Mieheni on kaikinpuolin "kunnollinen", hyvä isä jne..mutta elämän arvot ovat täysin toistaluokkaa kuin minulla. Hänen elämänsä täyttyy materiasta, ostetaan veneitä, moottoripyöriä yms, harrastetaan ja touhutaan. Itse en jaksaisi. Koti on rempallaan, kun minulla ei ole varaa sitä laittaa, ja miehen mielestä se on tylsää. Mä olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Mun haaveissa olisi valmis koti ja etelänmatka kerran vuodessa, mökkireissut yms. Miestä ei saa rantalomalle, eikä mökille, kaikessa pitää olla aktiviteettiä. Tuntuu tyhmälle valittaa tällaisista, mutta nyt taas mies on ostamassa venettä ja moottoripyörää, ja minun mielipiteelläni ei ole väliä..Yhdessä ollaan oltu 15v asti.Tuntuu etten enää välitä.
Mitä kun ei jaksaisi..
shdkdflf
7947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri eilen kuuntelin yhden ystäväni valitusta samasta aiheesta. Hänen miehensä ostelee itselleen tavaraa vieläpä reippaasti yli varojensa. Tai yli naisensa varojen. Paras esimerkki miehen itsekkyydestä oli ehkä se, kun tuleva äiti teki koko raskausajan ahkerasti töitä ja yritti säästää rahaa törkeän kalliisiin hienoihin lastenvaunuihin, jollaiset haaveili saavansa vauvalleen. Mutta kun rahat alkoivat olla kasassa, niin mies käyttikin rahat ostamalla itselleen kalliin rannekellon. Ei sillä, etteikö ranteessa olisi jo killunut vasta lahjaksi saatu ajannäyttäjä, halusipa vaan uuden ja hienomman.
Tunnen tämän miehen vanhemmat, ja tiedän että tässä tapauksessa itsekkyys on peräisin kotoa, siinä perheessä ei paljoa toisia kuunnella tai kunnioiteta. Mutta en käsitä miten kukaan jaksaa elää niin itsekkään kumppanin kanssa.
Mutta tuollaiselle paatuneelle materialistille on varmaan turha valittaa ja vaatia muutosta. Omassa avioliitossani ainakin olen tullut siihen tulokseen, että parhaiten toisessa saa muutoksia aikaan muuttamalla omaa käyttäytymistä.
Eikö olisi mahdollista tehdä joku kompromissi. Tyyliin uusi moottoripyörä maksaa miehellesi haluamasi etelänmatkan, ja vene vaikka olohuoneen sisustuksen. Ei meilläkään mies nähnyt mitään tarvetta käyttää rahaa sisustamiseen, mutta kun väänsin rautalangasta että minulle se on tärkeää, niin saatiin sovittua että saan ostaa huonekaluja yms samalla summalla kun hänellä menee joka vuosi autoharrastukseen.
Mutta jos miehesi on sitä mieltä että sinulla ei ole sanavaltaa perheen rahankäytön suhteen niin ongelma onkin paljon pahempi.
Ainakun mietin tai kerron miehestäni hyvää,niin silloin kun jostain kumman syystä alkaa mennä kehnommin.Tänään ajattelin että on se hyvä kun minä en ole pelkkä vaimo ja äiti "hänelle",että olen myös ystävä ja paras kaveri.(17vuotta)Niin tämä alkaa mulle melskaamaan ja huutamaan miten helvetin laiska olen.(Olemme kesälomalla nyt)Meni kyllä hermot jäi jomotus.En siis kelpaakkaan.Siis pitäisi vain muuttaa itseään aina hänen toiveitten mukaan.Mutta kun ei tuo näköjään halua uuttakkaan mennä etsimään laiskuuttaan.
Mies ei ymmärrä kuin autojen päälle ja loiste syttyy silmiin heti kun puhutaan autoista.
Asumme vanhassa talossa, joka olisi ajat sitten pitänyt rempata, mutta nyt sitä on niin paljon ettei edes kannata.
Mies kun ei perusta asumistasosta mitään, sille on tärkeintä rakkaat peltilehmät.
Ei itseänikään huvita enää edes siivoaminen kun mikään ei näytä miltään tällaisessa talorähjässä.
Yhdessä ollaan oltu jo 23-v.
Turha kait enää odottaa ihmettä tapahtuvaksi miehessäni.
Erosin materialistimiehestäni. Olisin halunnut normaalia keskiluokkaista elämää etelänmatkoineen kaikkineen.
Meillähän oli vain puolen miljoonan euron okt, mökki, pari autoa jne... Miehen mielestä ne ovat nyky-Suomessa peruselintaso...
Luojan kiitos, että on exä.
Ihan aikuisten oikeesti herätkää!!!
Ketä perhana tollasta kestää,,, ei ketään joka välittää itsestään, nyt naiset ylös ulos ja lenkille..
Se että joku kerto että samanverran kotiin kuin autoon OK;=) hyvä homma,
Mutta me naiset emme saa jäädä jalkoihin, emme saisi,, mutta jos meitä on tälläisiä jotka ei katso omaa etuaan niin voi voi ,,,,,
Nyt sitten reipaasti ukkon keittiöön ja sano että nyt alkaa meillä remontti jos sä et sitä tee niin tulee mies tekemään, ett' sä HALUUT muutosta tänne kotiin;=)
Älä älä nyt pelästy ei sitä rahaa puussa kasvakkaan mutta sitten vain säästämään nyt saa moottoripyörät jäädä ja ne peltilehmät kans, me haluumme kotiimme kauniiksi ja viihtyisäksi!
Sen jälkeen on sitten lelujen vuoro(mopot/moottoripyörät/autot yms)
Ennenkuin minulla on kaunis ja viihtyisä koti niin ei mitään muutkaan ostella, se on myös sen miehen asia että kotikin näytää kauniilta. Miten sinne kehtaa kamuja pyytää jos koti on kamallassa kunnossa ei mitään merkitystä silloin ole mihen leluilla vaan muut tietää missä mennään vaan se äijä ei;)
Sillehän me sitten naurettiin!!
Ei siis välii näiden lelujen jos kotikaan ei oo timmissä kunnossa,,,,
Rohkeutta naiset ja toteuta unelmas, minä olen sen tehnyt ja olen tyytyväinen ja niin on loppujen lopuksi mies ja .. nyt hänellä on uusi auto alla ja meillä molemmilla hymy herkässä.
Nyt ystävät tulossa meille juhlimaan,, kiva kutsua kauniiseen kotiin eikös vain=?????
ÄLÄ koskaan anna mihen viedä sitä mikä on SINULLE tärkeetä..... sen saat sitten tehdä aina ja lopuksi kun se hermo menee niin se on eron aika ja sinnehän me ei ketään pytirä;==)
Onnea ja menestystä NAISILLE;=
on kärsinyt jo niin kovan kolauksen, ettei ole rohkeutta tehdä jotain ratkaisevaa elämänsä kanssa.
Yhä kuitenkin haaveilen paremmasta, että kehtais ystäviä kutsua kylään.
Mielestäni se on kuitenkin isäntä, joka tässä nolaa itsensä kun talo on huonossa kunnossa.
Olen sanonut, että sellainen talo kun on isäntä.
Jos ja (tai) kun olette menossa naimisiin. Kertokaa silloin tuleville miehillenne mitä te vaaditte avioliitossanne.
Kysykää mitä tämä ylkänne vaatii. Jos vaatimuksenne ovat erilaiset, älkää menkö naimisiin.
Hakekaa sellainen mies joka suostuu vaatimuksiinne.
Aika yksinkertaista, vai mitä?