiasta sanonut, mutta huonolla menestyksellä. Kai mun sitten oletetaan osaavan hommani tarpeeksi hyvin.
Onhan se toki hienoa että löytyy luottamusta uuteen työntekijään, mutta välillä tunnen olevani niin yksin töideni kanssa. Töitä riittää ja on tiukat aikataulut milloin mikäkin pitää olla valmista. Mietin usein miten paljon teen virheitä yksinkertaisesti jo senkin takia, että en ole koskaan kuullutkaan jostain asiasta. Mahdolliset virheet jäävät unholaan, eikä niistä ole mulle ainakaan huomauteltu. Avun pyytäminen on tehty vaikeaksi, sitä varten on varattu tietyt päivät viikosta ja kellonaika pitää sopia etukäteen! Eihän toisia saa missään nimessä häiritä, mitenkään ei ehditä auttaa. Omituisinta on, että näillä toisilla kyllä riittää aikaa muuhun niinkuin jouruamiseen ja pitkiin kahvitaukoihin - onhan se tietysti mukavampaa kuin vastata uuden työntekijän hankaliin kysymyksiin.
Välillä ottaa päähän, ja ihmetyttää tällänen touhu!
nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus kestää tälläistä. Ei voi kuin ihmetellä. Minäkin kysyin erityisesti perehdytyksestä työhaastattelussa. Ja sitä luvattiin ja määrättiin oikeen perehdyttäjä, joka on vältellyt minua alusta asti. Sain häneltä myös niin koppavia ja asiattomia vastauksia muutamaan kysymykseen, joita ehdin kysyä ennen kuin jäi lomailemaan. Nyt olen alistunut kait tilanteeseen ja turhautunut. En enää välitä teenkö niitä töitä väärin vai oikein, ihan sama. Ei voi osata, jos ei tiedä. KOitetaan vaan kestää, kun muutakaan ei voi.
alkuun perehdytettiin jonkin verran, silti VIELÄKIN tulee tilanteita vastaan joita ei ole neuvottu puolella sanallakaan ja silti minun oletetaan osaavan. Olen huomannut saman että jos yrittää kysyä neuvoa pidempään olleilta niin kukaan ei tiedä tai halua neuvoa mitään. Työnjohtajaakaan ei saa edes puhelimella kiinni silloin kun tarvitsisi.
Itsekin olen jo ajatellut että on ihan yksi paskan hailee, kunhan tuommoiset työt jotenkin saa pois päiväjärjestyksestä, meni sitten vaikka kuin väärin.
Muutoin ne työt mitkä osaan, teen hyvin ja saan hyvää tulosta aikaiseksi vaikka palkan niukkuus on laittanut jo ajattelemaan että ei kannata rehkiä näin paljoa varsinkin kun työympäristö on tapaturma-altista ja on tullut muutamia ruhjeita jo. Näin vähän palkan takia ei huvita menettää terveyttä ja liikuntakykyäkin...