Palstan keskustelut lainehtivat muslimisuhteiden arvostelusta ylistämiseen. Liitoissa elävät suomalaisnaiset selittävät kuinka mukavaa joskin haastavaa on, rasistiset suomipojat haukkuvat naiset bimboiksi läskeiksi.
Voisiko joku oikeassa muslimiliitossa asuva kertoa mitä se elämä on- ilman mustamaalausta tai kaunistelua. Kait niissä tiettyjä samoja haasteita on jokaisessa, missä toinen osapuoli on muslimi. Niin, ja tunteeko joku musliminainen- kristitty mies- suhteen? Onko teoreettinen kysymys?
Voisiko joku oikeassa muslimiliitossa asuva kertoa mitä se elämä on- ilman mustamaalausta tai kaunistelua. Kait niissä tiettyjä samoja haasteita on jokaisessa, missä toinen osapuoli on muslimi. Niin, ja tunteeko joku musliminainen- kristitty mies- suhteen? Onko teoreettinen kysymys?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä riippuu toki siitä miten uskonasialle omistautuneita puolisot ovat. Tiedän yhden parin jossa toinen on harras/ainakin harjoittava muslimimies ja toinen naispappi ja kuulema molemmat tulevat asian kanssa juttuun ja tukevat toisiaan (mies ainakin on mukana kirkollisissa menoissa, sitä en tiedä miten nainen osallistuu muslimimenoihin/ moskeijan menoihin).
Pappi tädin kautta vain kuulin tällaisesta tapauksesta, että on kollegana kyseinen nainen hälle.
Oma elämäni menee normaalisti välillä on ylämäkeä ja välillä alamäkeä, tarkkaa määritystä siitä mitkä mäkien vaihteluista johtuu uskonnollisista/kulttuurisista eroista, ja mitkä taas ovat seurausta yleisestä naisten ja miesten eroista, en osaa kuitenkaan sanoa. Yleinen kiistan aihe on kotityöt (tosin on näin suomipareillakin, ei kaikista miehistä ole mukava tehdä "naistenhommia" vaikka muuten tasa-arvoisesti haluaisivatkin elää)
Monet asiat kasaantuvat minulle, mies huolehtii kyllä omat asiat ja huomautuksesta hoitaa kotitöitäkin ihan kiitettävästi sinänsä, mutta joskus jako naisen ja miesten hommiin ärsyttää ja oletus siitä, että minä en ymmärrä esim koneista mitään, koska olen nainen on toisinaan ärsyttänyt.
Mies väittää että koska minulla ei ole töitä voin ihan yhtähyvin hoitaa hänenkin osuuden kotitöistä, periaatteessa asia olisi näin mutta inhoan pölynimurin ääntä ja lattian pesua niin että siirrän ne kuitenkin miehelle jossain vaiheessa.
Toinen riitelyn aihe on tietokoneen käyttö. Mies on toki ostanut koneen omilla rahoillaan samoin lisä laitteet mutta se ei oikeuta häntä häätämään minua pois aina kunhän tulee kotiin. Hänen mielestään minä saisin käyttää konetta vain silloin kun hän ei sitä tarvitse todella ärsyttävää. Olen usein sanonut tästä miehelle mutta hänen mielestään hän on oikeutettu käyttämään konetta kun on kotona kun on sen ostanutkin.
Tästä kertomastasi muslimi ja naispappi-pariskunnasta oli lehtijuttu jossakin naistenlehdessä jonkin aikaa sitten. En muista enää kaikkea, mutta he olivat tutustuneet jo lapsena kun tytön perhe oli ollut lähetystyössä jossakinpäin Afrikkaa. Myöhemmin tyttö oli Suomessa ikävöinyt poikaa, ja alkanut kirjoittelemaan. Tämä johti sitten avioliittoon. Onnellisilta vaikuttivat.
Ystäväni on naimisissa arabin kanssa. Mies on erittäin varakkaasta tai ennemminkin rikkaasta suvusta, opiskellut Amerikassa, jossa he tapasivatkin. Vaimolta ei ole edellytetty kääntymistä ja mies on lähinnä ulkonaisesti muslimi. Miehen kotimaassa "kaikki" ovat muslimeja ja siellä eletään tiettyjen sääntöjen mukaan, mutta esimerkiksi kesät ovat niin kuumia, että he ovat silloin paljon Euroopassa ja käyvät Suomessakin. Lapset ovat vielä pieniä ja heillä on hoitajat (ei arabeja), mutta kyllähän lapsista enemmän muslimeja tulee kuin mitään muuta. Tulevaisuudessa he menevät todennäköisesti miehen kotimaassa kouluun.
En ole käynyt ystäväni luona, mutta olen nähnyt paljon kuvia heidän kodistaan, joka on uskomattoman upea. Suomessa ei taatusti ole mitään vastaavaa missään. Ystäväni ei ole ainoa eurooppalainen perheessä, joten hänellä on "kohtalotovereita" ja miehen siskot perheineen käyvät heillä jatkuvasti ja nämä osaavat kaikki englantia. Lisäksi he käyvät suht usein Sveitsissä miehen liikeasioiden takia ja Sveitsi on myös mahdollinen koulumaa lapsille, mutta asia on vielä auki.
Tämä on tietenkin aika epätavallinen tapaus, mutta yksi esimerkki.
Meillä on melkein samanlaista kuin ihan suomi-suomi pareillakin. Kotona tosin puhutaan vielä aika paljon englantia, mutta miehen suomen kielitaito kehittyy melko nopeasti. Me laitetaan myös joskus aasialaista ruokaa. Siinä ne suurimmat erot taitaa sitten ollakin. Eipä mitään sen ihmeellisempää... Suomessa kun kerran asutaan niin eletään täkäläisten tyyliin ja vietetään meikäläisten juhlia, mutta joskus tulee muslimienkin juhlapäiviä vietettyä.
kotityöt menee puoliksi... Olen kristitty ja käyn joskus kirkossa (miehenkin olen kirkkoon saanut raahattua)Mies itse on lopettanut moskeijassa käymisen. Ja vielä ruuasta... normaalisti emme tee ruokaa sianlihasta, koska mies ei sitä voi syödä. Satunnaisesti minulla on kyllä lenkkimakkarapaketti jääkaapissa tai jotain muuta sianlihaa sisältävää. En ole itse luopunut sianlihasta eikä mieheni välitä vaikka sitä söisinkin kunhan en vain pakota häntä syömään.
"Rasistiset suomipojat"? Joo kaada itselles vaan.
Tuohan oli vain kärjistettyä, eikö? Tarkoitus oli varmaan puhua "rasistisista" suomipojista.
Vaimoni on muslimi, eikä sillä ole ollut käytännössä mitään vaikutusta missään vaiheessa suhdettamme. Hän ei ole sen uskonnollisempi ihminen kuin keskiverto suomalainen kaduntallaajakaan, ei käytä huivia eikä rukoile säännöllisesti. Itsekään tosin en ole kristitty vaan uskonnoton, jota hän on joskus hiukan ihmetellyt, mutta ei siitäkään ole ihmetystä kummempaa seurannut. Uskonto on vain yksi osa vaimoani, eikä mitenkään määräävä osa. Mielessään hän uskoo jumalaan, mutta ei tuo näkemyksiään mitenkään julkisesti esille.
Hienoa, että joskus on noinkin päin vaihteluksi.
Eikö vaimon perheellä ollut mitään vastaansanomista? Uskallatko sanoa mistä päin vaimosi on? Onko omalla perheelläsi ollut jotain avioliittoanne vastaan?
Tähän päivään mennessä en ole vielä tavannut ketään jolla olisi jotain vaimoani tai meidän avioliittoamme vastaan. Perheeni kanssa hän tulee toimeen loistavasti, äitini kanssa he ovat oikein hyviä ystäviä. Häissämme serkkuni isä naureskeli että kasvoi taas suku aika reilusti ja kaukaisemmiltakin tutuilta on tullut vain positiivisia ja uteliaita kommentteja. Kavereideni kanssa hän tulee myös oikein hyvin toimeen ja käy jopa suomalaisessa sekasaunassa kun olemme kavereiden kanssa maalla. Kaikenkaikkiaan hän tulee ihmisten kanssa paremmin toimeen kuin useimpien kavereiden suomalaiset tyttöystävät ja puolisot. Ainoat negatiiviset kommentit tähän mennessä on tulleet humalaisilta kun olemme olleet kaupungilla yhdessä, ja rehellisesti sanottuna minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä he ajattelevat minusta tai vaimostani, eli sitäkään vähää ei tarvitse juuri huomioida.
Vaimoni perheen kanssa ei myöskään ole ollut ongelmia. Vaimoni äidin kanssa en ole voinut oikein puhua kun hän ei osaa englantia, mutta tavatessamme hän kyllä hymyili kovasti ja vaikutti tyytyväiseltä. Valitettavasti en ole ehtinyt tavata häntä kuin vain pari kertaa ja melko nopeasti, koska hän joutuu töidensä takia olemaan poissa kotoa. Vaimoni veljiin, siskoihin ja serkkuihin olen tutustunut paremmin ja he puhuvatkin englantia. He järjestivät meille hienot juhlat käydessämme heidän luonaan Gambiassa, ja minunkin vanhempani varmasti muistavat sen lopun ikäänsä.
En toki voi kirjoittaa totuutta muslimiliitosta, vaan ainoastaan omastani.
Elamme aivan samanlaista elamaa, kuin kaikki muutkin avioparit yla- ja alamakineen. Alkuvaiheessa tietenkin oli paljon hiomista puoli ja toisin, mutta niinhan se on aina kahden ihmisen valisissa suhteissa.
Jos arvomme ja elintapamme olisivat eronneet lian paljon toisistaan, tuskin olisimme koskaan edes meneet naimisiin, saati perustaneet perhetta. Puhumattakaan vakivallasta tai toisen alistamisesta. Ne eivat kuulu missaan suhteessa asiaan.
Olen itse kirkkoon kuulumaton ja mieheni ei ole harras muslimi, mutta tunisialaisille se on enemman elamantapa ja kulttuuri eika niinkaan uskonto. Asuimme 13 vuotta Suomessa ja nykyaan asumme taalla Tunisiassa. Meilla on 4 lasta, vanhin opiskelee Suomessa ja kolme pieninta kay koulua taalla.
Emme ole millaan lailla rikkaita, kaymme toissa ja olemme rakentaneet tanne talon, joten kuulumme varmaankin keskiluokkan. Itse olen viihtynyt taalla loistavasti ja miehelleni taalla asuminen on huomattavasti helpompaa, Suomessahan valitettavasti lahes kaikki saavat tuntea nahoissaan ulkomaalaisuutensa jollain tavoin... vaikka elaisit aivan normaalia arkipaivaista elamaa.
Siinapa sita taas olikin!
Sinun "harmiksesi" on sanottava, että kyllä hyvin samanlaista on meidän liittomme, kuin varmaan suomi - suomi - liitotkin. Olen parin suomalaisen kanssa seurustellut aikaisemmin ja OIKEASTI en voi sanoa, että mitään isompia eroja olisi tässä nykyisessä liitossani!
Okei, mies ei syö sianlihaa eikä käytä yhtä kovalla otteella alkoholia kuin USEAT (huom: eivät kaikki!!) suomen viikingit :) Se mikä ehkä eniten "ottaa päähän" siinä, että meillä on eri uskonnot, ettei mies oikeasti tiedä kristinuskosta juuri mitään! Minusta taas olisi hienoa jutella kristinuskon ristiriidoista ja muista uskon asioista joskus "syvällisinä" hetkinä! Kirkkoon olen kyllä mieheni jo muutamaan otteeseen raahannut!!
Vaikeinta ehkä on asua maassa, jossa miestäni ei hyväksytä vielä tänä päivänä.. toivottavasti ajat vielä muuttuvat :D
Kun ei niitä olennaisia eroja ole loppupeleissä kovinkaan paljon. Rakkaus roihuaa ja pikkuriidat samoista kimmokkeista kuin suomalaisenkin kanssa aikoinaan. Jos pitää uusi ulottuvuus kaivaa niin olisko se tämä:
Mieheni osoittaa aitoa kiinostusta pienimmistäkin asioistani. Esim. poltin käteni Egyptissä kuumalla vedellä sählätessäni. Mieheni jaksoi kysellä kaksiviikkoa puhelimessa päivittäin palovamman paranemisvaiheita=)
No vastapainoksi sitten mikä ärsyttää joskus. Miehelläni on joskus tapa huolestuilla MINUN mielestäni turhista. Esim. järkyttyi perinpohjin, kun kävi ilmi, että ajan autoa, puhun kännykkään ja poltan tupakkaa samalla kun etsin määränpäätä Helsingissä. Yritin selittää, että se peräänajon saan aikaiseksi ihan ilman puhelinta-tupakkaa ja paikantimenkin kuuntelua;)
Kyllä kokisin, että eroavaisuudet ovat enemmänkin persoona- kuin uskonto-, etnisyyseroista johtuvia. Mätä- ja kultamunia on joka korissa ja tilastollinen onnistumisprosentti ei takaa mitään. Siinä kohtaan kun huomaa haukanneensa mädästä omenasta, ei lohduta tieto kuinka todennäköistä se on tilaston varjossa...