Miksi mies säilyttää edellisestä avioliitosta muistoja? Valokuvia, pehmoleluja, ex-vaimon kutomia villasukkia ja villapaitoja...
Liitto oli hyvä ja kesti muutaman vuoden. Vaimo petti ja otti uuden. Lapsi on adoptoitu uudelle isälle, eikä isä pidän häneen yhteyttä. Erosta on viitisen vuotta ja sen jälkeen mies on seurustellut 4 vuotta(lapsikin tuli) ja nyt uuden kanssa vuoden (ei lapsia). Miksi mies säilyttää (ei esillä, mutta kuitenkin) kaikkia muistoja???
Liitto oli hyvä ja kesti muutaman vuoden. Vaimo petti ja otti uuden. Lapsi on adoptoitu uudelle isälle, eikä isä pidän häneen yhteyttä. Erosta on viitisen vuotta ja sen jälkeen mies on seurustellut 4 vuotta(lapsikin tuli) ja nyt uuden kanssa vuoden (ei lapsia). Miksi mies säilyttää (ei esillä, mutta kuitenkin) kaikkia muistoja???
Vastaukset 11
Vanhimmat
...Miehet ovat "hamstereita!
Muistoesineet, kuten valokuvat, ovat tärkeä osa henkilöhistoriaa. Ei niitä voi pyytää hävittämään. Seurustelin naisen kanssa, jonka mustasukkainen ex-mies oli pistänyt hänet tuhoamaan koko entisen elämänsä: Kaikki kirjeet, valokuvat, lahjat, päiväkirjat ja muut muistot yli kymmenen vuoden ajalta. Mitään entistä elämää tai siitä muistuttavaa ei olisi saanut olla olemassa. Nainen katui miehen tahtoon suostumista ja muistojensa hävittämistä eräänä elämänsä pahimpana virheenä. Minä en ikimaailmassa suostuisi moiseen vaikka nainen asettaisi muistojen hävittämisen suhteen jatkumisen ehdoksi. Menkööt sitten mieluummin se nainen, niitä saa aina uusia, mutta omaa elämää ei voi elää uusiksi enää koskaan.
Koska ne ovat osa hänen elämäänsä. Ne muistuttavat ajanjaksosta, joka on muovannut häntä ihmisenä. Niihin liittyy hyviä hetkiä, ehkä huonojakin. Jokaisella on oikeus muistoihinsa!
En ole koskaan oivaltanut sitä, miksi toisen ihmisen historia, elämäntarina, tärkeät onnelliset tai onnettomat kokemukset pitäisi pyyhkiä pois, kun uusi parisuhde alkaa. Siinähän aletaan seurustella juuri sen persoonan kanssa, jonka kaikki aiemmat tapahtumat ovat muovanneet. Ex-avovaimon tampaxit heitin roskiin poikakaverini kotoa, mutta en loukkaannu valokuvista tai kaulaukorusta. On hänellä tallessa myös ensimmäinen omistamansa puukko (partiomuisto) sekä lukion kronikka.
Sukat ja villapaidat sen sijaan voivat olla myös puhtaasti käyttöesineitä. Ja vaikka eivät olisikaan, tiedän parit villasukat elämäni aikana neuloneena, että ne voivat olla niin rakkaudella ja vaivalla tehdyt, että olisi yksinkertaisesti julmaa heittää ne roskiin. Vaikka hyvät vuodet olisivatkin sen suhteen osalta takana.
Oma kohtalaisen pitkä suhteeni erään tytön kanssa ei aina ollut täysin onnellinen. Itse asiassa hän oli se joka jätti minut, ja kohtalaisen tylysti. Tosin suhde oli kyllä siinä vaiheessa muutenkin kuivunut käytännössä kokoon. Syytä molemmissa.
Siihen suhteeseen mahtui kuitenkin valtavasti uskomattoman hienoja hetkiä. Hetkiä joita todennäköisesti tulen vielä vanhana äijänäkin muistamaan. Ei ne asiat tule ikinä mielestäni häviämään. En koe mitenkään suurena rikoksena että olen säilyttänyt joitakin muistoja hänestä. Kyllähän sitä osa "muistoista" lensi roskiin kun piti tehdä eroa menneeseen. Sinne meni esim. kasa kauniita kirjeitä, seinille liimatut postikortit sun muuta.
Paljon on kuitenkin jäljellä. Vaikka ei olla enää yhdessä oltu pitkään aikaan, en yritä olla kuin ei ikinä oltaisi oltu yhdessä. En tiedä mitä järkeä siinä olisi. 2 vuotta yhdessä - en voi kuvitella olevani kuin se ei olisi koskaan tapahtunut. Mulla on mielestäni oikeus noihin muistoesineisiin. Ne on osa mun elämääni. Elämää jossa oli nousuja ja laskuja - ihan kuten jokaisella meistä. En mä sitä vanhaa elämää mitenkään vakavasti kaipaa takaisin, mutta ne hyvät hetket on edelleen hyviä hetkiä. Ja ne kokemukset on osa mua. Enkä mä toisaalta aikuisena ihmisenä voi kuvitella että kun alan seurustelemaan toisen ihmisen kanssa niin mä saisin olla neitsyen kanssa. Hänelläkin on taatusti omat aiemmat kokemuksensa ja muistonsa. So not? Niiden ansiosta hän on mikä hän on tänään, ja niiden omien juttujeni ansiosta minä olen se mikä minä olen tänään.
Niin ja on mullakin esim. kaulahuivi, lahjaksi saatu. Ja villasukat. Ne ovat hienoja ihan käytössäkin. Ja ne on todellakin niin rakkaudella tehdyt, ettei tulisi mieleenikään heittää niitä menemään. Jos nainen mulle vakavissaan sanoisi että heität nuo helvettiin niin saisi silloin lähteä itse kälppimään. Jos ei pysty elämään sen kanssa mitä tuon mukanani - hyvät ja huonot - niin mitä se sitten on? Pitäisikö mun olla mustasukkainen siitä että nainen on ala-asteella ollut ihastunut johonkin poikaan? Siihen että hän palvoi 13-vuotiaana jotain New Kids on The Blockia, jumaloi jotain Jordania ilman paitaa telkkarin edessä? Sitä että joku muu sai niiltä huulilta ensi suudelman? Jos noista olen kateellinen, silloin on oma itsetuntoni niin heikko että on parempi katsoa peiliin ja kysyä että miksi minun on näin vaikea hyväksyä että toinenkin on elänyt omaa elämäänsä - ennen minua erillään minusta?
Vaikka on tietenkin normaalia säilyttää muistoja menneestä elämästä, niin osa ihmisistä säilyttää niitä, jotta voisi palata mielessään tuohon aikaan. Luoda siitä sellaisen epätodellisen maailman, joka oli parempi kuin nykyisyys. Olen itse seurustellut naisen kanssa, joka palasi aina menneeseen ajatuksissaan, ja vertaili nykyisyyttä niihin ajan kultaamiin muistoihin. Nykyään kyllä pidän huolen, ettei tuo kokemus uusiudu enää. En välttämättä sillä, että pakottaisin tuhoamaan muistot, vaan ainoastaan sillä, että ennen kuin aletaan seurustelemaan, nainen saa tehdä mulle selkoa siitä, onko menneisyys jätetty taakse vai onko siitä tehty joku epätodellinen fantasiakuvitelma.
Toinen ääripää on nämä jotka tekee siitä menneestä haaveiden satumaan jonne haluaisivat aina palata, eivätkä pysty jatkamaan kunnolla eteenpäin. Toinen ääripää taas on se joka on kuin mitään aikaisempaa suhdetta ei olisi koskaan ollutkaan. Tämä on yhtä epätervettä.
Aika harvassa taitaa olla ne, jotka pystyy olemaan koskaan vertaamatta nykyisyyttä menneisyyteen, ainakin leikillään. Mun mielestäni tervettä on että pystyy myöntämään oman menneisyytensä ja voi myöntää sen toisellekin. Ja niin että se menneisyys on tosiaan menneisyyttä, eikä sinne enää vuosien jälkeen haikailla takaisin. Tällöin menneisyys on nimenomaan menneisyys, ei nykyisyys ja tulevaisuus, eikä myöskään jotain mitä ei muka koskaan ollutkaan.
Sä sanoit tekstissäsi oleellisen. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ihan loistavasti kirjoitettu :)
Ehkä hyviä muistoja kumminkin enemmän. Kysy siltä!
Tuossahan edellä se on jo niin hyvin sanottu! Se on elämää, edellistä tosin mutta kuitenkin!
Mulla on myös joitain kuvia yms tallella, pahvilaatikonpohjalla, ei niitä katteltua tuu, mut onpahan sielä! Ja niin on avokillakin kuvansa, postikorttinsa yms! Ehdottanu, että jospa ne laitettaisiin jonnekkin ullakolle, ei ainakaan vielä tapahtunu?
Yksi tavara aiheutti kyllä pientä kärhämää, avokin ex-kihlakakun koriste, sellainen muovinen juttu. Oltiin muutettu yhteen ja oli laittanu sen haarukoitten ja lusikoitten laatikkoon? Kysyin mikäs tämä, kertoi mikä on, kysyin miks se pitää tuola säilyttää, sano et muisto on. Mutta et keittiön laatikossa pitää, sitä voi kuulemma vielä joskus tarvita? Kysyin et meinaakko laittaa sen uuden kihlakakun koristeeksi, ei meinaa kuulemma? Sanoin et jos muisto, laita sinne valokuvien yms sekaan, en sitä keittiöön halua! No se katos sieltä aika nopeesti (roskiin näkyi menevän), kun sattui tuo avokin äiti olemaan myös paikalla, ja ihmetteli samaa! Kovasti anteeksi pyyteli, ettei ollu tarkottanu sitä sinne!
Ja villapaidasta tuli samaa, oli ex kutonu. Eipä käytetä sitä enää, muistojen joukos. Luvannu kutoa mulle uuden!
Kysymys voisi olla myös toisinpäin. olisikos siinä sitten jotain ihmettelemistä?
Kai miehet ovat ihmisiä siinä kuin naisetkin ja haluavat elämästään muistaa joitakin asioita esineiden kautta. Ja toisaalta, miehessä on aina se pieni hamsteri, ei ehjää/sopivaa vaatetta heitetä pois noin vain...
Asia on todella niin että ihminen tarvii muistojaan. Jos niistä luopuminen on suhteen ehto kannattaa ehdottomasti miettiä haluaako sellaiseen suhteeseen. Niitä vaatimuksia tulee muustakin aika helposti sitten samaan tyyliin.
Oletko itse sitten repinyt kaikki vanhat ex kuvat tai ihastustesi kuvat pois kansioista tai oletko hävittänyt kaikki muistot entisistäsi? Etkö sinä kuljeta mitään muistoja mukana entisistä? Pidätkö yhteyttä entisiisi? Entä pitääkö hän?
Eikö hänellä ole muita villapaitoja? Voithan toki itse kutoa hänelle uuden. Huomaat että siinä on niin paljon työtä että sen jälkeen ymmärrät ettei sellaista voi noin vain heittää pois. Näkisit ainakin käyttääkö hän sen jälkeen sinun kutomaa vai exän kutomaa.