miks ei kaikki voisi olla niin kuin saduissa??

ottaa nuppiin elää tätä p***aa elämää. mulla on kaks ihanaa lasta, rosa ja roope. naimisissakin olen kerennyt olla jo vuoden verran. kaiken pitäisi olla aivan loistavasti. nousen aamulla normaalisti ja lähden töihin. töiden jälkeen haemme yhdessä lapset tarhasta ja käydään kaupassa. mutta sitten se alkaa. eukko on kun joku pikku hitleri kun se pääsee kotiin. kun on niin sekasta ja säkään et tee ikinä yhtään mitään ja blaa blaa blaa. tosiasia on se et teen vähintäänkin saman verran koti-töitä kun se. tuntuu et sen on pakko vaan saada riita aikaseks joka asiasta. mikäköhän tässä oikeen mättää?? ennen avoiliittoa kaikki oli kuitenkin ihan reilassa eikä riidelty lähestulkoon niin paljon kun nykyään. oon kuitenkin onnellinen, mutta en jaksa kauaa tällasta. mulla on välillä tosi paska olo kun vaimo lähtee sänkyyn pillittään. ja ihan kun tää akaikki olis sitten vielä mun syytä. mitä tässä nyt pitäis tehdä? mulla on kuitenkin 1,5 ja 3,5 vuotiaat lapset
4615
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Seuraavan kerran kun se alkaa nalkuttamaan, niin kysäset siltä ihan normaaliin äänensävyyn etsiikö se riitaa ihan hakemalla. Nauttiiko se siitä ja silleen? Kysyt siltä mitä se oikein haluaa sun tekevän. Sanot sille että rakastat sitä ja lapsia, muttet sä kauaa jaksa tuollaista paskaa ihan turhasta.

Äänestä
  • onhan sitäkin tullu kokeiltua, tosin vaan vähän eri äänen sävyyn. meillä kun tapellaan niin desipelit on aika korkeella. mut katotaan jos tää vaikka jollain ihmeen kaupalla tästä muutuis vielä hyväksi

    Äänestä

ja hormonaalisesti kiukkuinen synnytysten jälkeen jopa useamman vuoden ja kukas ne kismitykset saa osakseen ellei se puoliso.Tilanetta olisi päästävä jotenkin selvittämään ja löydettävä se perussyy, joka yleensä jää piiloon sen nalkutuksen alle.
Monet nuoret äidit saattavat kaivata teiniaikojaan ja laihduttajilta saattaa puuttua ravinnosta kiukkua hillitseviä ravintoaineita.
Sitten tietenkin on tuhansia muita syitä; halut ja tarpeet ja ajankäyttö ja rahavarat tai varattomuudet jne.
TOIVON TEIDÄN LÖYTÄVÄN SEN OMAN YHTEISEN SATUNNE!

Äänestä

Tuntuis siltä että olet naimisissa luonnevikaisen naisen kanssa, jos jokailtainen kanssakäyminen menee tollaseksi peliksi. Kirjassa "kanssakäymisen kuviot" on kuvattu useita tontyyppisiä kaavamaisia "pelejä", joissa useimmiten on lähes samat vuorosanat. Millaiset vanhemmat naisella on/oli? Millainen koti? Jos se tiedostamattaan toivoo sulta "miehekkäämpää" otetta asioihin, sellaista käskyttävän määrätietoista, kompensoidakseen vaillinaiseksi jäänyttä lapsuuden isäsuhdetta.

Ratkaisu voi löytyä paristakin suuntaa:
- muutat olemustasi ja käytöstäsi määrätietoisemmaksi, et enää kysele tehdäänkö niin vai noin, vaan teet ja oletat hänen seuraavan mukana

- yrität saada hänet näkemään että ongelma voi piillä hänen tiedostamattomissa lapsuustraumoissaan ja että hänen oireilunsa vahingoittaa suhdettanne. Terapia voi kestää pitkäänkin ja oma muutoshalu on ainoa kestävä motiini. Tietyt persoonallisuushäiriöt eivät ole parannettavissa (esim. narsismi)

- eroatte. Pöytää ei saa täysin puhtaaksi mutta yksin olokin voi olla parempi kuin jatkuva riitely ja henkisen väkivallan kohteena olo.

Itse kokeilisin sun kengissä ensin ekaa vaihtoehtoa. Sitten tokaa ja lopuksi kolmatta jos aiemmat eivät johda toivottuihin tuloksiin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Barbariuz kirjoitti:

ottaa nuppiin elää tätä p***aa elämää. mulla on kaks ihanaa lasta, rosa ja roope. naimisissakin olen kerennyt olla jo vuoden verran. kaiken pitäisi olla aivan loistavasti. nousen aamulla normaalisti ja lähden töihin. töiden jälkeen haemme yhdessä lapset tarhasta ja käydään kaupassa. mutta sitten se alkaa. eukko on kun joku pikku hitleri kun se pääsee kotiin. kun on niin sekasta ja säkään et tee ikinä yhtään mitään ja blaa blaa blaa. tosiasia on se et teen vähintäänkin saman verran koti-töitä kun se. tuntuu et sen on pakko vaan saada riita aikaseks joka asiasta. mikäköhän tässä oikeen mättää?? ennen avoiliittoa kaikki oli kuitenkin ihan reilassa eikä riidelty lähestulkoon niin paljon kun nykyään. oon kuitenkin onnellinen, mutta en jaksa kauaa tällasta. mulla on välillä tosi paska olo kun vaimo lähtee sänkyyn pillittään. ja ihan kun tää akaikki olis sitten vielä mun syytä. mitä tässä nyt pitäis tehdä? mulla on kuitenkin 1,5 ja 3,5 vuotiaat lapset

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu