Kuinkahan monta miespuolista henkilöä täältä löytyy, jotka eivät ole pettäneen kumppiaan pitkässä parisuhteessa tilaisuuksista huolimatta ja kertokaa syy miksi ette ole pettäneet. Määritellään tässä pitkä parisuhde vaikka vähintään 5-vuotiseksi.
Myös naiset saavat vastata.
Myös naiset saavat vastata.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tietysti taidan olla pikkuisen rakastunut naiseeni.
Tilaisuuksia on kyllä ollut, työn takia olen kieränyt jonkin verran maailmalla ja siellä kyllä tilaisuuksia on tyrkyllä, niin maksullisia kuin ilmaisiakin.
Olen toista kertaa elämässäni yli 5-vuotisessa suhteessa, enkä ole pettänyt. Mahdollisuuksien puutteesta ei ole kyse, päinvastoin sormus sormessa tuntuu mahdollisuuksia olevan enemmän kuin ilman. Naiset varmaan ajattelevat, etten perään huutelisi.
Miksikö en sitten ole pettänyt? Siksi, että se on moraalisesti väärin. Toisekseen olen ylensä ollut suhteissani niin onnellinen, ettei pettäminen ole edes tullut mieleen.
Muistan joskus huonommassa suhteessa ollessani, miten olo oli kavereiden kanssa baarissa kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Jätin naisen ennen kuin kiusaus kävi liian suureksi.
Nykyisin vaimo pitää kiusauksen loitolla. Sitäpaitsi minulla on niin pöhöttynyt itsetunto, ettei minun tarvitse kokeilla baarissa, lähtisikö joku mukaan. Pettäminen on luusereiden puuhaa, enkä halua kuulua moiseen seurakuntaan.
Surkeasti menee, mutta eipä ole tullut silti petettyä. Ei se ratkaisu olisikaan, vaan pitäisi pistää vihdoin pesä puoliksi. Muuten tulee katkeria vanhuksia.
En kehtaisi katsoa itseäni peiliin jos pettäisin. Pettäminen on kuitenkin pahimpia asioita mitä kumppanille voi tehdä. Jos ei pysty olemaan pettämättä, ei pidä roikkua parisuhteessa vaan pistää se poikki. Pettämishalut kielivät siitä, että suhde ei ole todellakaan terveellä tolalla.
Miksipä sitä pettäisi? Jos vaimoaan rakastaa täydestä sydämmestä ja se on kaikki kaikessa niin eihän se olisi edes moraalisesti oikein.
Minullakin on ollut lukuisia mahdollisuuksia tehdä se edellisessä ammatissani sekä muutenkin mutta ikinä ei ole tullut edes mielen viereen että sen tekisin, musta ei vain siihen ole, sitä kait se rakkaus teettää... mutta olen myös valmis antamaan anteeksi jos kumppanini niin tekisi, ja kaikki selvitettäisiin perinjuurin niin sydämmetön en kuitenkaan ole etteikö tuollaisesta yli pääsisi vaikka itse sitä en tekisikkään. elämässä tapahtuu virheitä ja niistä pääsee sovittelemalla/puhumalla yli... se siitä
..on paljon kivempaa elää suhteessa, jossa asioista voi puhua avoimesti ja rehellisesti ja just sellaisina kuin ne on. Ei vaan sovi luonteeseeni toisen selän takana vehtailu. Ja samat vehkeet niillä toisillakin on, että eipä tee mieli mitään hetken hurmaa kenenkään toisen kanssa, onhan noita jo kokeiltu sinkkuna :D
valitettavasti täytyy myöntää että olen pettänyt niin saamarin monta kertaa, ja kaikki johtuu vaimoni "kirkkoseksistä" jota en sulata. (pimeessä peiton alla ja ilman liikoja esileikkejä). jonkin vuoden jaksoin keskustelua aiheesta pitää yllä ja kertoa hänelle mitä haluan ja kysellä hänen halujaan jne. sitten vaan tein 10 vuoden kohdalla päätöksen että haluan kokea niitä seksin iloja joita koin nuorena useiden tyttyöjen ja naisten kanssa. kaikesta pettämisestä huolimatta rakastan vaimoani eniten maailmassa lastemme lisäksi, mutta seksi ja muu elämä vaan voi olla kaksi eri maailmaa jotka eivät aina todellisessa elämässä kohtaa ja ole samaa.
että näin meillä ja homma jatkuu....nyt olemme olleet yhdessä 13 vuotta ja koskaan en tule kertomaan hänelle mistä ja miten hankin seksin joka minua miellyttää, joukossa on vanhoja heiloja ja huoria, mielestäni olen oikeutettu saamaan sellaista seksiä josta pidän vaikka asunkin ja elän parisuhteessa ja aviossa.
kyllä jokaisella varmasti alkaa 10 vuoden kohdalla kypsyttämään sama puuro....itse laitoin alusta asti rajaksi tuon 10v, sitten se alkoi ja jatkuu. ei tarvitse enää kysellä käykö se ja se sängyssä ja tulla torjutuksi ja kuulleeksi lause "se tulee ajallaan" (esim.suuseksi on jotenkin likaista?)
että tämmöinen purkautuminen tällä kertaa....nyt saatte gallupiin yhden tiedon MIKSI JOKU PETTÄÄ....
En ole pettänyt enkä tullut petetyksi, 15 vuotta mieheni kanssa, ei ole seksiongelmiakaan eikä niitä saisi olla... Se ei ole parisuhde, jos seksi ei toimi. Ajatteles niitä mahdollisesti särkemiäsi sydämiä. Te miehet ette tiedä, miltä naisesta tuntuu, kun käytätte naista pelkkänä panokohteena. Siis, normaalista naisesta, eri asia, jos joku on vapaaehtoisesti sellaisen ammatin itselleen hankkinut...
Minun kaikki unelmani rakkaudesta särkyivät kauan sitten kun rakastuin sellaiseen mieheen. Minulle se oli ainoa rakastuminen, olisin tahtonut kokea sen onnellisessa muodossaan. Olen sen verran vanha ja siitä on niin kauan että voin sanoa että sellainen koskee, eikä unohdu...
Muista ettei pakkoavioliittoja ole. Ajattele niitä naisiakin. Niilläkin on tunteet, joita väkisinkin tulet loukkaamaan, vaikkeivat ne sitä sinulle tulisikaan kertomaan.
Luulisin vielä että se jota eniten satutat, on hiljaa...
että ei niitä kiinnosta tippaakaan satuttaako jotain vai ei. tai oikeastaan ehkä haluavatkin satuttaa. ne kostaa sillä jotain lapsuudessa kärsimää vääryyttä äidin puolelta. ääliöitä joiden elämä menee hukkaan tuollaisessa.
Yhteistä taivalta takana kuusi vuotta. En ole pettänyt, koska en ole koskaan tuntenut tarvetta tai halua sellaiseen. Saan kotona sen minkä haluan, ja vaikka en saisikaan, en voisi loukata rakastamaani ihmistä noin julmasti.
Tiedän myös, ettei minua ole petetty. Syyt toivottavasti samat tai sinne päin =)
Siksi että rakastan miestäni ja olen onnellinen. Lyhyestä virsi kaunis. :D
En ole koskaan pettänyt, enkä tule pettämäänkään. Siksi koska se on väärin, loukkaa pahasti toista osapuolta. Jos ongelmia on, niin niistä puhutaan.
Ei tämä liitto mikään taivas ole, sitä on jo jatkunut yli 18 vuotta. En ole vieraissa käynyt, vaikka mielessä on ollut useasti. Ja keksinkin sen syyn jokin aika sitten: olen liian laiska.
Kun nämä kuivat kaudet tästä vielä vähän pitenevät, niin varmaan tulee eteen hetki, kun kuivuus lopulta voittaa laiskuuden... Tosin parisuhdekin taitaa olla ennen sitä pariton.
Ei ole mitään syytä pettää ihmistä jota rakastaa. Ja mielestäni 5 vuotta ei ole pitkä. Se on vasta alkua. Joskus tämä 22 vuottakin on tuntunut yllättävän lyhyelle.
En ole pettänyt. 5 vuotta avioliittoa takana (pari vuotta seurustelua päälle)
Sinänsä hassu kysymys, että miksi et petä? Eikö kuitenkin pitäisi löytyä syy sille, miksi pettää?
En harrastanut yhden yön suhteita sinkkunakaan, joten miksi nyt sitten avioliitossa. Maksullisista nyt puhumattakaan. Jäljelle jää siis vain jonkinlaisen rinnakkaissuhteen ylläpitäminen. Jos nyt huomaisin ihastuneeni johonkuhun toiseen, niin laittaisin kyllä avioliittoni syynin alle kauan ennen kuin kohde saisi tietää yhtään mitään. Todennäköisesti puhuisin vaimonkin kanssa asiasta jne.
Ja vaikka yhden yön jutut jostain syystä kiinnostaisivatkin, en halua satuttaa minulle rakkainta ihmistä maailmassa.