onko koskaan mahdollist että miehen tavat muuttuvat?olemme olleet kolmeen otteeseen erossa.tällä hetkellä yhdessä.hän on aina ollut mustasukkainen varsinki kännis sen huomaa minusta,kun on paikkoja mustana.haluaisin olla hänen kanssa mutta minua pelottaa.ja taas yksin asuminen ahdistaa.
ehkä sittenkin yksin?
:( ??
31005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos ei osaa, voi tai pysty (ahdistaa) olemaan yksin niin miten sitten kaksin? Onhan se nähty miten käy kun hypätään suhteesta toiseen ilman että ei käydä läpi edellistä suhdetta, siinähän vaan siirtää samat ongelmat uuteen suhteeseen. Niin ja tuo mustasukkaisuus vain pahenee, sanoo nimimerkki kokemusta on.
mutta muista se että sinä et häntä pysty muuttamaan. Mustasukkainen saa olla, hieman mutta jos oikein ymmärsin niin jo se että hän on käynyt sinuun käsiksi niin sen pitäisi olla sinulle niin suuri "vaaran merkki" että antaisit moisen äijän olla jo aivan itsekseen. Väkivaltaa ei pidä missään muodossa katsoa läpi sormien vaikka kuinka paljon toista rakastaisikin tai vaikka yksinoleminen sinua pelottaisikin. Ainoa ratkaisu ongelmaan minun mielestäni on se että jätät moisen miehen oman onnensa nojaan. Se tuntuu kipeältä aluksi kun toisesta välittää mutta oikeasti, jos hän pystyy käymään sinuun käsiksi niin se tulee jatkumaan niin kauan kun sinä annat sen jatkua. Kun on kerran käynyt käsiksi niin on kykenevä tekemään sen myös uudelleen. Sinulla on vain yksi elämä, älä anna toisen tuhota sitä, mieti oikeasti minkälaista elämää sinä haluat elää :) Voimia sulle
jos haluat olla tuon miehen kanssa niin sano se sille. sitten haette apua. jos ei hae, lopeta koko juttu. mustasukkaisuuteen on jopa lääkkeitä. mut halu täytyy olla.
muista koko elämää ei voi olla hakattuna.
mulle kävi niin että mun lasten isä oli niin ankara että toinen lapsi halus kuolla. pakko oli istua alas ja ilmoittaa että kuule, perusperhe jatkaa elämää jos me haetaan apua. ei kuulemma tarvinnut apua. asia selvä, ilmoitin että sitten tulee ero, en voinu enää katsella kun lapsi kärsi. se oli viimeinen keskustelu meidän välillä. siitä on nyt 7 vuotta. joskus olen kovasti surrut sitä perusperheen menettämistä, mutta yllättävää kyllä elämästä tulikin tosi kivaa, erosta huolimattaa.......
älä herrantähden suostu elää hakattuna loppuelämääs. usko mua, yhteen mieheen ei elämä lopu. yksin oleminen on aluks aivan kamalaa mutta kipua on pakko oppia sietämäään. kyl se menee ohi vaik susta ei siltä tunnukkaan. oletko miettinyt oletko läheisriippuvainen tuosta miehestä?
kaikkea hyvää