Terve
Mistä maasta lähtisit hakemaan kunnollista naisellista vaimoa?
Tarkoitan naista, jonka intohimot kohdistuvat etupäässä aviomieheen, perheeseen ja kodinhoitoon eikä hän haihattele ansiotyön, irtosuhteiden ja päihteiden pariin.
Tietysti tällaisia naisia voisi esiintyä hajanaisesti jopa Suomessakin, mutta minkä maan kulttuuri ja yhteiskunta kasvattavat tällaisia rakastettavia naisia, jotka lisäksi olisivat vielä todennäköisesti valmiita lähtemään vierasmaalaisen miehen matkaan?
Mistä maasta lähtisit hakemaan kunnollista naisellista vaimoa?
Tarkoitan naista, jonka intohimot kohdistuvat etupäässä aviomieheen, perheeseen ja kodinhoitoon eikä hän haihattele ansiotyön, irtosuhteiden ja päihteiden pariin.
Tietysti tällaisia naisia voisi esiintyä hajanaisesti jopa Suomessakin, mutta minkä maan kulttuuri ja yhteiskunta kasvattavat tällaisia rakastettavia naisia, jotka lisäksi olisivat vielä todennäköisesti valmiita lähtemään vierasmaalaisen miehen matkaan?
Vastaukset 19
Vanhimmat
lännestä ei löydy, on pantu pilalle...
löysi Pietarista niin sydämellisen naisen että pakko sanoa että kateeksi käy ... :(
Ihan mistä maasta vaan...
Reilu 10 vuotta sitten opiskeluaikoinani Tukholmassa ystäväpiiriini kuului nuori ja todella kaunis italialaisen lakia opiskelevan nainen.
Hän kertoi suurena haaveenaan olevan opiskeluiden jälkeen päästä pian naimisiin, perustaa perhe, saada lapsia ja viettää elämä kotiäitinä lapsia ja miestään tukien.
Ihmettelimme ja hieman kiusasimme häntä (leikkimielisesti tietenkin) muiden ystäväpiiriimme kuuluvien pohjoismaisten ja saksalaisten kavereiden kanssa. Kysyimme mitä hyötyä on opiskella 5 vuotta lakimieheksi, jos ei koskaan aio edes kyseistä työtä harjoittaa?
Neito vain kuittasi itsevarmasti meille, että itsensä sivistäminen on arvo sinänsä, nostaa arvoa avioliittomarkkinoilla ja luo hyvät edellytykset opettaa lapsille erinäisiä asioita sitten kotiäitinä.
Siinä oli tuolloin pitkä jono suomalaista, ruotsalaista, norjalaista, tanskalaista, saksalaista, hollantilaista ja-ihan-mitä-vaan poikaa valmiina ihan mihin vain tämän neidin saadakseen.
No silloin oltiin niin nuoria, mutta silloisen ystäväpiirini kautta, johon edelleen pidän yhteyttä tiedän, että kyseinen Italian-neiti nai hollantilaisen miehen ja vaikuttaa todellakin nykyisin kotiäitinä Amsterdamissa.
Meilläpä länsimaisilla naisilla on MAHDOLLISUUS opiskella ja käydä ansiotyössä, toisin kuin monilla monilla miljoonilla muilla naisilla maailmassa! En sanoisi, että sitä kannattaa katsoa noin negatiivisten lasien läpi? Paitsi tietysti, jos HALUAT itse luoda uraa ja haluat, että joku hoitaa kotityöt ja lapset.. Ok, mutta miten käy vaimon eläkeiässä, kun kansaneläke on 500e/kk ja sinä käyt vieraissa? Poispääsyä ei ole....että siinä on vitsit vähissä...
"En sanoisi, että sitä kannattaa katsoa noin negatiivisten lasien läpi?"
Mitä ihmettä, minähän kirjoitin aika positiiviseen sävyyn tästä italialaisneidistä - kunnioitan hänen valintaansa todella!
Mitä tulee riskeihin, suomalainen nainen elää niin halutessaan globaalisti ja jopa italiaan verrattuna todella turvattua kotiäidin elämää. Yhteiskunnan suojaverkot ovat rahallisien tukineen jne. paljon paremmat kuin esim. Italiassa.
"intohimot kohdistuvat etupäässä aviomieheen, perheeseen ja kodinhoitoon eikä hän haihattele ansiotyön"
No juu, meillä pitkälti näin, MUTTA saan sitten kuulla, että kun en tee mitään kun olen VAAN kotona lasten kanssa vaikka koti ja penskat on siinä pisteessä herran kotiin tullessa, ettei tartte kun alkaa syömään ja mitä sitten haluaakin. Kivahan se on juu että miehet haluaa "kodinhengettären", mutta sitten kuienkin kun ei ole töissä on mitätön ja mitään tekemätön, vaikka itellä tuntuu ettei päivässä tunnit riitä kun on hommaa paljon. Toki otan ite usein "rennosti" ja vien lapsia johonkin seikkailupuistoon leikkimään tai ainakin jokapäivä (en sadepäivinä) 4-6 tunniksi ulos. Mitä kauniimpi päivä niin kauemmin ollaan ulkona. Nyt viimeviikkoina aamusta iltaan ulkona, välillä käyn keittelemässä, mutta siivoukset jää, kun kukaan ei ole sotkemassa. En tiiä mitä teen sitten väärin, että saan tuota vähättelyä!? Itse en ainakaan koskaan mitään positiivista asiasta ole saanut kuulla. Meillä toki oli kausi (n.vuosi)kun ite olin hommissa ja mies kotona, niin voitte kuvitella mitä se oli! Ihan oikeesti ukko päivät koneella, lapset söi muroja päivät, ulkoilusta ei puhettakaan tai mistään siivouksista tai kokkailuista. Valitti koko ajan ja sain alkaa hommiin kun tulin kotiin. Kertaakaan ei edes ruokaa ollut tullessa. Sitten vielä kehtaa valittaa, kun en tee mitään. Meinaankin seuraavasta ininästä ja vähättelystä heittää ylimääräiset hommat pois ja teen vaan meille ruuat päiväksi enkä siivoa tai pyykkää. Yhtään mitään muuta kuin sen välttämättömän.
Jotenkin en vaan tahdo uskoa että tuo viina olisi niin kova ongelma mistä täällä puhutaan, niin tai miksi ei olisi. Asutaan paikassa jossa joka töllissä penskoja enkä tiiä juovia äitejä. Toki ne on aina samat tyypit (joita ei monta ole jos verrataan että 22 asunnosta 2 ei ole lapsia yhtään)jotka tuossa pihalla on lasten kanssa. Meillä kyllä tulisi kaikki hulluksi jos kaikki päivät pitäis olla sisällä!
En usko, että tarttee lähtä merta edemmäs kalaan. Se on enemmänkin "itsensäkasvatus" kysymys ( minun äiti ei todellakaan ollut unelmaäiti tai esimerkki tähän, vaan se on oikea cityäiti joka ei kokkauksista tai lapsista välitä)ja kiinni siitä mitä nainen pitää tärkeänä.
Mulle oli itsestään selvää alusta asti, että olen kotona pitkään (no sitten tuntui, että seinät kaatuu päälle ja MIEHENI sanoi että hän jää kotiin, mene töihin). Nyt nuorimmainen on siinä iässä, että voisin kuvitella laittavani sen päiväkotiin. Toki tuo pikkupreikki kotihommiin vaikuttaa vieläkin enkä raskisi viedä lapsia tarhaan, mutta kivahan se olis vähän "leveämpi leipäkin" välillä.
Puolassa ollaan vakaasti katollisia, tosin juodut kääntymään katolliseksi mutta se on aika pieni juttu.
... useimmissa Puolassa näkemissäni taloissa on katto, eli katollisia siellä ollaan.
Sen lisäksi suurin osa puolalaisista on (roomalais-) katolisia, mutta eivät tuntemani puolalaisten kanssa naimisissa olevat muun maalaiset (ja muun uskoiset tai uskonnottomat) ole katolisiksi useinkaan kääntyneet.
olen tehnyt, niin voin sitten käydä (huvikseni) töissä ja huolehtia sitten vaan aviomiehen tarpeista. Ei sitä jaksa kokakta, hoitaa lapsia ja siivota edellisen lisäksi. Kyllä aviomiehestä huolehtiminen vie mehut...
Tietenkin jos sinulla ei ole varaa siihen, niin yrtä löytää joku kolmannesta maasta kotoisin oleva nainen joka on ikuisesti sinulle kiitollinen.
tutustui italialaiseen opiskelijatyttöön netin välityksellä ja matkusti kahdeksi viikoksi Italiaan tytön luokse. Kaverini oli matkan jälkeen vakuuttunut siitä, että italialaiset naiset ovat fiksuja ja tyylikkäitä.
Juhannuksen aikoihin tämä italialainen tyttö tuli sitten Suomeen vastavierailulle ja itsekin tapasin hänet. Kyllähän hän aikamoinen kaunotar olikin ja ainakin lyhyen tuttavuuden perusteella oikein fiksun ja hyvätapaisen oloinen. Pelkäsin vähän, että onko suomalaisilla miehillä niin huono maine, mitä jotkut väittää, mutta tyttö tiesi Suomesta ainoastaan Nokian, HIM:in ja Ville Valon. Ajattelin jo varastaa tämän tytön kaveriltani, mutta en taida uskaltaa, koska kaverini on aikamoinen korsto. :)
Onneksi tytöllä on kuulemma sinkkukavereita...
ps. En tiedä ovatko italialaiset naiset erityisen "valmiita lähtemään vierasmaalaisen miehen matkaan", mutta kyllä perhe on heille todella tärkeä ja päihteiden käyttö ei ole niin yleistä ja runsasta kuin suomalaisilla nuorilla naisilla. Enkä usko, että irtosuhteita harrastetaan yhtä paljon kuin Suomessa, katolinen maa kuitenkin kyseessä.
Reilu 10 vuotta sitten opiskeluaikoinani Tukholmassa ystäväpiiriini kuului nuori ja todella kaunis italialaisen lakia opiskelevan nainen.
Hän kertoi suurena haaveenaan olevan opiskeluiden jälkeen päästä pian naimisiin, perustaa perhe, saada lapsia ja viettää elämä kotiäitinä lapsia ja miestään tukien.
Ihmettelimme ja hieman kiusasimme häntä (leikkimielisesti tietenkin) muiden ystäväpiiriimme kuuluvien pohjoismaisten ja saksalaisten kavereiden kanssa. Kysyimme mitä hyötyä on opiskella 5 vuotta lakimieheksi, jos ei koskaan aio edes kyseistä työtä harjoittaa?
Neito vain kuittasi itsevarmasti meille, että itsensä sivistäminen on arvo sinänsä, nostaa arvoa avioliittomarkkinoilla ja luo hyvät edellytykset opettaa lapsille erinäisiä asioita sitten kotiäitinä.
Siinä oli tuolloin pitkä jono suomalaista, ruotsalaista, norjalaista, tanskalaista, saksalaista, hollantilaista ja-ihan-mitä-vaan poikaa valmiina ihan mihin vain tämän neidin saadakseen.
No silloin oltiin niin nuoria, mutta silloisen ystäväpiirini kautta, johon edelleen pidän yhteyttä tiedän, että kyseinen Italian-neiti nai hollantilaisen miehen ja vaikuttaa todellakin nykyisin kotiäitinä Amsterdamissa.
Missä maassa ajattelit asustella tämän "ei ansiotyön perässä haihattelevan" vaimon kanssa? Suomessa kun tuollaista ei katsota oikein hyvällä, ei pankissa eikä työkkärissä eikä oikein missään. Täällä kun on naisenkin vähän niin kuin pakko haihatella muutakin kuin kukkien kastelua ja ruoan laittoa ettei tule karenssia. Mielellään kai sitä muuten kotona mähöttäs päivät pitkät. Pikku hommakos tuo nyt ois miestä passata siinä sivussa, mutta sillä pitäis olla kaksinkertainen palkka että tähän pystyis.
AP ei naisen puutteessa ilmeisestikään ole tullut ajatelleeksi käytännönasioita. Ainahan sitä saa haaveilla, mutta silloin saattaa sinkkuus jatkua.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vakuuttaa, että ulkomaalaisen vaimon elättäminen ilman yhteiskunnan tukia on vähän helvetin kallista. Oleskeluvan saanti helpottaa asiaa, mutta se ottaa aikansa. Eikä ne lapset ja kotiäitiys tule yhtään sen halvemmaksi.
Jos oikeasti olet niin hyväpalkkaisissa hommissa, että voit toteuttaa naimahaaveesi, niin varmaan olet kyllin älykäs matkustellaksesi maailmalla ja tapaavasi ulkomaalaisia naisia. Muuten sinulle jää vain haaveesi.
Aina jaksaa mua ihmetyttää, että mikä mahtaa miestä vaivata... Toteutatko ehkä ajatusta "kell onni on se onnen kätkeköön" vai mikä tää juttu on?
Varmasti löytyy poikkeuksia, "diploomiekonoomeja" sun muita, jotka pääsevät Suomessa hetimiten hyväpalkkaisiin töihin, mutta yleensä todellisuus on toinen. Vaikka tuloni ovat jonkin verran keskimääräistä paremmat, niin ensimmäiset vuodet olivat kuitenkin yhdellä palkalla elävälle pariskunalle, joka siis EI TIETENKÄÄN SAA MITÄÄN TUKIA, melkoista pihistelyä kun oli asuntolainaakin ja tietysti vaimon kotimaassakin oli pakko käydä muutaman kerran vuodessa.
Eli käytännössä se vaimo on noin 2 vuotta kotona, sitten käy jonkin koulun, 3 - 5 vuotta, ja sitten vasta pääsee kunnollisiin töihin.. Meillä alkoi juuri se viimeinen vaihe ja nyt päästään taloa rakentamaan :) Vinkiksi miehille: tehkää pari kakaraa heti alkuun niin se vaimokin "tienaa" heti jotain, ei mieti turhia (koti ikävä), ei halua trampata sukulaisia katsomassa, tutustuu hiekkalaatikolla tavallisiin suomalaisiin jne jne..
ei se ketään haittaa tai kiusaa jos nainen kotona makaa. Ei hae kelalta rahaa eikä ilmottaudy työttömäksi ja mies maksaa kaiken niin ei pitäis olla muuta ongelmaa joillakin kuin miten maksetaan vuokra, ruuat jne jos mieskään ei satu olemaa hyvä palkkainen. Kenenkään ei ole pakko töitä tehdä tai ilmottautua työkkäriin jos ei hae kelan päivärahaa tai muuta vastaavaa.
Naisen kannattaa opiskella hyvä ammatti itselleen, olla työelämässä, kartuttaa eläkettään, siten järjestyy tulevaisuus. Miehiin ei kannata tukeutua. Naisen osa on kova perheenperustamisen jälkeen. Nätteydet ja herkkyydet menettävät merkityksensä. Miehet katselevat 19 -kesäisiä thaineitoja ja sporttailevat heidän kanssaan, niinkauan kun nuoruutta ja keuneutta piisaa. Keski-ikäinen thaieukko onkin aivan tuntematon asia. Sos.tuet vielä pelaavat Suomessa, mutta tulevaisuudessa tällä menolla, ei tiedä miten hoidetaan maksamiset. Sairaudet, alkoholin/huumeiden -käytön aiheuttamat sairaudet aikanaan nujertavat nuoruuden uhkeudetkin. Naiset erityisesti ovat heikoilla, jos ei ole muuta tehnyt kuin lapsia ja niitä kotona hoivaillut. Mies voi olla mennyt matkoihinsa aikoja sitten uutta nuorta tyttöä etsimään ja pukkaamaan sitä paksuksi. Naisen kannattaa olla itsenäinen/itsekäs -ottaa oppia äijistä- ja kartuttaa omaisuuttaan. Näin on.
mulla on parikin suomalaista ystävää, jotka ovat kotiäiteinä, kaikilla on vähintään kolme lasta, eivätkä halua töihin.
Kellään heistä (kolme) ei ole peruskoulua pidempää opiskelukokemusta, joten varmaan kyse on nyt siitä että koulutettu suomalaisnainen haluaa käydä töissä, kun on mahdollisuus hyvään työpaikkaan ja ansioihin, mutta kouluja käymättömät ovat mielellään kotona, jos mies kykenee elättämään.