kuukausi yksin takana. Tänään tuntuu paskimmalta ikinä. Kädet tärisee, oksettaa... Haluan niin paljon takaisin yhteen. En vaan kestä tätä tuskaa. En käsitä miten elämä voi jatkua. Kuinka tällaista kipua voi edes olla olemassa. Välillä yrittää uskotella että ero oli oikea päätös, mutta sitten muistaa hyvät asiat joita oli paljon enemmän kuin huonoja.
Tuntuu että kuolen tähän paikkaan. Hyvä olisikin.
Tuntuu että kuolen tähän paikkaan. Hyvä olisikin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervetuloa kerhoon...oma tyttöystäväni häipyi viikko sitten elämästäni, ei kuulemma enää rakastanut. Harmi, minä rakastin sitäkin enemmän ja tulen aina rakastamaan. Hän oli minun puuttuva puolikkaani.
Erästä laulua lainatakseni "love's like suicide", näin ainakin minun kohdalla. Toivottavasti muilla jätetyillä menee vahvemmin.
Omalla kohdalla tuo menee aaltoina. Väliin iskee aika lujaa, pelkkä hengittäminen käy työstä. Toiset päivät tuntuvat toiveikkaammilta. Ei mitenkään onnea tiukkuvilta, mutta tuntuu että elämä jatkuu, jollain tapaa. Eikä oikein voi ennustaa että millainen päivä on tulossa. Jokin alkaa ihan kiirastulena ja muuttuu jotenkin ... eläväksi. Toinen taas näyttää ensin ihan hyvältä ja sitten jokin viiltää syvältä.
itkettää, en ole syönyt juuri mitään puoleentoista viikkoon.. haluan niin lujasti sen toisen kainaloon että järki lähtee!
ei taida oikein kovin vahvasti mennä, omasta erosta syksyllä vuosi aikaa, exää en enää haikaile takaisin, mutta sitä toisen ihmisen läsnäoloa on ikävä. Ja kipeä katsella kun muut kaverit pariutuu ja menee naimisiin.
Eipä olisi kuvitellut vielä viime kesänäkään että elämä on tällaista tänä kesänä. Mutta onneksi jokainen päivä ei ole yhtä kipeä, nukahtaminen tosin aina vaikeaa.
mutta toivotaan et kipu helpottaa jonain päivänä´ja aurinko paistaa risukasaankin..
Joo ei meinaa täälläkään tulla mistään mitään kun vaimo nussii yhteistä tuttavaa ja on koko ajan sekaisin tunteistaan. Välillä saan itselleni voimaa sanoa että vittu mikä paska, mutta sitten taas astuu rakkauteni ja kiintymyseni kehiin ja olen valmis antamaan jopa anteeksi. Yritän pysyä kovana ja muuttaa pois mutta ei rahaa ja lapsi katsoo vieressä että mikä hätänä ja sen koulukin alkaa kuukauden päästä. mielettömiä muutoksen hetkiä.Mistä voimaa erota kun rakastaa toista. Hellyyttä ei ole tippunut moneen vuoteen, kylmää seksiä joskus. Hellyyden ja läheisyyden kaipuu on suunnaton, melkein tulee alennettua säälin hakuun. Tsemppiä
Eli, jos olet itse se jättäjä, niin ei muuta kuin puhumaan sen kanssa, josta erosit. Ajattelepa, jos hänkin ajattelee samoin?
Jos taas olit jätetty, niin puhumaan sittenkin vaan. Ajattelepa jos hänkin ajattelee samoin?
Jos erositte yhteisellä päätöksellä, niin ei muuta kuin puhumaan silloinkin. Ajattelepa jos hänkin ajattelee samoin?
no kyllä tässä on puhuttu .. Tilanne vaan on mennyt siihen että exä ( tuntuu pahalta edes viitata häneen exänä) on ilmeisen tyytyväinen uuteen tilanteeseensa . Varmaan toki vaikeaakin on, mutta ei puoliakaan niin vaikeaa kuin minulla...
No mutta kuitenkin eilinekin loppui aikanaan ja tänään onkin ollut parempi olo. Viikonlopun voisi olla radalla kokonaan niin tulisi ainakaan mietittyä asiaan niin paljoa.
Synkkää maanantaita odotellen..
Baanalle vaan, kyllä se siitä hellittää.... maanantaita on turha murehtia vielä, kyllä se sieltä tulee niinkuin aina ennenkin. Mä olen ihan samassa tilanteessa, tiedän miltä tuntuu....