Meille syntyi talvella lapsi,lapsen isä on rakastava ja huolehtiva ja usein kotona meidän kanssamme.Kaikki on hyvin,eikä valittamista.
Mutta raskausaikana mieheni ei joi kaikki viikonloput (ainoa viikonloppu jonka oli kanssani oli joulu) ja kohteli minua muutenkin loukkaavasti.Kaikenlisäksi sain myöhemmin tietää että hän oli jättämässä minua toisen naisen takia raskaana ollessani.Mieheni väittää ettei ole pettänyt minua fyysisellä tasolla,mutta sillä ei ole niin väliä,henkinen petos on yhtä paha.
Vaikka kaikki on nyt hyvin,ja mieheni uskottelee että rakastaa vain minua,ja on hyvä minulle ja lapsellemme,silti nämä kaikki vanhat asiat kummittelevat mielessäni kokoajan.
Olen kai antanut anteeksi,mutta en osaa unohtaa.
Onko järkeä jatkaa suhdetta muuten kuin lapsen takia?
Tunnen itseni hyvin loukatuksi ja petetyksi.
Etenkin kun mieheni oli keskustellut siitä ystäviensä kanssa että jatkaako suhdetta minun kanssani,vai aloittaako seurustelemaan tämän toisen naisen kanssa.Olen hyvin vihainen siitä ettei kukaan informoinut minua asiasta,vaan olin tietämätön kaikesta.Minusta tuntuu että minua pidetty pellenä ja selkäni takana minulle on naurettu.
Miten voin unohtaa,vai onko siitä edes toivoakaan?
Mutta raskausaikana mieheni ei joi kaikki viikonloput (ainoa viikonloppu jonka oli kanssani oli joulu) ja kohteli minua muutenkin loukkaavasti.Kaikenlisäksi sain myöhemmin tietää että hän oli jättämässä minua toisen naisen takia raskaana ollessani.Mieheni väittää ettei ole pettänyt minua fyysisellä tasolla,mutta sillä ei ole niin väliä,henkinen petos on yhtä paha.
Vaikka kaikki on nyt hyvin,ja mieheni uskottelee että rakastaa vain minua,ja on hyvä minulle ja lapsellemme,silti nämä kaikki vanhat asiat kummittelevat mielessäni kokoajan.
Olen kai antanut anteeksi,mutta en osaa unohtaa.
Onko järkeä jatkaa suhdetta muuten kuin lapsen takia?
Tunnen itseni hyvin loukatuksi ja petetyksi.
Etenkin kun mieheni oli keskustellut siitä ystäviensä kanssa että jatkaako suhdetta minun kanssani,vai aloittaako seurustelemaan tämän toisen naisen kanssa.Olen hyvin vihainen siitä ettei kukaan informoinut minua asiasta,vaan olin tietämätön kaikesta.Minusta tuntuu että minua pidetty pellenä ja selkäni takana minulle on naurettu.
Miten voin unohtaa,vai onko siitä edes toivoakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
älä ole kynnysmatto.jos miehesi oli sinua jättämässä raskausaikana niin mikä estäisi jättämästä vielä rumemmin tai pettämästä.lapsi tarvitsee isää mutta sinä et tuollaista miestä.mikään muu tuollaiseen käytökseen ja sinun tunteisiisi tuskin auttaa muu kun perinpohjainen puhuminen,kerro sille kelvottomalle miehelle että hän on sinua loukannut ja että tiedät kaiken,sano miettiväsi eroa,luulisi tepsivän
Onpa taas viisaita neuvoja. Petä, kosta, uhkaile, voi perhana, just tuommosella saadaan homma lopullisesti kustua ja mies varmasti lähtee (tietenkin jos se on tarkoituksesi, niin siitä vaan).
Tuo keskustelu on se tie. Periaatteella, että sitten jos/kun voit ilman katkeruutta erota olet valmis eroon, sitä ennen tilanne pitää koittaa selvittää muuten.
Ensimmäiseksi tuli mieleen, että kertoiko miehesi itse sinulle noista raskauden aikaisista jutuista vai kuulitko muilta. Jos kertoi itse, niin viittaisi vahvasti siihen, että on tosissaan kanssasi eikä aio pettää. Jos taas kuulit muualta, niin oletteko puhuneet asioista keskenänne? Miehelle voi kumppanin raskaus olla kova paikka ja juominen ja kotoa poissaolo voi johtua osin siitäkin, kun ei osaa käsitellä asiaa. Tärkeintä on nyt todellakin puhua tunteistaan ja kerro myös miehellesi se, mitä kirjoitit anteeksiannosta ja unohtamisesta. Jos jatkatte yhdessä, on tärkeää, että hän tietää, että vaikka ehkä haluatkin luottaa häneen, se ei aina tule olemaan helppoa. Onnea matkaan, kävi miten kävi!
Kyllä,hän kertoi minulle itse kun lapsemme oli 3 viikkoa vanha.Ja perusteli asian salailua sillä,ettei se muka kuulu minulle! Voitteko kuvitella..
Ja tämä toinen nainen koitti lapsemme syntymän jälkeen saada miestäni jättämään perheensä,mutta hän pysyi kuitenkin luonamme.Joten en usko että mieheni pettäisi minua,uskon että hän lopettaisi suhteemme ennen kuin alkaisi toimiin kenenkään muun kanssa.
Minua kuitenkin suuresti epäilyttää se että hän ei rakasta minua niin paljoa etteikö voisi rakastua johonkin toiseen ihmiseen paljon suuremmin.
Ja olen tämän myös hänelle sanonut,ja hän vakuuttelee ettei niin ole.
Mutta kuka mitään tunteilleen voi?
En voi kiukutella miehelleni siitä että hän rakastui toiseen naiseen,eihän hän ole sitä tahallisesti tehnyt.
Mutta luottamus on mennyt.
siis kuinka voit jatkaa tollasen miehen kanssa? kuullostaa todella raukkamaiselta luuserilta. vai ei muka kuulu sulle?! ettäs kehtas! sitä paitsi miks et puuttunu siihen juomiseen ja poissaoloon? ehkä jos se ois ollu suhun ja raskauteen sitoutunu niin ei olis tullu kaikenlaisia l.tkia baareissa vastaan! ja kyllä todella täytyy ihmetellä sitä toista naista!!! kunnon ihminen ei edes kato toista kertaa sellasta joka on suhteessa ja odottaa vauvaa!!
se sun mies on tosi kypsymätön. sitä paitsi rakastumista ei voi lopettaa kesken, mutta ihastumisen voi. miehes ois pitäny tajuta et jos tuntee vetoa toiseen, nii voi vähentää sen kanssa hengailua ja muistuttaa itseään siitä miks haluaa olla sun kannsa ja miks halusitte lapsen.
Minusta tuntuu, että teillä on toivoa, kun hän kerran itse tunnusti asian. Ja sekin kertoo jotain, että hän pysyi luonasi, vaikka toinen nainen yritti miestäsi saada jättämään perheensä.
Hän on kokenut vetoa toisaalle, mutta on tullut takaisin kaikesta huolimatta. Paska temppu ja pahaan paikkaan, mutta silti en heittäisi kirvestä kaivoon. Vaikuttaa siltä, että lapsen saanti on ollut vaikea paikka hänelle, jolloin alkoholi on tullut apuun asian käsittelyssä. Toivottavasti hän on saanut asian jollain tavalla prosessoitua, jotta teillä olisi mahdollisuudet yhteiseen perhe-elämään.
Aina on mahdollista, että rakastuu uuteen ihmiseen. On silti oma valinta, lähteekö uuden tunteen vietäväksi, vai pysyykö vanhassa rakkaudessa. Miehesi on käynyt rajoilla ja ehkä vähän ylikin, mutta on silti valinnut sinut. Mielestäni kannattaisi arvostaa sitä ja lähteä siltä pohjalta rakentamaan uutta alkua.