Kysyn teiltä neuvoa asiassa, jota olen pohtinut kovin pitkään.
Puolisoni katkaisi välit minun vanhempiini, tästä on jo 1½ vuotta aikaa. Mieheni on vähän herkkähipiäinen ja välien katkaisun syykin oli aika mitätön, ainakin minun mielestäni.
Alussa yritin saada mieheni korjaamaan välit ja lopulta onnistumatta tässä asiassa päätin hiljaa mielessäni, että "unohdanpa" minäkin hänen vanhempansa sitten. En enää muistuta miehelleni, että pitää lähettää äitienpäivä ym kortteja, en osallistu joululahjapohdintoihin (minä aina ennen mietin heidänkin lahjansa), en lähettele heille lasten piirustuksia tai valokuvia kuten ennen (hoitakoon mies senkin) ja pisteenä iin päälle päätin olla käymättä anoppilassa niin kauan, kunnes mieheni edes yrittää korjailla välejä minun täysin mukavien vanhempieni kanssa.
Anoppilani on 650 km päässä, joten käyntejä oon harvoin, mutta olen jättäytynyt pois jo ainakin kolmelta reissulta. Viime kesänä anoppi ja appi kävivät meillä ja olin heitä kohtaan ihan yhtä ystävällinen kuin aina ennenkin ja niin tulen olemaankin, mutta muuta ei.
Jos välirikko mieheni ja vanhempieni välillä olisi omasta mielestäni oikea rarkaisu, tukisin miestäni, mutta kun se ei sitä ole millään muotoa. Mieheni loukkaantuu pikkiriikkisistäkin asioista ja voin vain kuvitella miten vaihdevuosista kärsinyt äitini on saattanut sanoa jotain kärkevää ja mieheni on tuohtunut perin juurin.. Isääni mies taas pitää luuserina ja sohvaperunana. Jaa jaa, onkohan siinä hyvä syy pyytää vaimoa sanomaan heille, että meille ei ole enää asiaa?! Viimeiset 1½ vuotta ollaan eletty siten, että vanhempani ovat käyneet meillä kylässä vain jos miehen ei ole kotona (hyvin hankalaa ja stressaavaa minulle), sillä mies teki selväksi, ettei halua enää tavata heitä.
Kuolen varmaan tosi nuorena stressin takia. Olen aina ollut kaveria äidin kanssa; hänen kanssaan on kiva jutella kahvipöydässä ja nyt sitten elämä onkin tämmöistä.
Puolisoni katkaisi välit minun vanhempiini, tästä on jo 1½ vuotta aikaa. Mieheni on vähän herkkähipiäinen ja välien katkaisun syykin oli aika mitätön, ainakin minun mielestäni.
Alussa yritin saada mieheni korjaamaan välit ja lopulta onnistumatta tässä asiassa päätin hiljaa mielessäni, että "unohdanpa" minäkin hänen vanhempansa sitten. En enää muistuta miehelleni, että pitää lähettää äitienpäivä ym kortteja, en osallistu joululahjapohdintoihin (minä aina ennen mietin heidänkin lahjansa), en lähettele heille lasten piirustuksia tai valokuvia kuten ennen (hoitakoon mies senkin) ja pisteenä iin päälle päätin olla käymättä anoppilassa niin kauan, kunnes mieheni edes yrittää korjailla välejä minun täysin mukavien vanhempieni kanssa.
Anoppilani on 650 km päässä, joten käyntejä oon harvoin, mutta olen jättäytynyt pois jo ainakin kolmelta reissulta. Viime kesänä anoppi ja appi kävivät meillä ja olin heitä kohtaan ihan yhtä ystävällinen kuin aina ennenkin ja niin tulen olemaankin, mutta muuta ei.
Jos välirikko mieheni ja vanhempieni välillä olisi omasta mielestäni oikea rarkaisu, tukisin miestäni, mutta kun se ei sitä ole millään muotoa. Mieheni loukkaantuu pikkiriikkisistäkin asioista ja voin vain kuvitella miten vaihdevuosista kärsinyt äitini on saattanut sanoa jotain kärkevää ja mieheni on tuohtunut perin juurin.. Isääni mies taas pitää luuserina ja sohvaperunana. Jaa jaa, onkohan siinä hyvä syy pyytää vaimoa sanomaan heille, että meille ei ole enää asiaa?! Viimeiset 1½ vuotta ollaan eletty siten, että vanhempani ovat käyneet meillä kylässä vain jos miehen ei ole kotona (hyvin hankalaa ja stressaavaa minulle), sillä mies teki selväksi, ettei halua enää tavata heitä.
Kuolen varmaan tosi nuorena stressin takia. Olen aina ollut kaveria äidin kanssa; hänen kanssaan on kiva jutella kahvipöydässä ja nyt sitten elämä onkin tämmöistä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
menettelevät aikuiset ihmiset, Upeaa
Muutakaan en enää keksinyt. Eihän se kivalta tunnu, mutta pakko saada jonkinmoinen herätys miehessäni aikaan. Hän ei tajua, miten paha olo minulla on kaikesta... Lapset kyselevät miksei isi tule koskaan mummilaan mukaan tai miksi mummi ja ukki eivät tule koskaan käymään...
Tilanteenne on kieltämättä hankala. Kummankin koti, mutta kotirauha on mielestäni jokaiselle taattava.
Kostamalla sinä et varmaankaan helpota edes omaa oloasi. Tuskin miehesi sen takia katkaisi välejä vanhempiisi, että he ovat sinun vanhempiasi. Siinä mielessä käyttäydyt aika hölmösti, jos kostat miehen vanhemmille. He ovat ainakin syyttömiä miehen ja sinun vanhempiesi käytökseen.
Sinun pitäisi mennä keskustelemaan asiasta äitisi kanssa. Mitä ikinä äitisi onkin sanonut, häneltä pitäisi löytyä kykyä pyytää sanomistaan anteeksi. Ja ihan aidosti anteeksi. Siinä ei tarvitse sivumennen haukkua toista herkkähipiäiseksi, koska vaikka sellaisesta olisikin kysymys, vanhempiesi tulisi kohdella miestäsi niin, ettei herkkähipiäinenkään loukkaannu.
Täytyy sanoa, että ymmärrän kyllä miestäsi paremmin kuin sinua. Miehenkin täytyisi kyllä pystyä vähän yksilöimään, mikä välirikon on aiheuttanut. Kummallista on, että tuota on jatkunut teillä jo monta vuotta, etkä vieläkään tiedä, mitä tapahtui. Olisiko aika ottaa selvää?
Äiti ei tiedä mikä miestäni jurppii niin pahasti. Juteltiin asiasta joskus ja äitini kysyi silloin kun mieheni "repesi", että mikä on, mutta mieheni oli hiljaa ja lähti pois.
Itselleni on sattunut useita kertoja niin, että en tosiaankaan tiedä, mikä miehelleni tuli kun suuttua pätkähtää yhtäkkiä. Viime viikolla hän tuli pyytämään syömään ja sanoin, että ei kiitos, en välitä nyt, syökää te vaan lasten kanssa. Hän mökötti koko illan ja mietin pääni puhki, että mistäköhän nyt suuttui. Oli loukkaantunut siitä etten tullut syömään!
Oletko liikaa äitisi kaveri ja tytär, koska ymmärrät häntä paremmin kuin miehesi tunteita? Onko miehesi mustasukkainen väleistäsi vanhempiisi ja muistatko pitää miehesi puolta kaikesta huolimatta? Sinulla tuntuisi olevan ratkaiseva rooli tilanteen helpottamiseksi, joten älä maksa miehellesi samalla mitalla ennen kuin selvitätte tilanteen juurta jaksaen. Olet varmaankin oikeassa miehesi herkkänahkaisuudesta, mutta onko hänen ainoa keinonsa vaikuttaa asioihin kieltämällä suhde vanhempiisi (joka on helpompaa kuin sanoa sinulle suoraan, että kasva puolisoksi).
Vaikutat hyvin itsenäiseltä ihmiseltä ja uskon, että suhteet vanhempiisi ovat hyvät, mutta parisuhteessa useasti korostuu se miten kukin on tullut kohdelluksi lapsuudessaan ja mitä enemmän eroa löytyy sitä enemmän myös tietää vastoinkäymisiä. Lika barn leka bäst sanoo ruotsalainen sananlaskukin!
Apua taas! Muistatko pitää miehesi puolta kaikessa jne jne... anoppi-jutuissa ei kyllä kukaan kysellyt pitääkö mies aina vaimonsa puolta ikävää anoppia kohdatessa!!! Älkää naiset alistuko vaan toimikaa omien ajatustenne mukaan! Aivojen käyttö on sallittua, kaikille!! Oma perhe on oma perhe; parempi ilman huonoja / ikäviä sukulaisia!!
En ole äitini kanssa kaveri sanan varsinaisessa merkityksessä... Eli ei soitella päivittäin tms. En kerro hänelle syvimpiä tuntojani tms.. En todellakaan.
Alussa kai jotenkin heikosti yritin olla välikappaleena onnistumatta. Nyt en jaksa ja mietinkin, että miksi hemmetissä minun pitäisikään; enhän ole huonoissa väleissä KENENKÄÄN kanssa. Minä tulen toimeen kaikkien kanssa ja silti varmaan kärsin eniten tilanteesta.
Asia on inhottava, sillä siitä lähtien kun mieheni on tuntenut vanhempani, nämä ovat pitäneet hänestä ihan hirveän paljon. Isäni aina auttoi eri jutuissa ja antoi rakennustavaroita ym miesten juttuja, äiti paikkaili mieheni rikkoontuneita vaatteita ymym. Harmittaa, että tuo kaikki tuhoutui yhdessä hujauksessa. Mieheni on pitkävihainen ja esim inhoaa mustalaisia, kun joku mustalaispoika joskus 35 vuotta sitten kiusasi häntä.
Että pitääkö sun olla yhtä "lapsellinen" kun miehesi.Eli koska miehesi ei tapaa vanhempiasi niin "kostat" hänen vanhemmilleen? No aika lapsellinen taitaa miehesikin olla pitkävihaisuutensa kanssa.Ei lie elämä helppoa.
kuten tuossa jo kirjoitinkin, niin en enää parempaakaan keksinyt. Joku herätys miehelleni on saatava, ei elämä voi näin jatkua ikuisuutta.
olisi varmaan jatkaa normaalia kanssakäymistä kaikkien asianosaisten kanssa, oikuttelijasta sen enempää piittaamatta. Eli käytte, niinkuin ennenkin, kaikki yhdessä miehesi vanhempien luona. Kutsut vanhempiasi kylään, vaikka miehesi onkin kotona. Jos hän sitten haluaa jonnekin poistua mielenosoituksellisesti, niin omapa on häpeänsä. Juttelet äitisi kanssa, aina kun sinua huvittaa.
Näin tehdään oikuttelevien lastenkin kanssa, eli ei kiinnitetä heihin liikaa huomiota, vaan jatketaan normaalia elämää.
Oikuttelijan lapsellisiin leikkeihin ei kannata lähteä mukaan, eli alkaa itse myös olemaan lapsellinen. Joten kyläile sinä vaan ihan rauhassa miehesi vanhempien luona.
Kysy aina, kun menet vanhempiesi luo mieheltäsi, että tuleeko mukaan. Kun hän sanoo, että ei, älä välitä siitä, vaan lähde itse.
Eikä naimisiinmeno tarkoita sitä, että senjälkeen katkaistaan välit omiin vanhempiin tai muihinkaan lähisukulaisiin. Oma perhe on tietysti etusijalla, mutta että umpioituu siihen kokonaan ja unohtaa muut läheiset, kuulostaa omituiselta.
Koitas nyt vähän täsmentää tuota omaa toimintaasi. Ensinnäkin, jos ajattelisi niin, että te olette kaksi erillistä toimijaa. Jos miehesi ei halua olle tekemissä vanhempisei kanssa, hänellä ja heillä on jotakin toraa välillään, mitä se sinulle kuuluu? Eikös se ole hänen ja heidän välinen asia? Eli siis mitä kamalaa siinä on, jos mies ei käyt anoppialssa? Älä taas anna miehesi asenteen häiritä millään tavalla kanssakäymistäsi vanhempiesi kanssa.
Toiseksi, otapa uusi suunta miehesi vanhempii. Olisi kai kohtuullista, että perseily seuraisi siitä, mitä joku on sinulle tehnyt. Nyt siis varmuuden vuoksi aika todennäköisesti syyttömille ihmisille kostetaan jotakin, josta heillä ei ehkä ole aavistustakaan.
Aikuisuuteen päin nyt vain.
Tuo ylläoleva on paras neuvo!
Ymmärrän sinua, että olet halunnut miehellesi näyttää "miltä tuntuu" ja olet katkaissut välit appiväkeen.
Viaton osapuoli joutuu syyttömästi kärsimään.
Olisi miehellesi "kurjempaa", että sinulla olisi kiva suhde hänen vanhempiinsa. Voit näyttää, miten sinä et koskaan voisi käyttäytyä samalla tavoin kuin miehesi.
Vaatii kypsyyttä, että pystyt asettumaan miehesi yläpuolelle käytöksen suhteen.
Miehesi pelaa oikukas-prinsessa peliä! Älä pelaa hänen laillaan.
Ilmeisesti hän on saanut lapsuudenkodissaan tahtonsa läpi tällä vehkeilyllä.
Paras olisi, että tässä suhteessa kovetat itsesi. Kun miehellesi tulee oikkukohtaus, älä tosiaan ole huomaavinasi. Hän odottaa, että kyselet ja kerjäät.
Miehen on itsensä osattava selvittää tunteensa. Sinä ET ole vastuussa hänen oikuistaan.
Arkahipiäisyys kertoo, että hän on joko ylemmyden tai -alemmuudentuntoinen.
Muista, HÄN on itse vastuussa puhumattomuudestaan ja suuttumisistaan. Nyt hän on onnistunut loukkaamaan sinua, mikä ehkä onkin ollut tarkoitus. Kun mietit tarkkaan, miehesi on kuin sala-ampuja. Piiloutuu itse arkahipiäisyyteen, mutta ampuu sen takaa kovilla.
Olet torjunut mielestäsi sen, kuinka haavoittavaa leikkiä miehesi leikkii. Sinä olet sen kohde.
Juttu on siinä, että tämä asunto on mieheni koti. Hänellä on oikeus viihtyä/olla täällä, joten jos vanhempani tulevat tänne, hän joutuu lähtemään. Niin on ainakin asian minulle selittänyt.
Niin, sinun puolellasi tässä ollaan ja kaikki myötätunto sinulle.
Tottakai se on miehesi koti, ja hänellä oikeus siinä olla. Se on myös sinun kotisi.
Se on miehesi valinta, jos kävelee ulos, kun vanhempasi tulevat kylään.
Sinulla on oikeus kutsua vieraita, ethän sinä vankilassa ole, jossa tämä oikeus on varsin rajattu.
Mies voi halutessaan tehdä sovinnon vanhempiesi kanssa.
Katso, se kaikki on miehestäsi kiinni, ei sinusta.
Vaikeneminen ja murjottaminen ei auta tässä asiassa, ja vieraiden välttely hieman arveluttaa. Ehkä miehesi loukkaantui jostakin, mikä ehkä sinusta tuntuu vähäpätöiseltä, hänelle se on ehkä arkakin asia. Hän vain ei osaa käsitellä sitä, ja on loukkaantunut, kun kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä. Tärkeintä on kuitenkin, että puhuu asioista puolisolleen.
Anoppi ja appi huutavat miehelleni parin vuoden välein, ja sitten häivytään ovet paukkuen, ja usein, aina, huudon syy johtuu näiden vanhempien työstressistä. Viimeksi mykkäkoulun aiheutti pesukone, joka ei tajunnut olla siellä, missä aanoppi luuli sen olevan. Olisi halunnut lainata sitä mökkiystävälleen, mutta sitkeän etsintäreissun sijasta, päätti sitten huutaa miehelleni ja tivata häneltä tuota olinpaikkaa. Miten ihmeessä hän olisi sen tiennyt, kun ei ole asunnut kyseisessä talossa vuosikausiin?
Mieheni oli kerran vuosia sitten kanniskellut tätä pesukonetta äitinsä pyynnöstä paikasta toiseen, ja nyt äiti ei muistanutkaan, mitä sille oli sen jälkeen tapahtunut. Olemme olleet väärässä paikassa väärään aikaan, useasti. Sen verran otin nokkiini tästä, etten enää mene heidän työpaikalleen, ettei tule huutoa ja, ennenkaikkea, ettei tarvitse ottaa töitä mukaan ulosmennessä. Anoppilaan olen mennyt, ja sinne minua on pyydettykin muun perheen ohessa, vaikka mieheni on ollut töissä. Parhain partyhymy vain päälle, niin kyllä se siitä. Puolisen vuotta mennyt ihan sopuisasti, vaikka en aina ymärräkään heidän aivoituksia, ja miten he itsepintaisesti puolustavat mieheni veljeä, vaikka tämä on hemmoteltu täysin pilalle. Mutta vanhimmalta pojalta vaaditaan aina enemmän, ja sen mukana, tämän vaimolta. Vaatii enemmän kohdata "vihollinen" silmästä silmään, ja antaa toisen luulla, että hän on voittanut, kuin murjottaa, ja jättäytyä kaiken ulkopuolelle. Jälkimmäinen tapa kostautuu aina, jollakin tapaa.
Oma perheeni, sukuni taasen ei selvittele asioitaan kuin vasta perunkirjoituksessa. Äitini ja sukulaistäti ovat olleet mykkäkoulussa yli toistakymmentä vuotta, äiti torjui tädin kakkukestit, ihan oikeasti, eikä loppua näy. Jos kadulla kohtaavat, kääntävät päätään, minulle setä sentään moikkaa jos kohtaamme. Itse en ole riidoissa tällä hetkellä kuin muutaman sukulaisen kanssa, mutta he ovatkin omaa sukuani, ja täysin untamoita.
näinkin päin. Ja huomaatteko, vanhemmissa ei ole mitään vikaa. Joten kyllä ne viat usein varmasti ovat miniän/vävyn korvien välissä.
Kosto ja katkeruus ovat myrkkyä kantajalleen.
Muutama tapaaminen vuodessa pitää sinua hallinnassa kokovuoden.
Ihmissuhteissa ei voi elää toisen puolesta.
Ihmissuhteet ovat jokaisen omat ja ainutkertaiset.
Mielenkiintoista tässä tuo käänteinen välirikko.
Vävyn välit STOP.
Missä viipyvät miniöiden kannustavat kannan otot; Hyvä anopille kyytiä, ei kuulu perheeseen jne..
...ihan paska nirppanokka..
kuka helvetti hän luulee olevansa?
kyllä vaimoaan tai toista osapuolta PITÄÄÄ KUUNELLA ja VÄLITTÄÄ HÄNEN TUNTEISTA...
olisihan parempi että hänellä on hyvä olo kuin että minulla on hyvä olo ja hänellä huono?
paranisi kai miehelläkin olo kuin ilostuttaisi vaimoaan? suhe on paskassa kuin toisten tunteista ei enää välitetä...
ïte kokkiin entisessä suhteessa näin:
sain vain paskaa suhteessa vaikka kaikkeni tein, silloin suhteessa vain muistan ihmetteleeni minne ilo katosi elämästäni... väsyin ja pakenin... kunnes vastaan tuli kainis hymy joka jo hymyllään kertoi mitä on ihana liitto...
ps. jätin exäni ennenkuin ees juttelin ensimmäisen kerran yhden ihanan ïhmisen kanssa...