Yhdessä asuminen..

töitä löytyy, sen kun teet vaan.

Hopi-hopi töihin siitä tai jatkamaan opiskeluasi. Miehesi haluaa tehdä sinusta itsestään riippuvaisen, hänellä on rahaa ja varmaan se asuntokin on hänen. Kohta huomaat olevasi täydellisen riippuvainen hänestä. Minkäs teet jos yksi kaunis päivä hän tuo toisen naisen kämpille ja komentaa sut sohvalle siksaikaa. Mitä teet, mihin meet.

ennakkoon, niin ei ole päivät ihan tyhjiä ja pääset sitten helpommalla opiskellessa. Toinen hyvä idea on hakea osapäiväistä työtä, jota voi sitten jatkaa opiskelujen ohella.

kysymään aikuiskoulutuksesta:)

jossain avustusjärjestössä tai jossain...se näyttää aika hyvältä cv:ssä, antaa kokemusta. Sosiaalinen vuorovaikutus ja mahdollisesti tulevaisuudessa syntyvä työsuhde sitä kautta.

Entä oppisopimuskoulutus? Loistava tapa yhdistää käytäntö ja oppiminen. Omaa aktiivisuutta kyllä vaaditaan, mitään ei tuoda tarjottimella eteen.

Omaan alaan liittyvät jutut aina plussaa. Voit myös vaikka opiskella jotain kieltä, sitten nyt olis avoimessa yliopistossa vaikka mitä tarjolla. Jos ei eroahdistus vaivaa, ni lähe ulkomaille pariksi kuukaudeksi töihin. Opit samalla kieltä ja saat vähän rahaa. Älä luovuta liian helposti!

Meillä on just toiste päin, mä käyn töissä.. hoidan lapsen, kodin ja laskut siinä sivussa.. mies vaan on.. toivosin ainaki itse että se joka on kotona, hoitaisi edes kotihommat ettei sen joka töistä tulee tarvitse heti alkaa siivoamaan yms.. Mutta taitaa olla liikaa vaadittu.
elikkä siis ei mun mielestä siin ny sillai mitää sun tilantees ole jos hoidat sitten päivän aikaan kotia yms.. onpahan varmaan kiva tulla kotiin miehesikin jos on siistiä ja ruoka valmiina, sille kyllä antaa arvoa.

Olin töissä silloin kun alettiin seurustelemaan.Jouduin kuitenkin lopettamaan työt sairauden takia enkä sen jälkeen löytänyt töitä. Sitten tulinkin raskaaksi ja nyt äitiyslomalla. Koska en ollut töissä jäädessäni äippälomalle on rahat tosi pienet joten mies joutuu hoitamaan lähes kaikki laskut. Hänen mielestään elättäminen kuuluu hänelle mutta itse olen sitä mieltä että laskut ja rahan menot muutenkin pitäisi pistää puoliksi mutta mun rahoilla ei pääse edes lähelle puolta niistä kaikista menoista. Töiden haku tässä alkaa pian ja jos löydän töitä niin en jää hoitovapaalle.Ainakin sitten tasapaino raha-asioissa korjaantuu.

vaikka kuinka hyvin nyt menisi, niin jos suhteenne joskus kariutuisi, niin mitä vähemmän sulla on yleisesti ottaen omaa elämää tai toisin sanoen mitä vahvemmin seisot omilla jaloillasi, sitä helpompi sun on sitten jatkaa eteenpäin. Oikeesti en ole pessimisti, mut kyllä kannattaa tuokin ottaa huomioon..

..halusi, että jätän työni kun toinen lapsi syntyi ja ryhdyn kotiäidiksi.
Siihen aikaan ei ollut vielä näitä kotihoitotukia, äitiysloman (7kk) jälkeen ei saanut mitään.

Siitä alkoi pikkuhiljaa sellainen taloudellinen alistaminen, että piti ruokarahakin pyytää erikseen, omille lapsilleen??
Itselleni en luonnollisesti saanut ostaa mitään, vaatteita ym.

Erosimme muutaman vuoden päästä kun kuvaan astui myös fyysinen väkivalta.
Lähdin lasten kanssa tyhjin käsin, ENKÄ kadu. Menin töihin ja elätin lapset itse, mies ei maksanut elatusmaksuja kuin vuoden verran.

Pointtini on, että kaikkien pitäisi olla taloudellisesti riippumattomia kenestäkään.
Tiedän, että joissain tapauksissa tällainen toimii, mutta mitäs kun jotain tapahtuu (jos tapahtuu).

Mä henk.koht. en enää ikinä suostuisi olemaan jonkun elätettävänä, vaikka tämä haluaisi niin.
Vaikka tästä on aikaa jo n.30-vuotta, muistan sitä aikaa kauhulla vieläkin.

Minusta sun kannattais nyt lukea lukusi loppuun, vaikka sen aikaa olisitkin miehen rahoilla, pakkokin kai se on.
Mutta sen jälkeen yrittäisit hampaat irvessä löytää jotain työtä,vaikka ei omalta alaltasi löytyisikään.
Itselläsi on parempi olo kun tiedät, ettet ole tyhjän päällä. Eikä tää sitä tarkoita, että tielle eroa ennustelisin. Itse vaan sanoit, että hävettää tämä tilanne.

Joten tee sille jotain, hae töitä, saat edes työttömyyskorvausta ensin, jos töitä ei heti löydy tai mielummin käy koulusi loppuun.

Itsenäistymistä! Terv. T.

Ehkä se tässä vaiheessa tuntuu väärältä jne. Mutta sinä voit tehdä asialle jotain. En tiedä kuinka pienellä paikkakunnalla asut, mutta aina saa jotain töitä josko se oman rahan hankkiminen helpottaisi tilannettasi? Tai voit muuttaa asennettasi!

Itse elätin 3 vuotta miestä. Hän opiskeli ja pörryytteli autolla surutta ym. Ei tarvinnut ottaa opintolainaa eikä mitään. Kaikkea oli. MInä maksoin kaiken. Erottiin ja hän oli sitä mieltä että hänelle kuuluu kaikset puolet! Aika kiittämätöntä kyllä!
Kuitenkin tekisin saman uudestaan siltikin! En osaisi olla antamatta toiselle, jos minulla on mitä antaa.

Nyt elän ihanan miehen kanssa, joka tienaa huomattavasi enemmän kuin minä, vaikka teemme samantuntimäärän töitä! Näin se vain menee. Ostimme uuden auton. Ja sovimme, että maksan suhteessa palkastani sitä autoa sen verran kun pystyn ja hän omastaan sen verran kun pystyy (enemmän kuin minä tietenkin!). Okei maailmassa tämä tasajako ei mene näin mutta meidän maailmassamme kyllä. Molempien nimi on omistajan papereissa. Se tuntuu kohtuulliselta ja hyvältä että molemmat teemme voitavamme!

Ja mitä tällä haluan sulle sanoa?!
Sitä että tee mitä pystyt! Jos tällä hetkellä et pysty mitään, niin sitten et pysty. Voit käyttää aikasi, vaikka itseesi tutustumiseen ja siihen mitä haluat tehdä elämässäsi. Se on hyvä sijoitus tässä vaiheessa!

Voit toki tuntea syyllisyyttä siitä, että toinen kustantaa elämäsi, mutta auttaako se sinua!? Hyväksy syyllisydentunteesi ja elä se läpi. Ja häpeä ja tunne mitä tunnet se on ihan ok! Kyllä se tunne siitä sitten haihtuu!

Voisit tietty elää (muuttaa) opiskelija kämpässä ja kituuttaa siinä. Mutta sinun tulee arvostaa itseäsi ja ymmärtää, että ansaitset kyllä parempaakin! Jos toinen haluaa sinulle tarjota sitä niin se on hieno asia! Ja "maksat" se toisella tavalla miehelle takaisin! Esim. olemalla se kuka olet!

Katsos kun rahalla ei saa rakkautta eikä onnea! Ehkä jonkinlaisen itsenäisyydentunteen saa ja kaikkea tavaraa. Mutta mikä on sinulle tärkeää? Ja mikä on miehelle tärkeää?

Ei kuullosta siltä, että miehesi tahtoo käyttää rahaa vallanvälineenä, vaan todella tahtoo sinulle antaa sydämestään! Mikset antaisi hänen antaa kun hänellä on mitä antaa. MIehellä on halu ja tarve antaa sinulle kaikkea hyvää! Mikset antaisi miehenkin toteuttaa omia tarpeitaan?! Ehkä tämä on miehesi tapa osoittaa rakkauttaan! Älä ota sitä mieheltä pois!
Jokainen antaa sitä mitä hänellä on antaa! Se on reilua mielestäni!

Kyllä se siitä! Löydät vielä mitä tarvitset ja haluat tehdä elämässäsi, kun vaan etsin ja pidät silmät auki ja ennenkaikkea kuuntelet itseäsi!

Et voi olla noin avuton. Vai haluaa se sut elättää ja pistäpä yks ässä sen sanan eteen. Olkaamme oman elämämme herroja ja varsinkin "rouvia".

Tahtoisin jatkaa opiskelua (valm. vuosi sitten ja haluan amk:n), mutta... En saisi tukia kun ukolla on liian hyvä palkka, joka ei kuitenkaan riitä meijän ja kahden katin elätykseen... Olen siis töissä ja unelmoin lottovoitosta, jotta pääsisin kouluun.... Ei ukon palkka riittäs edes vuokraan velkojen jälkeen... Mutta ehkä sitten joskus vuosien päästä jatkan koulua.... Kun se lottovoitto tulee. :)

Jos menet naimisiin, et enää elä toisen rahoilla.
Asiat on näin juridisesti ajatellen. Sitä ei vaan nykyään osata huomata.