Tuntuu että riitelemme lähes päivittäin pienistä asioista ja välillä vähän suuremmistakin.. Minua on alkanut uuvuttaa suunnattomasti, kun mieheni hermostuu heti, jos sanon hänelle asiasta mistä en pidä esim. että hän tekisi myös kotitöitä yhtälailla kuin minäkin. Hän saattaa imuroida mutta siihen se sitten jääkin. Olen monesti tehnyt enemmän kotitöitä kuin hän ja haluaisin että hänkin osallistuisi kotitöihin myönteisemmällä asenteella ettei aina tarvitsisi väitellä ja riidellä. Olen niin monta kertaa sanonut hänelle asiasta. Toinen asia, olen ihminen joka kaipaa paljon rakkautta ja hellyyttä ja annan myös itse sitä kumppanilleni, mutta tuntuu niin kuin hän ei aina arvostaisi sitäkään, hän saattaa tiuskaista takaisin kun tulen koskettelemaan häntä kun hän on keskittynyt johonkin. Esim. Tv:n katselu. Ei kai ole väärin silittää tai suudella jos rakastaa toista? Annan kyllä hänelle omaa tilaa. Olen sanonut hänelle monesti että minusta tuntuu ettet arvosta, kunnioita minua tarpeeksi. Olemme myös puhuneet asoista. Hän myöntää arvostavansa, kunnioittavansa mutta sama tiuskiminen jatkuu kuitenkin.. Kun hän oikeen kunnolla suuttuu hän haukkuu minua pitkänkin aikaa, vaikka yritän sovitella tilannetta ja ilmaisen miltä minusta tuntuu,lopuksi hän ei sitten kestä enää sovittelua / keskustelua ja sanoo että ärsytän häntä ja hän painuu ulos ovesta raivostuneena, vaikka yritän puhua hänelle että jäisimme sovittelemaan tilannetta. Jään monesti yksin itkemään raskaan riitelyn jälkeen.. ja seuraavana päivänä hän on taas kiltti ja halukas sopimaan.. kunnes taas tulee riitaa. Minusta tuntuu että mieheni kaipaa omaa aikaa ja vapautta enemmän kuin minun seuraani.. MITÄ PITÄISI SIIS TEHDÄ? Pyytäisin neuvoja..
Mikä neuvoksi jatkuviin riitoihin mieheni kanssa?
???
82247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nuorena parina (10 v sitten) koin samanlaisia tunteita kuin sinä nyt, samoista syistä. Tosin mies ei suoranaisesti tiuskaissut jos menin liian lähelle, mutta koin monta kertaa aivan sievän pyynnön siirtyä kauemmaksi erittäin loukkaavana.
En osaa sinua oikein neuvoa, ainoastaan antaa vertaistukea. Itse pääsin ajattelemalla eteenpäin. Ymmärsin kyllä toisen tilantarpeen, vaikka se olikin minusta kurjaa. Ja tilantarpeesta osittain oli kysymys myös siivousriidoissa. Yritin sitten vaan ajatella ettei minulla ole oikeutta aikuista, itsenäistä ihmistä pakottaa mihinkään. Otin siivouskysymyksen ratkaistavaksi myös silloin, kun siivous ei ollut ajankohtainen; tein kirjallisen kyselynkin joskus "taloutemme siivoustarpeista ja vastuun jakamisesta". Niin se kääntyi huviksi. Joskus tein myös kokeita, kuinka pitkään pitää olla siivoamatta, ennen kuin mies alkaa siivota (muistaakseni 6 viikkoa). Sillä kuka sanoo että TÄYTYY siivota viikottain? Sinä? Poliisi? Presidentti?
Yritä miettiä aina molempien näkökulmaa. Harvoin omat tunteesi ja ajatuksesi ovat ainut totuus, eivät kyllä hänenkään ole.
Panostakaa anteeksi pyytämiseen ja antamiseen. Sinä voit olla ihminen, jonka täytyy - ja joka voi - sopia heti, mutta toisille ihmisille (esimerkiksi itselleni) kiivastuminen voi lyödä hetkessä mittarit punaiselle ja sitten on turha neuvotella ja tyyntyminen vie aikansa. Tutkihan miestäsi: mikä on paras keino päästä soputilaan: mennä pois ja antaa rauhoittua yksin? Jokin yhdessä sovittu koodi (ei kyllä onnistunut itsellä nuorempana)? Vai antaa palaa kunnes on tuhkat jäljellä?
Ja lopuksi lohdutus: ikä ja kokemus tasoittavat yleensä tilannetta huomattavasti, jos vain selviätte näistä alun karikoista.
niin miksi hakata päätä seinään. Pikkuasioista vinkuminen on varma indikaattori siitä että suhde on tullut tiensä päähän.
maailma on täynnä kunnon miehiä, lähdet vetämään tuosta suhteesta ...
Ei kuulosta hyvältä. Siis jos riitoja on päivittäin ja sinulla on tuollainen olo ja keskustelu ei suju ollenkaan. Asdasdalle sen verran että riitely ei ole aina merkki siitä että suhde on huono. Se voi myöskin olla merkki siitä että suhde on vakiintumassa. Silloin kokeillaan missä toisen rajat kulkevat, kokeillaan voiko toisen rakkautteen luottaa. Pieni kinastelu/pikku riitely on vaan luonnollista hyvässä parisuhteessa.
En ymmärrä. Kukahan nyt haluaisi riidellä tai kiukutella? Mutta joskus sellaista vaan tapahtuu jos on väsynyt tai jos tuntuu siltä että toinen ei millään edes yrittää ymmärtää tai keskustella asioista. Ainahan on hyvä jos asioista pystyy puhumaan, silloin tulee vähemmän riitoja. Ja huumorilla pääsee tosi pitkälle. Omasta mielestäni on hienoa jos molemmat pystyvät näkemään jotain huvittavaa kiukuttelussakin. Silloin se on luonnollinen osa seurustelusta, eikä siitä tulee ylipääsemätön este. Minua auttaa paljon jos toinen ottaa syliin silloin kun kiukuttelen jostain pienestä asiasta. Lenkki on tietysti myöskin hyvä idea jos kiukuttelusta syntyy kunnon riitaa -kunhan vaan selität toiselle miksi lähdet ja että tulet kohta takaisin keskustelemaan asioista.
Oikeasti luulen että naiset kiukuttelevat paljon enemmän koska he yrittävät koko ajan saada asioita toimimaan, yrittävät olla miehille mieliksi. Ehkä me nasiet vaan annamme liikaa. Kiukuttelu syntyy sitten kun tuntuu siltä että kaiken sen jälkeen toinen osapuoli vaan ajattelee itseään. Olen kyllä kuullut miehistä jotka ovat kiukuttelleet mutta silloin nainen on ollut se osapuoli joka on elännyt kuten toinen ei olisi olemassakaan. Joten molemmat osapuolet ovat varmasti syypäitä kiukutteluun.
Olen kuitenkin sitä mieltä että parisuhteen sisällä pieni kiukuttelu tai pieni riita sillloin tällöin ei pitäisi olla ahdistavaa. Jos niin on niin kannattaa ehkä miettiä miksi tunnet niin. Jotkut suurentavat riitatilanteita koska niillä on ollut huonoja kokemuksia tai sitten he tuntevat ahdistusta koska he eivät osa luottaa toisen rakkautteen. Pieni kinastelu tai pikkuriita silloin tällöin on yleensä merkki siitä että suhde on normaali ja että suhde on siirtynyt vakavampaan vaiheeseen, se on yhtä lailla merkki rakkaudesta, antauttumisesta ja luottamuksesta.
siis ystävä ei tämä sinun viesti vaan tuo näkökulma ero. itse olen nainen ja laiska sellainen. nuorena minulle oli tärkeää että on siistiä etc. nyt kun olen jo 40kymppinen, olen huomannut että ei sillä nyt niin merkitystä olekaan.
mul on kaveri joka on mielestäni ainakin vapaa-ajalla ihan tosi rento tyyppi. kun olen ollut sen luona useasti yötä, olen pannut merkille että se on tosi nipo kotona. komentaa lapsia ja määräilee ja tiuskii kun asiat ei mene just niinku se sanoo. aivan kamalaa kuultavaa. en itse jaksaisi sitä kuunnella. aivan turhanaikaisista asioista nipottaa. kaiken pitäis olla aivan täydellistä. en kyllä yhtään ihmettele että jotkut miehet valittaa tästä asiasta että niiden eukko vaan valittaa ja valittaa. mun mielestä siellä talossa kaikki oli ok. jos pitää huomauttaa siitä miten toinen täyttää astianpesu koneen on mielestäni jo jonkin sortintyranni. mitä helevetin merkitystä sillä on?
ikä tekee tehtävänsä, mutta en malta olla kysymättä että oletko oikeesti katsonut peiliin tässä siivous asiassa? jos tiedät että et ole turhan nipo niin sitten vois sopia jonkun aikataulun tai vast. ja vanhan neuvo: totta on että miehet ja naiset kiinnittää eri asioihin huomiota. kun minä nään että roskis on niin täynnä ettei enää kaapinovi mene kiinni, mies näkee sen että kyllä sinne vielä mahtuu, formulat alkaa. tyhmä esimerkki mut näin on. kun mies näkee että autoon pitää vaihtaa öljyt niin minä ainakin olen ajatellut että kyllä sillä nyt vielä vähän ajaa, ei jaksa lähtee vaihtaa.... että näin.......
jos sulle on tullu pakkomielle tästä asiasta?(ei välttämättä, niin voi käydä kun ottaa tarpeeks joku asia päähän) niin lähde vaikka reissuu. ja pölyyn ei kuole kukaan.
mä siivoan kerran kuussa, viiko ennen ku kuukkelit alkaa. sillä on pärjätty. olen ilmoittanut miehelleni että en halua olla mikään siivooja vaan haluan elää niin että 20 % tehdään ja loput jätetään tekemättä. mies innostuu välillä aivan oudolla tavalla esim peseen ikkunoita. siitä vaan.
jos ei innostu olkoon.
huusholli pysyy ok pystyssä ja elämä hymyilee.
totta vaan oli mitä tossa joku vastas että ikä tekee monta asiaa helpommaks....
muistakaa hyvät ihmiset että suhteessa molemmat tarvitsee omaa tilaa. ei se tarkoita sitä ettei rakasta. minä (olen nainen) tarvitsen aika ajoittain tosi paljon tilaa. alkaa ahistaa jos pitää aina olla vaan miehen kaa. rakastan häntä aivan oikeesti, mutta yhdestä ihmissuhteesta ei ihminen vaan elä. pitää olla muitakin. elämä on silloin rikkaampaa ja totta vaan on että kaikista asioista ei edes viitsi puhua miehen kaa. ja ei se edes jaksais kuunnella. saati sitten että mä itse jaksaisin kuunnella kaikkia miesten juttuja.hoh hoh hoijaa.
yritä löytää joku balanssi tässä asiassa. ja yritä löytää elämään myös itsellesi jotain omaa kivaa. sen jälkeen on kuule kiva tulla kotiin......
ja ehkä se mieskin alkaa kiinnittää suhun huomiota kun et aina ole läsnä......
vanha vitsi, mutta totta........ sitä ei osaa kaivata mikä on koko ajan läsnä.......
Se on väärin että naisen pitää tehdä kaikki kotityöt jne.Molempien pitää tehdä sekä kotit,lapset...Ja jos hänelle on tärkeempi joku tv:n katsominen kun sinä,niin en tiedä sitten.Tietysti niitä on kiinostavia ohjelmiakin mutta naista joka rastaa niin pitää olla ensimmäisennä aina.Ei kunnioita sua yhtään!Sinun pitää tehdä jotain muuten jatkuu aina.Minun neuvoni...