Mieheni jäi kiinni pettämisestä ja sitä perinteistä rataahan se kaikki eteni.. "mitään ei ole ollut kuin ystävyyttä", minä olin syyllinen kaikkeen, tämä toinen nainen oli vaikka sun mitä jne. jne. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun petti. En ottanut ollenkaan selvää, mitä mies tahtoo. Ja ne pettämisen merkit jatkuivat eikä valehtelu loppunut. "Mutta kun ei jatkunut", mies tolkuttaa nyt, vaikka on jo myöntänyt sen seksisuhteeksi.
Miten muilla, onko pettäjä jatkanut suhdettaan kiinnijäämisestä huolimatta? Ja miten kaikki on lopulta selvinnyt? En voi luottaa, kun mies ei pysty puhumaan asioista rehellisesti minua syyllistämättä. Sanoo vaan, että on jo aikoja sitten lopettanut siltä naiselta vonkaamisen. Mikä sitten ikinä onkaan aikoja sitten, sen minä haluaisin tietää.
Miten sen luottamuksen saa rakennettua uudestaan, kun toinen ei halua puhua mistään, mikä liittyy koko asiaan? Onko vaan luotettava sokeasti vai mitä ihmettä pitää tehdä..?
Ei tällaista elämää jaksa kukaan, helpompi varmaan erota suosiolla, niinhän se menee.
Miten muilla, onko pettäjä jatkanut suhdettaan kiinnijäämisestä huolimatta? Ja miten kaikki on lopulta selvinnyt? En voi luottaa, kun mies ei pysty puhumaan asioista rehellisesti minua syyllistämättä. Sanoo vaan, että on jo aikoja sitten lopettanut siltä naiselta vonkaamisen. Mikä sitten ikinä onkaan aikoja sitten, sen minä haluaisin tietää.
Miten sen luottamuksen saa rakennettua uudestaan, kun toinen ei halua puhua mistään, mikä liittyy koko asiaan? Onko vaan luotettava sokeasti vai mitä ihmettä pitää tehdä..?
Ei tällaista elämää jaksa kukaan, helpompi varmaan erota suosiolla, niinhän se menee.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Moi,
Minun vaimoni jäi kiinni puolitoista vuotta sitten pettämisestä, ja hän lateli samanlaisia syitä kun sinunkin miehesi. Mutta sitten kun asiaa alettiin selvittää oikein tosissaan (olin katsos niin tyhmä ü, etten voinut käsittää miten minä pakotin rakastamani vaimoni toisen miehen kanssa sänkyyn, enkä todellakaan halunnut altistaa pientä poikaani avioeron aiheuttamille varmoille traumoille, vaikka ei siitä kukaan minua olisi syyttänyt) aluksi kotona keskenään, sitten muutamien hyvien ystävien kanssa ja lopuksi puoli vuotta kestävässä parisuhdeneuvonnassa, niin kävikin ilmi että vaimonihan se oli omassa päässään kehitellyt mitä mielikuvituksellisimpia ja todella itsekkäitä syitä koko pettämistouhulle. En väitä olevani herra täydellinen mutta omasta kokemuksestani, paljon muidenkin tarinoita kuultuani ja sinunkin tarinaa lukiessani on väistämättä vedettävä muutamia selkeitä faktoja:
1. petetty osapuoli harvoin pakottaa pettäjää tekemään tekoaan
2. pettävä osapuoli lähes aina tyydyttää omia, itsekkäitä tarpeitaan välittämättä hitustakaan puolisonsa tunteista
3. pettävä osapuoli mielellään haluaa syyttää puolisoaan, koska ei halua kohdata tiettyjä puolia omasta persoonastaan eli pettävä osapuoli käyttäytyy kuin vastuuton ja itsekäs pikkulapsi
4. pettävän osapuolen on kohdattava tekonsa rehellisesti ja kannettava vastuunsa teostaan ensisijaisesti itse
5. niin kauan kun pettäjä yrittää kieltää kiistattoman vastuunsa teostaan, niin todellista eheytymistä kummankaan osapuolen suhteen ei voi tulla
6. uskottomuudesta voi selvitä mutta se vaatii REHELLISYYTTÄ, AVOIMUUTTA, KESKUSTELUA KESKUSTELUN PERÄÄN (SEKÄ MONESTI PÄTEVÄÄ PARISUHDENEUVONTAA)!!!
En tiedä oletteko naimisissa tai onko teillä lapsia ja periaatteellisella tasolla sillä ei ole merkitystäkään, käytännössä tosin sillä on kaikki merkitys mutta sanon rehellisesti, että edessänne on hartiakaupalla työtä jos haluatte saada suhteenne jälleen toimivaksi. Eikä luottamus koskaan tule palaamaan sille tasolle, jolla se oli ennen miehesi uskottomuutta. Suosittelen lämpimästi ammattiauttajien apua, siinä ei tänä päivänä ole mitään hävettävää, päinvastoin, se osoittaa, että haluatte yhdessä selvittää eteenne tulleen tilanteen ettekä haudata sitä väärällä tavalla piiloon. Jos miehesi ei halua asiasta puhua, niin silloin sinulla on vaikea päätös edessäsi suhteenne jatkamisesta.
Itse uskon anteeksiannon ja anteeksipyytämisen parantavaan voimaan!
Toivotan sinulle sydämestäni jaksamista ja voimia vaikean tilanteen keskelle!
P.S. Anna itse itsellesi myös anteeksi!(niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakaan)
Pettämisen jälkeen luin paljon kirjallisuutta. Taisi olla Martti Lindqvist, joka miehen sielunelämää käsittelevässä kirjassaan oli mm. sitä mieltä, että miestä ei saa pakottaa puhumaan, koska hän tuntee menettävänsä ylpeytensä.
Kyllä se on suuri ongelma, kun toinen ei puhu eikä pukahda. Kun luottamusta yritetään rakentaa uudestaan, on hyvin pitkälle vaimon mielikuvituksen varassa, miten luottamus rakentuu. Kun yrittää tulkita miehen käytöstä, tapahtuu myös vääriä tulkintoja: kärpäsestä tulee härkänen.
Vaikeeta on.
Täytyy myöntää että omat kokemukset puoltaa kaikkia kertomiasi asioita.
Vaimo petti ja nyt on vain tuppisuuna ja minä olen hänestä ainoa syyllinen. kaikki keskutelut on pitänyt itse aloittaa mutta mitään hänestä ei saa puhua.
Yritämme kovasti, mutta minä sorrun välillä ylilyönteihin, seuraan miestä liian tarkasti. Häntä se ahdistaa. Yritän rakentaa luottamusta, mutta epäily seuraa jatkuvasti.
Kaksi kuukautta on kohta sinnitelty. Kunpa minä vain kykenisin ottamaan rauhallisemmin! Teen itseni välillä aivan naurettavaksi.
Meillä suhde tuli ilmi kahdesti ja aviopari "selvittelee" asioita keskenään, mutta meillä silti yhteyden pito jatkuu petetyn osapuolen tietämättä.
Olen onnellinen toinen, kyllä se ykkönen siitä jää vimeistään silloin kun huomaa että viime elokuinen kiini jäänti ei muuttanut meidän suhdetta, minä kyllä jaksan odottaa.
meilläkin, mutta meillä oikeastaan on aina ollut seksiä vain silloin kun tällä on-off-pariskunnalla on se off-vaihe meneillään (eli n. joka viikonlopun jälkeen), eli siitä voi päätellä jo jotain tästä heidän elämää suuremmasta rakkaustarinastaan.
Nainen on varmaan ihan tosissaan, mutta mies taitaa heidän suhteessaan olla mukana pelkällä elimellään.Enkä minäkään miehestä uskollista kumppania itselleni ole hakemassa, vaikka seksiin olenkin täysin tyytyväinen.
Sanoinkin miehelle joskus että jo meinaatte kihloihin mennä niin osta niin löysä sormus, että lähtee helposti sormesta pois aina kun tulee "ero".Mä otan itse ihan huumorilla tuon heidän suhteensa, ei siitä tule lasta eikä p*skaa.
Minäkin olen kakkonen, ollut jo yli kolme vuotta. Kiinni jäätiin viime talvena. Tosin suhteemme on jatkunut silti.. Katsotaan miten käy. Itse olen valmis odottamaan!
on naureskella selän takana, mutta mietitkö ikinä, miksi se puoliso yrittää silti. Heidän välillään on oltava jotain, joka pitää heidät yhdessä, eikä tuo mies ole lähtenyt sinun matkaasi. Ja naisella on syytäkin olla mustasukkainen ja vihainen miehelleen, koska tuo pettäminen jatkuu. Ja sen kyllä vaistoaa. Onhan se aina yhtä mukavaa, kun salasuhteilijat nauravat selän takana puolisolle. Onko se inhimillistä ja aikuismaista käyttäytymistä, sinun mielestäsi?
Miksi sinä olet sekaantunut noitten kahden ihmisen väliseen suhteeseen?
lähtenyt minun matkaani koska en ole edes pyytänyt enkä halunnut.
En pode huonoa omaatuntoa, jos paneskelemme heidän erossa ollessaan.kun he taas yrittävät elää normaalia arkea, minä pidän silloin matalaa profiilia.Mies tulee luokseni ihan omasta halustaan.On minulla muutakin tekemistä, kuin häntä odotella.Lisäksi olemme olleet ikuisuuksia ystäviä, joten teemme myös muutakin yhdessä, kuin vain harrastamme seksiä.
vapaata miestä? Voihan vapaankin miehen kanssa pitää yllä paneskelusuhdetta silti sitoutumatta. Etkö koe yhtään huonoa omaatuntoa? Mitä tämän miehen puoliso on sinulle tehnyt, että ihan selän takana naureskelet haarojen avautumisen lomassa? Onko sinulla moraalia, käsitystä oikeasta ja väärästä? Tekojormakin on keksitty, paneskele sen kanssa, mutta jättäisit jo varatut miehet rauhaan. Ei tule kuin itkua ja hammasten kiristystä kaikille osapuolille. Nähty on nämä tarinat monelta kantilta.
Minä katselin puoli vuotta miestäni pettämisen jälkeen. Kävimme myös parisuhdeterapiassa. Pari kuukautta hän jaksoi olla "kunnolla" ja sitten jatkoi pettämistä saman naisen kanssa. Siinä meni kaksi perhettä, mutta katsoin oman ja lasteni hyvinvoinnin olevan niin tärkeitä etten jaksanut omaa pahaa oloani ja sitä kyttäystä kun mies lähti viemään vaikka roskapussia. Mietin että soittaako naiselle vai ei yms.
Erosta on nyt kolme vuotta enkä kadu. Minä ja lapset voimme hyvin ja ilmeisesti exänikin tämän toisen naisen kanssa.
Ketään kun ei voi omistaa ja meillä on vain tämä yksi elämä.
Mies jäi kiinni yli 2v sitten. Vaikeaa on sen jälkeen ollut. Keskusteltu on, ja paljon. Miehenikin tajusi, että hänen paikkansa on kotona, minun ja lastemme luonna. Tuskin lapset häntä enää kymmenen vuoden kuluttua niin kaipaavat, mutta nyt kaipaisivat jos isukki olisi jatkuvasti menossa.
Nyt liittomme näyttää jo vähän paremmalta. Se inho toista kohtaan on kadonnut jo aikoja sitten ja tilalle tuli ystävyys. Ja nyt tuntuu vihdoinkin siltä, että ystävyys on muuttumassa rakkaudeksi. En usko kuitenkaan, että täydellinen luottamus ikinä palaa kuvioihin.
Kyllä pettämisen jälkeen voi olla uusi mahdollisuus, mutta se vaatii paljon töitä ja vielä enempi aikaa.
mies jäänyt pettämisestä kiinni kaksi kertaa. mol. kerroilla pyysi anteeksi ja jatkamaan meidän liittoa. vannoi ettei enää ikinä aiheuta minulle pahaa. kuitenkin tulee nimettömiä soittoja ja tekstiviestit pyyhitään pois. mieheni työ liikkuva ja päivät pitkät... en enää usko rakkauden lupauksiin, mieheni puheisiin. odotan vain sitä viimeistä tikkiä että tämä tarina saadaan päätökseen.....
sitten lapsetkin saavat tietää millainen isi heillä on
jos kuukausien (esim 1/2 vuoden) suhde vieraan kanssa ja käry käy, on todennäköistä että suhde jatkuu, mutta vain varovaisemmin. Jos on niin pitkään ylläpitänyt suhdetta sitä ei lopeta perhekriisikään. Vaimo vaan rauhoitellaan ja luottamusta rakennellaan ja kuitenkin vieraissa käydään. Tämän voin sanoa kokemuksesta. Kerran käryttiin muutaman kuukauden jälkeen ja reilun puolen vuoden jälkeen uudelleen, mutta mies pettää edelleen vaimoaan. Näin se vaan on, pitkää suhdetta on vaikea lopettaa kun tunteet on tulleet mukaan, eikä sitä välttämättä haluta edes lopettaa.
siinä vaan sanotaan et voi hemmetti, nyt se vaimoke sai selville....ei kandee hetkeen laittaa viestiä. Samalainen kokemus mullakin.
Vähän "matala lentoa" ja taas korkeuksiin...
olen katsellut vierestä kun kaveria on petetty jo 5 vuotta. Kaksi kertaa on äijä jääny kiinni, molemmilla kerroilla ilmoittanut paniikissa kakkoselle että 'ei enää tavata'. Toisella kerralla "ase ohimolla", eli vaimo pakotti soittamaan. Ja kun pöly on vähän laskeutunut niin taas tapaillaan. Tämä "pariskunta" on nähtykin kiinnijäämisen jälkeen yhdessä siellä sun täällä. Täytyy kyllä ihmetellä myös että missä on sen vaimon oma ylpeys. Okei, onhan niillä lapsia ja sitä rataa. Mutta itse olisin pistäny äijän pihalle jo ajat sitten ihan lasten takia. Väitän että kaksi eri kotia, joissa on edes jotenkin keskenään toimeen tulevat vanhemmat on lapsille parempi vaihtoehto kuin yksi koti, missä on ainaiseen tappelevat tai mykkäkoulua pitävät äiti ja isä. Äitinä ajattelisin siinä tilanteessa vain ja ainoastaan lapsia, enkä sitä että pidän kynsin ja hampain kiinni kusipäisestä puolisosta (ettei se kakkonen vaan saa sitä) ja ruokin sillä ainoastaan omaa egoani. Lapset kyllä vaistoavat jos vanhemmilla on huono yhteiselämä ja valitettavan usein he luulevat ettei vanhemmat enää tykkää heistä, kun eivät moninaisempia syitä tiedä ja ymmärrä.