kitaran soittajilta vinkkejä

Ei mitään tunteja kannata ottaa, nappaat vehkeen kouraan ja alat rämpyttää, mitä lujempaa sen parempi. Kyllä siperia opettaa.

Nuoteilla et tee yhtään mitään.

Koitan tässä antaa hieman käytännön tietoa sinulle.
Jos ja kun kitaraa olet ostamassa, ei varmasti ole väliä sillä, ostatko uuden vai käytetyn kitaran, mutta soittoäänessä eroa on ainakin sillä, onko kyseessä nylon vai metallikielinen. Myös otelaudan leveydessä on eroa, eli nylonkielisessä on paljon leveämpi, mutat lyhyempi kaula kuin mitä metallikielisessä.
Ja ennenkun joku taas ehtii jotain kritisoida, niin sanottakoon että sis tuohon edelliseen sanomaani voi siis myös poikkeuksia olla olemassa.
Vinkkinä vain antaisin sen, ettei kitaraa kannata ostaa mistään osto&myynti liikkeestä, sillä sieltä saa yleensä vain paskoja keppejä, joissa kaula on mutkalla tai jännite tiessään tahi muuta oikkua. Siis kun eivät ne myyjät niistä mitää tajua ostaessaankaan katsoa. vaan katsovat vain päällikuntoa. Eli suosittelen lämpimästi että ostat soittimen suoraan liikkeestä, tai jos muualta, niin koita saada mukaan joku vähän soittimesta tietävä tarkastamaan ettei sule myydä soitinta joka aiheuttaa vain harmaita hiuksia kun ei vireessä pysy.
Jeps. Ja äänirauta tai viritysmittari kannattaa sijoittaa hankittavaksi samalla. sillä jos et viritys systeemistä mitään tiedä, niin tuskin omatoimisesti viritys muuten ainakaan onnistuu.
Viritysmittareita saa edullisimpia jo ihan kolmella kympillä.

Harjoittelu on maku asia. Siis jos tuntuu että sinulle on helpompaa saada oppia ihan opettajalta, niin vaihtoehtoja lienee esim oman alueesi musiikkiopiston soittotunnit. Tai netin kautta voit katsella yksityisopettajia. Yksityisillä opetustuntien hinnat vaihtelee aika laajalla skaalalla, riippuen opettajan ammattitaidosta, paikkakunnasta jne.
Itselläni oli kitaran soiton aloittaessa kolmetoista vuotiaana (eli 16vuotat sitten) takana musiikilista teoriaa musiiikkiluokalta, mutta en siiis ollut koskaan kitaraan "edes koskenut" ennen kuin sellaisen hankin hetken mielijohteesta. Teosriapuolella en koe olleen juurikaan merkitystä koko kitaransoiton aloituksessa, enkä sen enempää kyllä myöskään mitään oppitunteja ottanut, vaan ihan omatoimisella harjoittelulla alkoi pikku hiljaa tuloksia syntyä.
Myönnän että välillä teki mieli pamauttaa skitta kappaleiksi seinään kun ei meinannu edistyä, mutta siitä se vaan rullas eteenpäin hitaasti ja varmasti, kun jaksoi sinnikkäästi harjoitella. Oppikirjana mulla oli soitu otteiden osalta ihan peruskoulun musiikki kirja, jossa perus soinnut oli selkeästi kuvattuna. Sitten kappaleita puolestaan löytyi hyvin kirjastosta, eli ihan jotain kotimaisia biisejä vain, joissa oli nuottiviivastojen päälle merkitty acordit/sointumerkinnät, ja siis tietty laulun sanat.
Soittaminen ei ole vaikeaa voisin sanoa. mutta toisaalta silloin valehtelisin, silä en voi kaikkien puolesta puhua. Ihmisille eri asiat on vaikeita, ja harjoittelu voi viedä vastaavasti aivan valtavasti eroavia aikoja että jonkun muun kanssa samoihin tuloksiin pääsee.
Ihmiset ovat yksilöitä, ja siksi on vaikeaa sanoa yleistä kommenttia tuohon. Sama yksilöllisyyshän on olemassa urheilijoillakin:).

Mutta harjoitus tekee mestarin. Eli olen sitä mieltä että kaiken oppii kun vain kyllin jaksaa treenata. Mestari en siis ole itsekään, eikä koskaan sellaista tule, mutta kuustoista vuotta kestäneestä soittamisesta huolimatta ei ole tullut vielä seinä vastaan, eli EN OLE OPPINUT KAIKKEA. Ja tuskin kukaan on. Kitarakin on sellainen soitin missä voi vain uutta oppia kokoajan, eli koskaan ei ole täysin mestari.
"Soolokitaran" kuviohin en saa oikein omia sormiani kulkemaan, mutta sinäkään en ole kirvestä kaivoon heittänyt, vaan harjoittelen yhä edelleen sitäkin, jos joku mukavan kuuloinen soolo on, jonka haluaisin oppia.
Muuten siis soittelen vain pääsääntöisesti komppikitaraa, ja kotimaisten bändien biisejä.
Elikkä siis soittaa ja laulaa enemmälti omaksi iloksi.
Bändi toiminta on ollut katkolla jokusen vuoden muiden kiireiden vuoksi, mutta aika ajoin vieläkin kirjoittelen ja sävellän omia biisejä.
Oma harjoitteluni tuotti tulosta aikoinaan jo parissa kuukaudessa siten, että toistakymmentä kappaletta tuli sointuina kitarasta ulos, mutta rytmi tietty takkusi välillä, kun ei soinnut ihan aina kohdalle osunut laakista:).

Mutta siis ei kun harjoittelemaan, niin kyllä sinä jo varmasti ne "muutamat" kappaleet ens kesänä hallitset.
Neuvoja voit kysellä tätä kautta, yritän ainakin auttaa sen minkä osaan näin netin kautta. Laittele vaikka maili osoite jos lisä tietoja kaipaat. Ja mistä päin olet? Siis mahdollisesti voin auttaa alku opetuksessa?
Onnea harjoitteluun, jahka saat sen soittopelin hankittua.

Kannattaa mieluummin ostaa hyvä käytetty, kuin uusi ja halpa. Tosin halvallakin saa nykyään ihan kelpo kamaa aloittelijalle, kunhan et osta mitään liian halpaa Thomannin Harley Bentonia. Olen kerran kokeillut sellaista muutaman kympin lelua, ja sillä ei tehnyt mitään.
Soiton oppiminen on taas niin yksilöllistä että vaikea vastata. Opettaja olisi tietysti hyvä olla, mutta monet oppii ilmankin. Tabulatuureista/sointumerkeistä on helppo opetella, kunhan vain löytyy opeteltavat biisit levyltä. Keskinkertaiseksi rämpyttäjäksi voi oppia jopa muutamassa viikossa, kaikki on ihan tasosta kiinni, esim. keskinkertainen klassisen soittaja voi olla perushevarin mielestä jopa virtuoosi. Jos sinulta löytyy synnynnäisiä ominaisuuksia soittamiseen, niin vuoden ahkeralla harjoittelulla saatat olla parempi yksinsoittaja, kuin monien levyttävien bändien kitaristit. Mutta silloin pitää olla valmiiksi hyvä rytmitaju(sisäinen metronomi), hyvä sävelkorva, sekä hyvä motoriikka. Kaikkia noita voi harjoitella. mutta joillain ei sitten vaan harjoituskaan tepsi, ja parempi keskittyä johonkin muuhun kuin musiikkiin.

Kaikki oppivat soittamaan kitaraa. Se on hieno soitin: alkeet oppii nopeasti ja saa iloa ja tyydytystä, kun pystyy säestämään nuotiolla yhteislauluja. Mutta haastettakin löytyy, koko ajan voi oppia jotain uutta. Joku tuolla sanoikin, ettei kukaan koskaan opi kaikkea kitarasta ja mä olen samaan mieltä. Mutta paljon voi oppia.

Mun mielestä voi hyvin aloittaa yksikseen opiskella ensin sointuja kirjoista tai netistä.
Jos et ole koskaan soittanut, pidä huoli, ettei ranteeseen tule rasitusvammaa liiasta yhdellä kerralla soittamisesta. Mulle annettiin aikoinaan ohjeeksi, että alussa vain 10 minsaa kerrallaan, ettei kädet rasitu. No, enhän mä tietenkään sitä noudattanut...

Jos tarkoitat parin biisin hyvin hallitsemisella sitä, että voisit säestää vaikka jotain laulajaa tai itseäsi, niin tavoitteesi on erittäin realistinen, saavutat sen tod.näk. jo aikaisemmin.
Jos tarkoitat jotain muuta, kaikki on kiinni musikaalisuudestasi ja harjoitusinnosta.