Minulla oli vaikeuksia avioliitossani ja kerroin niistä myös anopille. Tai oikeammin pyysin anoppia keskustelemaan poikansa kanssa tilanteesta. Mieheni kun ei avautunut kellekään, ryyppäsi vaan. Anoppi suurin piirtein haistatteli pitkät ja katkaisi välit.
Mitä mieltä olette? Olisiko ollut parempi pysyä hiljaa?
Mitä mieltä olette? Olisiko ollut parempi pysyä hiljaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikein. Anoppisi vain ei osannut ottaa sitä oikealla tavalla. Meitäkin on niin moneen lähtöön, valitettavasti.
Kokeilemalla voi asioita selvittää. Kuten edellinen mainitsi, teit oikein. Mutta anna anopillesi mahdollisuus jos hän huomaa reagoineensa väärin. Hän on kuitenkin pojan äiti ja luultavasti syyllistää itseään pojan käytöksestä, ja luulee että sinäkin syyllistät. Ehkä hänen käytöksensä ja pojan alkoholiongelma juontavat jostain samasta pisteestä. Sulkeutuneita. Voit opettaa heille avoimuutta, mutta muuttaa et heitä voi. Voit vain toivoa että he ymmärtäisivät katsoa ympärilleen ja avata suunsa.
Kiitos, kiva saada asiallista palautetta. Kyllähän mä olen sen jo aiemminkin tiedostanut, että juuri tuosta sulkeutuneisuudesta on kyse. Miehen perheessä ei ole koskaan asioista avoimesti puhuttu. Kaikkea vaan hyssytellään.
Minä en todellakaan puhunut miehestäni hänen äidilleen syyttävästi - ja korostin, että en itsekään ole välttämättä osannut tukea miestäni missään vaiheessa oikein - vaan toivoin, että äiti saisi poikansa silmät avautumaan ja huomaamaan, että hänellä on kotona ihana tytär, joka tarvitsee isän läsnäoloa ja kärsii hänen juomisestaan. Ajattelin niin, että minua mies ei kuuntele, mutta ehkä omaa äitiään kuuntelisi.
No, olen iloinen, jos anoppi ottaa asian puheeksi, mutta lienee parempi, että en enää itse yritä sitä hänelle ehdottaa.
Älä helkkarissa puhu avioliittosi vaikeuksista anopille. Äitikullat eivät pysty näkemään omassa kullannupussaan yhtään mitään vikaa, vaan aina syyttävä sormi osoittaa sinua. Ilmeisesti anopille oil kova pala ottaa vastaan poikansa alkoholismi, ja ketä onkaan helpompi syyttää kuin puolisoa, joka alun perinkin varasti hänen nuppuliininsa. Olisit mieluummin puhunut vaikka omalle äidillesi.
Unohdit sen, että miehesi on aikuinen ihminen!
Anopin EI kuulu olla aikuisen lapsensa vastuuhenkilö. Jos olisi, niin se suhde olisi kieroutunut.
Anoppisi reaktio oli terve. Se ennustaa sitä, että miehelläsi on mahdollisuudet selvitä alkoholin liikakäytöstä.
Anoppi EI voi olla perheterapeutti.
Anoppia menneistä kasvatusvirheistä poikansa lapsuudessa voi tietysti syyttää, mutta se ei auta ketään.
Viisasta sinulta olisi veivata mies ammattiauttajalle. Myöhäistä se ei ole vielä.
Anopin kanssa jutellaan yleisluontoisista aiheista. Henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä. Anoppi ei asetu hevillä ystävättäreksikään.
Itse useamman miniän anoppina toivon heiltä kivaa mielipiteenvaihtoa, small talkia ja hymyä.
En halua osallistua lasteni avioliitto-ongelmiin.
Luulen, että sekaantuja-anopitkin loppupelissä haluavat kunnon reviirit, kun aletaan astella liian tulenaroilla aiheilla.
Ikäihminen kaipaa pikemmin seesteistä olemista.
Anopit kyllä tietävät menneisyydessä tekemänsä virheet. Niitä ei ole mukava muistella itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa.
Se keskustelu ei olisi järin rakentava. Nuoremman olisi vaikea eläytyä 60-70 lukujen maailmankuvaan. Moni asia on muuttunut paremmaksi sen ajan jälkeen lastenhoidossa ja naisten arkielämässä.
Oma anoppini ajattelee varmaan juuri näin.
Totuus on se, että olen miestäni yrittänyt terapiaan saada, mutta hän ei lähde. Juuri sen vuoksi pyysin anopilta apua. Ajattelin, että mies kunnioittaisi äitiään sen verran, että kuuntelisi, koska minä saan vain haistatteluja ja huoritteluja päin naamaa, jos yritän puhua.
Mieheni ystävät ovat sitä mieltä, että jos otan avioeron, mieheni tuho on varmaa. Ainoa asia, mikä häntä pitää tässä todellisuudessa kiinni on meidän avioliittomme ja lapsemme. Ystävätkään eivät häntä kuitenkaan terapiaan saa. Miehen äiti oli siis viimeinen toivo.
No, sekin toivo meni ja ilmeisesti minun on vaan jätettävä mieheni ja pelastettava itseni ja lapsest. Jos mies sitten haluaa itsensä juoda hengiltä, niin en kai minä sille mitään voi. Yritin kuitenkin viimeiseen asti. Helppoa ei ole anopilta apua tuollaisessa asiassa pyytää, mutta lasteni vuoksi siihen ryhdyin.
Kiitos kuitenkin rehellisestä kommentista. Sääli, että kukaan siihen kykenevä ei halua miestäni auttaa. Minä siihen en enää pysty.
En todellakaan halunnut osoitella sinua ed. viestissäni. Tottahan ymmärrän, että tunsit anopin olevan viimeinen oljenkortesi.
On ilmeisen selvää, että juopon suuta ei sulje muuta kuin hän itse. Siinä eivät auta papit eikä lääkärit, eivät äidit, eivätkä terapeutit.
Jos juopot olisivat parantuneet äitiensä puhutteluilla, tässä maassa tuskin olisi montakaan alkoholistia.
Juoppo on vastuuongelmainen. Mielellään hän jättää ongelmansa muiden huolehdittavaksi.
Paras tapa auttaa alkoholiongelmaista on se, että hän joutuu vastaamaan omasta juomisestaan omin nokkinensa.
Alkoholistien omaisille on ryhmiä (Al-Anon), joissa saa hyviä vinkkejä ja vertaistukea. Kun hankit tietoa mahdollisimman paljon ko. ongelmasta, pystyt paremmin selviytymään siinä tapauksessa, jos aiot jaksaa elää miehesi kanssa.
Paljon jaksamisia sinulle! Tie ulos alkoholiongelmasta on pitkä ja kivinen.
Parhaat auttajat ovat niitä, jotka ovat itsekin kärsineet juoposta puolisosta.
En ole ketjun aloittaja, mutta ihmettelin kovin saarnaasi. Kenelle se oikein oli tarkoitettu, ellei ketjun aloittajalle?
Olisitpa jättänyt ekan saarnasi pois ja kirjoittanut heti tuon toisen, paljon ymmärtävämmän tekstisi.
.. että kyseessä on anoppi. Kyllä anoppi tietää, vaikka ei tietäisi edes, mistä puhutaan. Noh, anteeksi vaan - tuo oli vaan niin uskomaton SAARNA (niin kuin mainitsit), että en minäkään oikein kirjoittaja-anopin järjenjuoksua ymmärtänyt.
"Typerä saarnani" oli tarkoitettu viestiketjun aloittajalle, tottakai.
Voisitko tarkentaa, mikä viestissäni oli niin typerää?
Vai liekö se typeryyden pointti yksinomaan, että tunnustauduin anopiksi?
Alkuperäinenhän kirjoitti viestin 'niinpä niin' ja sitten paikkailit sitä vastaamalla, että et ollut tarkoittanut saarnaasi hänelle ja nyt sanot, että olet. Voisitko päättää, oletko vai etkö? Kirjoittelet melko sekavia...