Onkohan kellään samaa ongelmaa..? Menneen suhteen muisto kummittelee vieläkin kovasti, erosta kaksi vuotta. Seurustelua oli 7 vuotta. Tiedät rakastaneesi tosissaan. Vieläkin voit muistaa tunteen. Sitten palaat takaisin tähän maailmaan jossa tunnet saavasi vastarakkautta nykyiseltä mieheltäsi ja olevasi tosi onnellinen. Ja kuitenkin se suuri unelma, HÄN pomppaa vieläkin ajatuksiisi.. Joskus mietin että katoaako HÄNen muisto koskaan? Se tunne oli tosiaan vahva mutta olen varma että nykyinen mieheni on se jonka kanssa menen naimisiin... Onpa sekoa, osaako kukaan auttaa..? Luulen, että joutuisin elämäni taisteluun itseni kanssa jos HÄN tulisi ja ehdottaisi yhteistä elämää. Luulen myös ehdotuksen torjuvani. Kerran pieleen mennyt, menee toisenkin.. Silti tunnen että nykyinen mieheni on elämäni mies.
Mikä mua vaivaa?
Rakastanut rakastunut
4638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tähän kysymykseen on yksinkertainen vastaus, mutta ei ollenkaan helppo sellainen. Sun olis päästettävä menneisyys irti...
Olin itse pitkässä, vaikeassa ja intohimoisessa suhteessa, joka kesti kolme vuotta. Vuosi eroni jälkeen tapasin uuden mieheni. Se ei ollut sellaista roihua kuin edellisessä suhteessa, mutta se oli jotain erilaista, jotain uutta ja aitoa.
Tiesin edellisen suhteeni varjostavan uutta suhdettani, vaikka rakastinkin ja edelleen rakastan nykyistä miestäni. Häntäkin vaivasi se, että liian usein vetosin monissa asioissa entiseeni. Jossain vaiheessa tajusin, että sen on loputtava. En voinut antaa eksäni luoda enää varjoa nykyisen suhteeni ylle. Se ei ollut reilua minulle eikä etenkään miehelleni. Mietin, että miltä minusta tuntuisi, jos mieheni vielä haaveilisi omasta eksästään...
Tajusin, että nyt oli aika päästää irti entisestä. Hyvät muistot toki pidän mielessäni, mutta annoin eksäni jatkaa matkaansa. Eikä toista voi edes kokonaan unohtaa, kun on pidempään jakanut elämänsä hänen kanssaan. Jossain määrin on kuitenkin oltava itselleen rehellinen ja tajuttava milloin menneisyys on menneisyyttä. Ei kukaan muu saa eksääsi pois ajatuksistasi kuin Sinä itse muuttamalla omaa ajatusmalliasi. Kukaan ei halua olla korvike, ei edes nykyinen miehesi.
Toivottavasti saat tolkkua sekavista ajatuksistani... :)
-mm-
Kiitos vastauksestasi. Edellinen suhteeni oli tosiaan kovin intohimoinen. Tiedän että minun pitäisi päästää menneestä irti, mutta miten se käytännössä tapahtuu? Onko sinulla mitään hyviä vinkkejä tähän? En halua kiduttaa nykyistä miestänikään enää. Hän on niin ihana ja hyvä mies. Rakastan häntä tosissani.
Ainahan eroon on omat syynsä ja yleensä ei niin kovin miellyttävät sellaiset. Eroahdistusta helpottaa kummasti, kun miettii niitä inhottavuuksia ja ainahan niitä voi vielä liioitella omassa mielessään ja kuvitella, kuinka hulluksi asiat olisivat menneetkään jos eroa ei olisi tullut.
samankaltaisessa tilanteessa. Paitsi että me emme koskaan virallisesti seurustelleet tämän minun suuren rakkauteni kanssa. 7 vuotta on kulunut, on pettänyt jokaista muijaansa mun kanssa ja ennen nussi kaikkia ja minä nuorena katsoin ja hoidin ja rakastin. Hän on minulle vieläkin hurjan rakas, hän on minun kännipuheluni (ja niitä harrastavat tietävät kuinka tärkeitä he ovat :)
ja ajatuksissani aina minun ja minä hänen.
nyt olen ollut parisuhteessa (ekassa kunnollisessa) pari vuotta ja nyt tämä ihanainen onkin rakastunut muhun ja tahtoisi että koetetaan yhdessä. Nykyinen mieheni on paras, luotettava, ja oikeudenmukainen mutta silti pohdin.. mitä tehdä.
Miten vieroittaa itsensä ihmisestä jota on rakastanut niin kauan, ja jota kuitenkin haluaa.
Ehkä se on se päätähuimaava kemia joka sekoittaa, harmi kun se ei riitä täysipainoisen suhteen ylläpitämiseen.