En ole tätä palstaa kovin paljoa lukenut, mutta kirjoitan tänne tämän jutun.
Olen aina miettinyt omia tunteitani naisia kohtaan. En tarkoita, että olisin homo, vaan sitä mikä on riittävä tunne, että voi rehellisesti sanoa naiselleen että rakastaa häntä. Olen seurustellut nyt noin 3 vuotta naiseni kanssa ja asumme saman katon alla.
Parempi puoliskoni on sanonut monesti, että hän rakastaa minua, mutta itse en ole sitä voinut sanoa valitettavasti kuin muutaman kerran. Hän on ollut harmissaan asiasta, mutta en ole hänelle asiaa jankuttanut turhaan vaan sanonut tosiaan silloin, kun tunne on todella voimakas häntä kohtaan. Hän on onneksi kestänyt minua ja yhdessä on pysytty.
Yhteinen elämämme on ollut mukavaa, mutta silti aina välillä minua on kalvanut ajatus, tunnenko sittenkään häntä kohtaan tarpeeksi. Yhteiselämä on kuitenkin koko aika jotenkin kehittynyt positiiviseen suuntaan, mutta siltikin asiaa on pitänyt miettiä.
Joskus nuoruudessani ihastuin yhteen naiseen ja tunne oli aivan käsittämättömän voimakas. Valvoin yöt ja päivät mietin vain häntä. Mutta kyse oli ensimmäisestä ihastuksesta ja tunteita ei silloin osannut oikein käsitellä mihinkään suuntaan. No kuitenki tämä muisto siitä tunnetilasta jotenkin vielä mietityttää. Miksi en koe nykyiseni kanssa tätä samaa? Asia on ollut tähän asti mielessäni vaikka kaikki on hyvin eli minulla on tunteita nykyistä kohtaan.
Olen miettinyt asiaa tähän asti. Nyt tilanne muuttui. Saimme vähän aikaa sitten vauvan ja nyt voi sanoa todella, että mitä on rakastaa. Kun oma vauva katsoo ensimmäisen kerran, silloin tietää mitä on olla rakastunut ja rakastaa. Mutta nyt minä tiedän myös sen, miten paljon minä tunnen myös avovaimoani kohtaan. Eli tiedän, että se on rakkautta! Nyt voin sanoa rehellisesti, että mitä on olla rakastunut! Veikeä tunne..
Olen aina miettinyt omia tunteitani naisia kohtaan. En tarkoita, että olisin homo, vaan sitä mikä on riittävä tunne, että voi rehellisesti sanoa naiselleen että rakastaa häntä. Olen seurustellut nyt noin 3 vuotta naiseni kanssa ja asumme saman katon alla.
Parempi puoliskoni on sanonut monesti, että hän rakastaa minua, mutta itse en ole sitä voinut sanoa valitettavasti kuin muutaman kerran. Hän on ollut harmissaan asiasta, mutta en ole hänelle asiaa jankuttanut turhaan vaan sanonut tosiaan silloin, kun tunne on todella voimakas häntä kohtaan. Hän on onneksi kestänyt minua ja yhdessä on pysytty.
Yhteinen elämämme on ollut mukavaa, mutta silti aina välillä minua on kalvanut ajatus, tunnenko sittenkään häntä kohtaan tarpeeksi. Yhteiselämä on kuitenkin koko aika jotenkin kehittynyt positiiviseen suuntaan, mutta siltikin asiaa on pitänyt miettiä.
Joskus nuoruudessani ihastuin yhteen naiseen ja tunne oli aivan käsittämättömän voimakas. Valvoin yöt ja päivät mietin vain häntä. Mutta kyse oli ensimmäisestä ihastuksesta ja tunteita ei silloin osannut oikein käsitellä mihinkään suuntaan. No kuitenki tämä muisto siitä tunnetilasta jotenkin vielä mietityttää. Miksi en koe nykyiseni kanssa tätä samaa? Asia on ollut tähän asti mielessäni vaikka kaikki on hyvin eli minulla on tunteita nykyistä kohtaan.
Olen miettinyt asiaa tähän asti. Nyt tilanne muuttui. Saimme vähän aikaa sitten vauvan ja nyt voi sanoa todella, että mitä on rakastaa. Kun oma vauva katsoo ensimmäisen kerran, silloin tietää mitä on olla rakastunut ja rakastaa. Mutta nyt minä tiedän myös sen, miten paljon minä tunnen myös avovaimoani kohtaan. Eli tiedän, että se on rakkautta! Nyt voin sanoa rehellisesti, että mitä on olla rakastunut! Veikeä tunne..
Vastaukset 3
Vanhimmat
vauvan johdosta.
mies haihattelee ensirakkauden perään, vaikka hänellä olisi perhe ja kaikki, mitä elämältä voi saada.
Tuosta tuli joku ohjelmakin aikoja sitten, missä miehet kertoivat ajattelevansa sitä menneisyyden rakkauttaan. Jotkut jopa soittelivat ja lähettelivät viestejä sille entiselle naiselleen salaa vaimoltaan.
Miesten kannattaisi miettiä sitä, että miksi se suhde ei silloin sitten kuitenkaan sen äärimmäisen ihanan naisen kanssa onnistunutkaan...
Onnea vauvan johdosta. Mutta sanoisin että te ette "seurustele" vaan teidän tapauksessa on kyse avoliitosta, olette perustaneet perheen. Teillä on lapsi, joten mitäpä jos menisitte naimisiin oikein kunnolla.