Teen itsemurhan!!

Hei kuule. 20 ei oo ikä eikä mikään. Monet eivät ole seurustelleet tuohon ikään mennessä. Olet vielä niin nuori, että ehdit kyllä aivan varmasti seurustelemaan! Mutta ennen kuin opit olemaan jonkin ihmisen kanssa, sinun täytyy oppia olemaan itsesi kanssa. Ajatuksesi itsestäsi olivat todella negatiivisia. Olet varmasti hyvä tyyppi ja lahjakas monissa asioissa. Oletko kertonut terapeutillesi itsemurha-ajatuksistasi?

mutta sinulla on varmasti vielä toivoa! Tosiasia kuitenkin on että sinun kannattaa todella panostaa omaan terveyteesi ja selviämiseesi, jotta voisit kunnolla nauttia parisuhteesta kun sen hetki koittaa.

Seurustelin useamman vuoden nuoren miehen kanssa, jolla oli myös ollut rankka ja traumatisoiva lapsuus ja nuoruus, joskin ongelmat olivat erilaisia kuin sinulla. Joka tapauksessa huonot kokemukset olivat jättäneet häneen jälkensä, kuten sinuunkin, eikä suhteestamme tahtonut tulla yhtään mitään. Toki minussakin vikoja oli, mutta mielestäni pahimmat ongelmamme suhteessamme johtuivat exän suunnattomasta pahasta olosta. Aikani odotin ja toivoin hänen saavan asiat päänsä sisällä sekä elämässään kuntoon, tukien parhaani mukaan, mutta lopulta tilanne oli meille molemmille niin sietämätön, että minun oli pakko lopettaa se kaikki.

Yritä siis parhaasi mukaan saada omaa oloasi kohennettua, sillä huono vointisi vaikuttaa ihmissuhteisiisi ja kurja suhde voi pahentaa oloasi entisestään. Ja vaikka aivan varmasti haluaisit purkaa tuntojasi ihmiselle josta pidät, ei kannata ihan ensimmäisenä kertoa tytölle, että haudot itsemurhaa tai että pidät itseäsi jälkeenjäänenä ja tyhmänä, se hyvin todennäköisesti vain karkottaa hänet. Avautumisen aika tulee sitten myöhemmin, jos on tullakseen.

Tsemppiä sinulle, toivon että löydät itsellesi elämänkumppanin pian!

erosin n.1.4 vuotta sitten, on kokeiltu masennus lääkkeitä terapiaa bentsoja........ja viinaa.jälkimmäin todella pahasta.herään aamuisin yhä hirveisiin tuskiin kun jätin perheeni..........(1v. lapsi)tunne että kuolen ja itsariajatukset o monta kertaa mielessä.yhä aloitan aamun runsaalla tupakoinnilla ja usealla kupilla kahvia.( tosi terveellistä).pilasin viinan takia pari orastavaa suhdetta.........Kiitä joka päivä että sentään elät, hae rohkeasti ammattiapua ja jos ei terapia auta vaadi päästä hoitoon. koita muistaa one life, live it!!!!!!!!!voimia sulle!ei ole häpeä hakea apua, se on rohkeutta ja halu pysyä elämässä kiinni.

No etpä ole ainut. Minä olen 21v ja minulla ei ole kavereita, tyttöystävää, työtä ja omaa kotia. Näitä mitään en saa mitenkään. Vaikka olen komea, mukava jne...

Vaikka mun elämä ei nytkään täydellistä, mutta luin viestisi. Koska pari vapaa päivää ja maistissa!!, silti yritän sinulle järkeä. Joten yritä sinäkin lukea minun vastaus yritys tähän hätään??.
Nuoren elämä ei ole jokaisen kohdalla satumaista. Itse tein puolivuotis suunnitelmat, "tyyliin" jos tulee jokin syy jatkaa niin jatketaan. Niin meni puoli vuosikymmentä. Samalla fyysistä kuntoa pidin yllä (samalla parani) Kun NOIN Nuori!!! on , elämä tuo uusia syitä jatkaa aina kuitenkin :) , jos vain ovea edemmäs kuljet. Niin se vain on!!!. kokemus puhuu. Ja koska olet noin nuori!! sinulla on se ETUOIKEUS, että voit jopa niitä eteesi hiipiviviä tilaisuuksia mokailla, jopa montakin. Mutta kyllä sinä vielä ne onnen hetket elät. sitten tiedät miksi olet elossa:) Ja uskon että olet viisaampi kuin minä ,tulet jatkamaan eloa ja näet lapsien kasvun ja (Potki ne ajoissa pois) sitten kohta lapsenlapset sydämesi täyttää. Vaihtaisin ikää kanssasi vaikka heti:/ OTA RAUHALLISESTI

Kuulepas, itsemurha on hyvä päätös. Jos on päättänyt vaikka, että huomenna lähetään, niin sittenhän voit elää tään päivän ihan täysillä.

Ota vaikka pankista lainaa ja lennä johonkin vieraaseen maahan. Jos sinne asti pääset, niin lyykkäät sitä kravatin sovittelua niskapuolelle vielä vähän, että voit kokeilla onneasi jossain paikallisessa baarissa... eihän sinulla ole mitään hävittävää, huomenna kuollaan!!

Jos ei ulkomaanelävätkään ihastu kulmikkaaseen mikahäkkisenklantiin, niin so not, tee jotain muuta repäisevää - hyppää vaikka laskuvarjohyppy, tai mee bordelliin viikoksi, rahaahan on ja muitten mielipiteistä ei tarvii välittää, kun huomenna kuollaan.

Jos, et onnistu seikkailuissasi kuolemaan niin ainahan voit sitten toteuttaa sen itsesi kaasuttamisen, tai jos elämänilo löytyy, niin voit jättää sen vaikka tekemättäkin, muitten vittuilusta nyt ei tarvii välittää - huomenna kuollaan!!!

Ja postscriptuumiksi se et, itekkiin oon 23v heppu, enkä oo ikinä seurustellu, mut ei se nyt riitä syyksi, notta jojoon hyppäisin, on sitä elämässä muutakin.

Minä taas olen 25-vuotias enkä ole koskaan seurustellut ja ihmettelen kuten sinäkin milloin tulen löytämään itselleni kumppanin. Sitä kun ei kukaan tiedä, mutta se tapahtuu usein silloin kun sitä vähiten odottaa. Olo on välillä toivoton, mutta uskon että jokaiselle löytyy joku, meitä kun on niin moneen junaan. Olen myös kärsinyt yksinäisyydestä kuten sinäkin, varsinkin 15-vuotiaana. Silloin paras ystäväni jätti minut ja koulu meni huonosti, luulin että olin jälkeenjäänyt ja vain taakaksi muille. Toivoin kuolevani. Kun kevät tuli olo parani, monestakin syystä ja tänä päivänä minulla on paljon ystäviä, tosin en tapaa heitä aivan niin usein kuin haluaisin. Opiskelen yliopistossa, joten luuloni jälkeenjääneisyydestänikin olivat turhia. Mutta silloin olin niin masentunut ja minulla oli niin huono itsetunto, että näin kaiken vääristyneesti. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämään. Toivottavasti kirjoitukseni antoi sinulle edes vähän toivoa, sillä asioilla on tapana kääntyä parhain päin, vaikkei sitä uskoisikaan. Jumalan sinunausta Sinulle!

Yrityksen syyt tuntuvat usein naurettavan heppoisilta verrattuna pieleen menneen yrityksen seuraamuksista(esim.vammautuminen).
Syyt ovat synkän todellisia tekoa suunitellessa,mutta ihme ja kumma,epäonnistumisen jälkeen yrittäjä onkin onnellinen saatuaan aivan kuin uuden alun elämälle hengen pelastuessa,vaikka tilalle on saattanut tulla kerralla uusia ongelmia (esim.vammautumisesta)
Ihminen on kummallinen kapistus.

Itse olen käynyt vastaavanlaisen tilanteen läpi, tosin hieman nuorempana. Paras ratkaisu siihen oli yksinkertaisesti unohtaa naiset ja keskittyä itseensä. Inttikin tuli sopivasti ja vei vuodeksi pois naisten keskuudesta. Intin jälkeen aloitin tosissani opiskelut ja löysin itselleni sopivan harrastuksen. Naisten kanssa en ole syvällisiä puhunut vuosiin enkä sen suuremmin ole muutenkaan heidän parissa viihtynyt. Ja hyvin on mennyt/menee edelleen, paremmin oikeastaan kuin koskaan ennen :).

Se nainen tulee vastaan, jos on tullakseen. Itse nielin tämän tosiasian ja se päästi minut pois turmion tieltä.

Hei,

Luin kirjoituksesi ja se kuulosti vähän kuin omilta ajatuksilta, kun olin itse 20 v. Olen nyt 30v. Itsekin ajattelin silloin, että kaikki muut seurustelee ja minulla ei ole ketään ja ystävätkin olivat vähässä. Minä olin 27 vuotias kun löysin itselle seurustelukumppanin. Ei siis ole vielä sinullakaan myöhäistä.

Kiva, että olet löytänyt netin, voit jutella ihmisten kanssa chateissa ja kirjoitella keskustelupalstalle ja ainakin jo nyt näytät saaneen vastauksia. Niin minäkin aloin ekana kirjoitella ja jutella netissä ja sitä kautta löysin hiljalleen ystäviäkin.

Olen pahoillani elämäntilanteestasi. Olen kuitenkin myönteisellä mielellä, sillä olet nuori ja sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet elämässä edessäsi. Anna hoitajien auttaa sinua, he haluavat sinulle hyvää ja yrittävät varmasti parhaansa, että sinulla tulisi taas hyvä olla. Minäkin haluaisin, että sinulla olisi hyvä olla. Vaikutat kuitenkin ihanalta ja mukavalta tyypiltä, jolla olisi sydäntä rakastaa toistakin ihmistä ja halu elää. Älä siis tukahduta itsemurha-ajatuksillasi kukkiavaa halua elää. Kirjoitathan itsekin, että haluat elää, löytää kumppanin ja perustaa joskus perhettäkin, jakamaan sitä arkea.

Mieluumminkin siis anna ajan kulua ja odota, milloin se kaveri rinnalle löytyy. Muista reippailla joka päivä, käy kävelemässä ulkona ja ottamassa vähän aurinkoa. Jonakin päivänä se sydänystävä löytyy sinullekin. Kaikkea hyvää sinulle!

itsemurha on rikos. Mieti nyt vielä, koko loppuelämä aikaa, sentään.

..mitä täällä mariset anna mennä:)

elä hyvä mies tee sitä, mullakin noi ajatukset pyöriny mielessä jo 10 vuotta ja silti täällä olen väkipakolla, oikeestaan elän vaan koirien takia.
Mä haluan kuolla koska:olen saatanan ruma, läski (omasta mielestä), helvetin tyhmä jne, jne..
ei mullakaan kavereita pahemmin ole, töistä saan varmaa kenkää, kohta muutan pois kundikamuni luota,
ja silleen..ei mullakaan hyvin mene, olen täällä vain muita varten, elämä ei muakaan kiinnosta pätkänvertaa. kaikesta huolimatta, roikun menemän elämässä vaikka sisältöä tai haluja olekaan.

Hohhoo, mene baarissa sanomaan jollekin neidille että jos ei pimperoa heru syyskuuhun mennessä niin hirtät itsesi.
Penskana nurkilla pyöri yksi nulikka joka aina kännissä vollasi naisten kanssa ja sanoi menevänsä tappamaan itsensä, seurauksena se että aina lähti yksi tai useampi narttu sen kämpille, mitä sitten tekivätkään siellä, mutta toimivin iskukikka jonka tiedän

Kertaa olen ollut tekemässä tuota, mutten ole tehny.

kerran oon seurustellu ja jätetyksi tuleminen oli liian kova isku, ehkä niin kova etten koskaan selviä.