Ongelman nimi avoliitossamme on minun äkkipikaisuuteni ja temperamenttisuuteni(n22).Koko homma alkaa pikkuhiljaa olla kaatumassa näihin joka viikkoisiin kärhämiin jotka minä valitettavasti lähestulkoon aina aloitan.Kaipaisin käytännön tason vinkkejä kuinka saisin hillittyä itseni näissä tilanteissa.Tuntuu,että pienikin ärsytys laukaisee minussa aivan käsittämättömän reaktion joka alkaa mökötyksellä ja jatkuu siihen pisteeseen että mietitään kannattaako koko juttua jatkaa enää.En halua kommentteja tyyliin "erotkaa",koska haluan oikeasti pitää kiinni tästä miehestä ja suhteestamme.Kaikki vinkit ovat tervetulleita!Kiitoskiitos
halki,poikki ja pinoon
viuhti
91035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
korjaa siitä ensin
Ihmisillä on erilaisia luonteita, osa räjähtelee helpommin, osa ei koskaan. Hienoa, että erilaisuutta löytyy.
Ongelmana joillakin temperamenttisillä on ehkä kuitenkin, että vedetään tilanne liiankin pitkälle ja loukataan kumppania usein verisestikin. Anteeksihan voi aina pyytää, mutta jossain vaiheessa kun tarpeeksi pahasti loukkaa, se anteeksipyyntö ei riitäkään. Sanottua ei saa takaisin.
Luonteen lisäksi työ-/opiskelustressi ja muu ahdistus elämässä lisää räjähdysalttiutta. Kannattaa aina sanoa toiselle, että ei johdu sinusta vaan jostain muusta, jos riidan taustalla jokin ed. mainittu syy.
Eiköhän ongelma ratkea sillä, että opettelet hieman itsehillintää. Siitä se lähtee. Mieti mitä voit menettää, jos ylität rajan liian monta kertaa. Omaa käytöstäsi voit muuttaa vain itse.
Avovaimon mielialamyllerrykset rauhoittuivat kun siirryttiin takaisin kumiukkoihin.
Miltä miehestäsi tuntuu!! itse kokenut sama paskan ja erottiin monta kertaa ja koko ajan pieni uhka et ero tulee! sitten sain tarpeekseni sitä paskaa ja sanoin ettei enää ikinä! naiseni vasta silloin tajusi ja halusi parantua! annoin pienen mahdollisuuden mutta ehdoiksi kuului tähän liittyen kirjallisuuden lukeminen ja oikeesti halua parantua!
Ja näin tapahtui ja suhde menossa paljon parempaa suuntaan vaikka vieläkin on parantamista!
En voinut usko että ihminen voi olla niin tyhmä että huutaa ja valittaa koko ajan pienistäkin asiosta! mitään en saanut tehdä ei kotona ollut ikinä tarpeeksi siistiä jne...
Tuollainen käytös ei sovi kenellekkään! Luulen tässä muiden kirjoitusten perusteella että he ei tiedä missä suossa olet, mutta itse olen ollut toinen osapuoli! ne sanooo että hyvä olla erinlainen, mutta ei tolla tavalla todellakaan! pieni äkkipikaisuus on ihan ok mutta kuullostat minunlaiseltani tapaukselta!
NYT heräät ja alat todellakin muuttua vittu!! Se on vain aj ainoastaan sinun kiinni! tutki netistä sinua kuvaava sairaus/tunto merkit ja sitten kirjastoon vähintään 5 kirjaa, poikakaverisi arvostaa tuota elettä varmasti eikä kerro kenellekkään! Huomaat eron kun olet "valmiimpi" Aurinko paistaa erivuorentakaa..
Tsemppiä
monet kiitokset hyvistä vinkeistänne!luulen,että tuo "niskasta kiinniottaminen" ja pillerien vaihto/pois jättö vievät minut jo aika pitkälle
sama tilanne :( vedän herneet nenään pienistä jutuista ja suurentelen asiat myös aina siihen pisteeseen että sitten mietitään kannattaako jatkaa. Mä hermostun tosi helposti ja rupean kuvittelemaan kaikenlaista. Sitä on äärettömän vaikeaa hillitä ja jos siihen ei keskity täysillä niin hups sitä ollaan taas riidoissa.
mä tiedän että tää on itsestä kiinni, mutta käyttäytymistään on tosi vaikeaa muuttaa... olen ollut tällainen koko elämäni, sen tiedostan.
senkin tiedän että en anna itselleni koskaan anteeksi jos tän takia meidän suhde nyt loppuu, jos siitä nyt enää on mitään jäljellä. mies ei enää edes tiedä mitä tuntee minua kohtaan, joten aika heikoilla ollaan. tuntuu että elämässä ei ole enää mitään muuta kuin murheita.
On vain sinusta kiinni minkälainen ihminen haluat olla. En voi uskoa korvia jos joku väittää että on vain aina ollut samalainen eikä voi muuttua! Sinä ite sen päätät ja voin sanoa että jos alat avoimesti lukea oikeita kirjoja ja yrität avoimesti tosissasi muuttua ihmisenä, niin kaikki siihen pystyy. Ne ketkä eivät halua muuttua niin he eivät voi! Voin luvata että sen jälkeen kuin alat "valmistua" niin elämä näyttää sinulle 100kertaa hienomalta ja helpomalta eikä silloin välitä vastoinkäymisistä ja kun niitä tulee niin osaat ratkaista ne pienellä vaivalla ketään satuttamatta!
Voi tietty kuullostaa hieman limaiselta nämä kirjoitukseni, mutta tältä minusta tuntuuja varmasti sinustakin kuhan tartut rohkeasti asiaan ja alat työstää sitä pikkuhijaa!
Muista ei kukaan halua olla sellaisten ihmisten kanssa jotka suuttuvat ja huutavat koko ajan ja mitä piennemmistä asioista!
SE että jälkeenpäin ihmettelet miten olet voinut olla sellainen hirviö ja miten kukaan on voinut olla sinun kanssasi!
TSemppiä kovasti