Ihan tasapuolisuuden vuoksi haluaisin tietää, millainen sitten on hyvä anoppi?
Millainen on hyvä anoppi?
kalkkis51
161574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Saa olla millainen vaan,kunhan olisi välillä hiljaa ja kuuntelisi mitä muilla olisi sanottavaa.
Kohtelee miniää ja poikaansa samanarvoisesti.
Siinä tärkeimmät.Ikävä kyllä näin ei ole.
Anopit ei koskaan suostu hyväksymään sitä, että heidän poikansa eivät ole täydellisiä. Poika saa vaikka hakata vaimonsa, mutta sekin oli vaan vaimon jäkätyksestä ansaitsemaa...
Hyvä anoppi ei puutu aikuisen lapsensa elämään,mutta pyydettäessä antaa apua ja neuvoja
Ja enpä voisi parempaa anoppia pyytää. On varmaan paremmat välit anoppiin kuin omaan äitiini.
Onnea vaan! Voi kun minunkin anoppini olisi valmis joskus auttamaan. Mutta ei, hän ei ole kiinostunut osallistumaan mitenkään meidän elämäämme. Hänelle pitäisi koko ajan soitella ja lähetellä lasten kuvia, mutta ei ole viitsinyt tulla käymään meillä monen vuoden aikana kuin kaksi kertaa, vaikka lapsenlapsiakin on. Etäisyys on 600km, mutta me kyllä on pystytty roudaamaan lapset sinne ihan vauvoinakin anopin vaatimuksesta.
Anoppi oli tuossa tyttärensä luona käymässä ihan sadan kilometrin päässä, mutta ei viitsinyt meillä piipahtaa vaikka kutsuttiin. Eipä kiinnosta enää pitää yhteyttä. Niin makaa kuin petaa. Onneksi lapsilla on rakastavat isovanhemmat äidin puolelta.
- Ei soittele jatkuvasti (poikansa) perään
- Ei hössötä
- Ei tuputa esim. ruokaa koko ajan ja väkisin
- Ei kuvittele olevansa aina oikeassa
- Ei vastaa kysymyksiin poikansa puolesta eikä muutenkaan tunge mukaan keskusteluihin, jotka eivät hänelle kuulu
- Ei heittäydy marttyyriksi
anoppi joka
-teke kaikenlaisia palveluksia miniälle
-on ystävällinen vaikka saisi minkä kohtelun
-kuuntelee murheet ja yrittää auttaa
-tarjoutuu siivoamaan, leipomaan, lapsenvahdiksi, ystäväksi
-on kärsivällinen miniän oikkujen edessä
-huomioi merkkipäivät
-kyselee kuulumiset
-on empaattinen vaikkei aina ymmärrä miniän mielenliikeitä ja oikkuja
-on luopunut pojastaan miniän mieliksi
-antaa oman rauhan
-haluaa olla mukana lapsenlapsensa elämässä
-omaa mielettömän pitkän pinnan ja hyväntahtoisuuden
ovatko nuo hyvän vai huonon anopin tunnusmerkkejä
Tuossa on juuri tuollaisen ärsyttävän marttyyri-anopin profiili, joka on muka hyvä, mutta tekee kaiken vaan, jotta voisi omassa pienessä mielessään leikkiä marttyyria. Ja valittaa sitten muille ihmisille.
-on luopunut pojastaan miniän mieliksi
Aika sairas piirre. Kyllä anopin on käsitettävä, että ei siitä pojasta luovuta miniän mieliksi, vaan siksi, että pojalla olisi mahdollisuus kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi ja päästä eroon mamman pullamössöistä. Ja sinun poikasihan se edelleen on - haluaa vaan jakaa elämänsä jonkun muun kuin äitinsä kanssa, mikä on ihan normaalia.
tulkitaan näillä palstoilla huonoiksi ja positiiviset asenteet on kiellettyjä
no, minun poikani ainakin oli itsenäistynyt jo 10 vuotta ennen miniän kuvioihin tuloa ja haluaa varmasti jakaa elämänsä myön äitinsä kanssa vaikka vaimo on olemassakin
sairastahan se olisi jos jälkikasvun pitäisi unohtaa kokonaan juurensa ja menneisyytensä vain siksi, että rakentaa uusia ihmissuhteita.
kuulostaa läheisriippuvaiselta marttyyriltä.
Oikealta energiasiepparilta, millaisen esimerkin jättääkään lapsilleen ja miniälleen? Liekkö kärsinyt lapsuudessa kiltin tytön sydroomaan, joka tapauksessa kehoittaisin hankkimaan oman elämän.
...pysyy poissa sotkemasta elämää.
Se ei sotkeudu meidän elämään, elää omaa elämäänsä!
Tosin olisi mukva jos anoppi edes muistaisi minun nimen...
Kunnioittaa omaa lastansa aikuisena itsenäisenä ihmisenä ja tämän kunnioituksen myötä kunnioitaa lapsensa kaikkia valintoja ja osoittaa luottavansa tämän kykyyn huolehtia omista ja perheensä asioista ja olla puuttumatta niihin. Siinä se kai lyhykäisyydessään. Kun tämä kunnioitus on olemassa, asiat menee oikein.
Tärkeintä on muistaa että aikuisia ei voi, eikä saa enää kasvattaa. Roolista kasvattajana ja opastajana on luovuttava ja opeteltava suhtautumaan omaan lapseen ja tämän puolisoon tasavertaisena aikuisena.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000017517543
osaa vaihtaa hehkulamput itse
eikä narise kuin vanha sarana