Olen ollut suthkot onnellisessa seurustelusuhteessa jo noin kuusi vuotta. Miesystäväni on tumma, komea ja kaikin puolin kunnollinen, työssä käyvä ahertaja. Hän on minua viitisen vuotta nuorempi, mutta älyllisesti "tasokas". Hän oli aika kokematon naisten suhteen tavattuamme, mutta osoittautui ajan kanssa hyvin minut huomioon ottavaksi, taidokkaaksi rakastajaksi. Hän ei koskaan "vonkaa" minulta seksiä, vaan osittaa halunsa hyvin hienotunteisesti, lähinnä eroottisella katseellaan, jolloin on minun vallassani vastata aloitteeseen.. Hän ei aseta minulle minkäänlaisia vaatimuksia minkään asioiden suhteen, vaan luottaa täysin minun arvostelukykyyni. Hän ei ole mustasukkainen, saan käydä halutessani kavereiteni kanssa baarissa jne..
Hän on keskustelutaitoinen ja vapaa-aikanaan on valmis antamaan aikaansa minulle ja läheisyydelle, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Rakastan häntä vipittömästi sydämmestäni, mutta silti olen omassa siäisessä maailmassani niin yksinäinen ja levoton...
Hän on keskustelutaitoinen ja vapaa-aikanaan on valmis antamaan aikaansa minulle ja läheisyydelle, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Rakastan häntä vipittömästi sydämmestäni, mutta silti olen omassa siäisessä maailmassani niin yksinäinen ja levoton...
Vastaukset 9
Vanhimmat
olet saanut liikaa, etkä osaa arvostaa mitä sinulla on.
Olet jonkun ylimielisen mulkun kanssa jolle olet pelkästään yksi uusi "muija". Sinua ennen on ollut monta ja sinun jälkeesi tulee monta.
Joskus yön pimeinä tunteina voi sitten tulla suru silmään kun miettii että joskus sitä oikeastaan oli asiat aika hyvin. Ja tulipa heitettyä se kaikki pois. Eikä sitä saa enää ikinä takaisin. Aina voi haluta lisää. Sitä vaan voi karvaasti havaita että se mikä tuntui olevan paljon "lisää" onkin oikeasti paljon vähemmän. Ja että se joku mikä ennen ei ollut "tarpeeksi" on nykyään joku sellainen joka ei sinua suostu edes katsomaan. Koska hänellä on joku joka on aidosti enemmän kuin sinä, ja joka toisaalta tajuaa kuinka paljon hänellä on siinä ihmisessä joka sinulle ei riittänyt. Taitaa vetää suuta aika lailla ruttuun siinä vaiheessa.
oikeesti sinun pitäisi olla kylällä vakoa jakamassa
Kysymyshän ei ollut siitä, että mieheni ei olisi minulle riittänyt, vaan siitä, että näinkin täydellisen suhteen omaavana minun sisäinen maailmani on yksinäinen ja levoton..
luonteesta kiinni. monikin ihminen on yksinäinen vaikka olisi seuraa. mutta kyllä se ajajn kanssa jos huomaa omistavansa jotakin hienoa elämässään saattaa laantuakkin:) ja eipä se sitä katso jos on levoton vaikka seurustelisikin. myös kumppanin kanssa voi toteuttaa "levottomuuttaan" jos haluaa matkalle tai käydä jossain tehä jotain "hullua" niin miksi ei tekisi kumppanin kanssa;)
Ei sulla ole mitään ongelmia, joten älä tee tästä hetkellisestä fiiliksestäkään sellaista itsellesi.
Ehkä sä olet vaan sellaisessa elämänvaiheessa, että kaipaisit hiukan enemmän kommunikaatiota, palautetta ja "rajoitteita" eli esim. toisen suunnalta tulevaa ohjausta, pyyntöjä, vaatimuksia jne. Tai ehkä sä ole juuri nyt hyvin keskittynyt vain parisuhteeseesi ja muut asiat on paitsiossa.
Ehkä sä peilaat muilla elämäsi alueilla olevia tyhjiöitä parisuhteesi kautta ja yhdistät senkin osaksi "ongelmaasi".
Sä olet hyvin tiedostava ihminen, sen kuulee kun lukee sun tekstisi. Ehkä se tietoisuus tekee susta hyvin analyyttisen ja sä vaan tartut nyt pieniin yksityiskohtiin hiukan liiankin tosissasi, jolloin kokonaisuus jää taka-alalle.
Ei se mitään, jokainen käy joskus elämässään läpi sellaisiakin vaiheita, mutta ne menee ohi aikanaan niin kuin kaikki muukin elämässä.
Uskalla olla onnellinen. Uskalla nauttia täysillä siitä herkkyydestä, joka teidän kahden välillä on. Herättele itseäsi positiivisilla ajatuksilla, äläkä anna itsesi jumiutua tähän itse kehittelemääsi hetkelliseen ahdistukseen.
Ei toisen tuki ja läsnäolo juurikaan auta sinua tutustumaan itseesi vaan ehkä jopa hidastaa sitä. Ei toinen ihminen voi välttämättä sitä tyhjää fiilistä viedä kokonaan pois. Olisiko itsetutkiskelun paikka. Kirjoittele, pohdiskele. Ole välillä yksin. Kyllä sä varmaan vähän tiedät mistä on kyse? Kun vähän mietit... vastaus saattaa olla hyvinkin typerä mielestäsi, mutta kuuntele sitten itseäsi.
Ei toinen ihminen ole välttämättä selitys hyvälle tai huonolle ololle. Tutki itseäsi, ehkä yksinolo voisi auttaa, ehkä ei.
oon samaa mieltä.
Vähän etäisyyttä asioihin.
Ehkä kaikki on sujunu liian hyvin ja siksi mietit moisia. Kaikki on täydellistä ja koska mikään ei voi olla täydellistä, mielesi muodostaa edes JONKUN ongelman.
Ehkä elämäsi on käynyt liian tasapaksuksi. Vaihteluhan virkistää. Parempi ehkä välillä olla miettimättä mitään. Tee jotain repäisevän hauskaa ja harkitsematonta. Revi itsesi siitä tunteesta irti :) se on kuitenkin ohimenevää.