olen 27-vuotias työntekijä joka joutui tässä hiljattain sanomaan itsensä irti töistä, koska yksinkertaisesti ei ollut varaa käydä siellä.
olen ollut töissä monessa paikassa ja useimmiten ongelmaa ei ole ollut kun tietyissä töissä on ollut tietty vakiopalkka joka on maksettu kaikille sen työn tekijöille ja palkkani onkin yleensä sitten ollut aivan riittävä.
mutta nyt viimeaikoina olen työskennellyt pienissä firmoissa, joissa ei ole mitään tällaisia sääntöjä. herra/rouva vaan ehdottaa työhaastattelussa palkkaa ja yritän pyytää vähän enemmän, mutta sanoo että tämmöinen tämä on että ei tällä miljonääriksi tulla ja kathellaan sitten myöhemmin.
mutta jotenkin ei sitä osaa.. jos sitä menee pyytämäänkin niin ei sitä osaa vaatia sillätavalla tarpeeksi ja jotenkin on tämmöisenä teknillis/tuotannollis-ihmisenä vähän sellainen suhde rahaan, että se on ikäänkuin kauppiaille yms. porvareille sopivaa hommaa tuo rahasta puhuminen enkä minä oikein tykkää sellaisesta.. sitten kun aina olen hirveän huolissani firman asioista niin jos menee vähän huonosti (niinkuin yleensä on mennyt) niin ei oikein kehtaa yrittää ottaa itselleen enempää kun tietää että kannattavuus laskee entisestään..
raha tulee vastaan vasta siinä vaiheessa kun ei yksinkertaisesti enää pysty tekemään työtään kunnolla sen takia kun tili on ihan tyhjä ja ei saa sitä palkankorotusta eikä rahaa tule mistään. työttömänä pärjää niin paljon vähemmällä ettei koskaan ole ollut rahan kanssa ongelmaa, oli karenssi päällä tai ei..
olen ollut töissä monessa paikassa ja useimmiten ongelmaa ei ole ollut kun tietyissä töissä on ollut tietty vakiopalkka joka on maksettu kaikille sen työn tekijöille ja palkkani onkin yleensä sitten ollut aivan riittävä.
mutta nyt viimeaikoina olen työskennellyt pienissä firmoissa, joissa ei ole mitään tällaisia sääntöjä. herra/rouva vaan ehdottaa työhaastattelussa palkkaa ja yritän pyytää vähän enemmän, mutta sanoo että tämmöinen tämä on että ei tällä miljonääriksi tulla ja kathellaan sitten myöhemmin.
mutta jotenkin ei sitä osaa.. jos sitä menee pyytämäänkin niin ei sitä osaa vaatia sillätavalla tarpeeksi ja jotenkin on tämmöisenä teknillis/tuotannollis-ihmisenä vähän sellainen suhde rahaan, että se on ikäänkuin kauppiaille yms. porvareille sopivaa hommaa tuo rahasta puhuminen enkä minä oikein tykkää sellaisesta.. sitten kun aina olen hirveän huolissani firman asioista niin jos menee vähän huonosti (niinkuin yleensä on mennyt) niin ei oikein kehtaa yrittää ottaa itselleen enempää kun tietää että kannattavuus laskee entisestään..
raha tulee vastaan vasta siinä vaiheessa kun ei yksinkertaisesti enää pysty tekemään työtään kunnolla sen takia kun tili on ihan tyhjä ja ei saa sitä palkankorotusta eikä rahaa tule mistään. työttömänä pärjää niin paljon vähemmällä ettei koskaan ole ollut rahan kanssa ongelmaa, oli karenssi päällä tai ei..
Vastaukset 2
Vanhimmat
tollasia
lähtee sinunkin ulkomaille katselee kun olet vielä nuori suomessa on vaikea pyytää palkkaa yhtään enempää kun mitä maksavat