Ihastumisesta

Olen juurikin samaa mieltä. Liekö jotain sielunveljeyttä tällaisen työkaverin kanssa?

Tämä nuori nainen on varattu. Itsekin olen varattu.
Tuntuu hienolta olla samassa työpaikassa tuon nuoren naisen kanssa,mutta se ei riitä. Olen toivonut mielessäni, että
jonakin päivänä olisimme yhdessä tuon ihanan naisen kanssa. Se vain taitaa jäädä haaveeksi. Nyt ihastuminen alkaa kääntyä suureksi pettymykseksi.
Jotakin täytyy tehdä asialle, vai antaako olla?

Mies sieltä jostakin kirjoitti:

Tämä nuori nainen on varattu. Itsekin olen varattu.
Tuntuu hienolta olla samassa työpaikassa tuon nuoren naisen kanssa,mutta se ei riitä. Olen toivonut mielessäni, että
jonakin päivänä olisimme yhdessä tuon ihanan naisen kanssa. Se vain taitaa jäädä haaveeksi. Nyt ihastuminen alkaa kääntyä suureksi pettymykseksi.
Jotakin täytyy tehdä asialle, vai antaako olla?

Mistä voit tietää ettei hän ajattele mielessään sinusta juuri samoin? Ehkä teidän toiveenne ovat todellisuudessa täysin samat, mutta kumpikin kunnioittaa toisen suhdetta niin paljon että yrittää vain kaikin tavoin sammuttaa omat tunteensa ja unohtaa.

Mies sieltä jostakin kirjoitti:

Tämä nuori nainen on varattu. Itsekin olen varattu.
Tuntuu hienolta olla samassa työpaikassa tuon nuoren naisen kanssa,mutta se ei riitä. Olen toivonut mielessäni, että
jonakin päivänä olisimme yhdessä tuon ihanan naisen kanssa. Se vain taitaa jäädä haaveeksi. Nyt ihastuminen alkaa kääntyä suureksi pettymykseksi.
Jotakin täytyy tehdä asialle, vai antaako olla?

Ihan kun just nyt meillä - en tiedä miten tästä edetään ? Ehdotuksesi on mielessäni enkä usko että voisin vastustaa jos saadaan tilaisuus...mutta milloin? Vaarallisilla vesillä ollaan sen tiedän.Mutta toisaalta...niinkun juteltiin,järki ja tunteet-halut ja himot,mikä meitä lopulta kuljettaa ?

Mies sieltä jostakin kirjoitti:

Tämä nuori nainen on varattu. Itsekin olen varattu.
Tuntuu hienolta olla samassa työpaikassa tuon nuoren naisen kanssa,mutta se ei riitä. Olen toivonut mielessäni, että
jonakin päivänä olisimme yhdessä tuon ihanan naisen kanssa. Se vain taitaa jäädä haaveeksi. Nyt ihastuminen alkaa kääntyä suureksi pettymykseksi.
Jotakin täytyy tehdä asialle, vai antaako olla?

Anna olla, jos et ole tosissasi. Hetken hurman tähden ei kannata tehdä radikaaleja päätöksiä, mutta jos tunnet, että tuo nainen on elämäsi nainen, niin mitä vielä emmit. Elämä on niin kovin lyhyt.
Itse painin samassa ongelmassa; yritän tukahduttaa tunteeni ja esittää jotain aivan muuta. Se vie energiaa nimittäin se esittäminen. Joku kaunis päivä sanon hänelle suoraan, että missä mennään. En jaksa tätä kissa-hiiri leikkiä. Sitä paitsi jossain vaiheessa se paljastuu kuitenkin, kuinka ihastuneita olemme toisiimme.

Ongelma on se, että en saa häntä mielestäni enkä välttämättä haluakaan. Olisi mahtavaa olla juuri hänen kanssaan tässä lyhyessä elämässä.

Mies sieltä jostakin kirjoitti:

Ongelma on se, että en saa häntä mielestäni enkä välttämättä haluakaan. Olisi mahtavaa olla juuri hänen kanssaan tässä lyhyessä elämässä.

Miksi et voi olla? Mikä estää tutustumasta?

Mies sieltä jostakin kirjoitti:

Ongelma on se, että en saa häntä mielestäni enkä välttämättä haluakaan. Olisi mahtavaa olla juuri hänen kanssaan tässä lyhyessä elämässä.

Jos haluat tämän naisen pois mielestäsi, niin sinun on toimittava tämän päämäärän eteen - käyttäytyä vähemmän ihastuttavasti ja keskittyä nykyiseen parisuhteeseen. Oletko ottanut selvää, mitä tämä ihastuttava nainen haluaa elämältään? Kerroit, että hänellä ei ole lapsia. Hän kuitenkin seurustelee, mutta ei ole kihloissakaan - sekin on valinta ja valintaan on syynsä. Ehkä hänen nykyinen seurustelukumppaninsa ei ole mies, jonka kanssa kannattaa perustaa perhettä ja siksi nainen ei ole sitoutunut häneen. Sormus on merkki sitoutumisesta. Sinun on tiedettävä, että kun ihastumisesta seuraava rakastuminen tulee julki työpaikalla, siitä nousee härdelli. Olette työpaikan julkisuuskeilassa, juorut leviää ja pahimmassa tapauksessa sekä sinun että hänen ura on jäissä vähän aikaa. Oletko valmis näihin seurauksiin? Sitähän tietenkin kestää kovatkin paineet, jos on kovin rakastunut. Seuraa tilannetta, miten se tuntuu etenevän. Sitähän et voi tietää, mitkä ovat tämän naisen aikeet, kun et ota niistä selvää. Kaikki on vain arvailua.

niin.

Kummallakaan osapuolella ei ole lapsia. Emme ole myöskään naimisissa.

Mies sieltä jostakin... kirjoitti:

Kummallakaan osapuolella ei ole lapsia. Emme ole myöskään naimisissa.

rakkaudeksi ja on valmis luopumaan jostakin saadakseen haluamansa tilalle, on aivan sama, mikä ihmisten siviilisääty on. Rakkaus voittaa aina. Jos kyse on pelkästä ihastumisesta, niin näpit voi palaa, mutta jos kyse on syvemmästä tunteesta ja molemmat niin kokevat, niin ajaudutte yhteen vaikka ette paljoa asian eteen tekisi. Itse rakastuin muinoin päätä pahkaa työpaikkani ylimpään johtajaan. En tosin tiennyt, kuka hän oli, enkä olisi siitä välittänytkään. Yritin kartella häntä, koska ajattelin rakkauteni loistavan kasvoistani, mutta kohtalo oli päättänyt toisin ja aivan väkisin ajauduimme tilanteeseen, jossa vaihdoimme muutaman sanan. Siitä asti olimme aina yhdessä. Hän jätti 20-vuotisen avioliittonsa ollakseen kanssani. Laittoi eron vireille vain kolmen kuukauden yhdessäolon jälkeen. Olimme yhdessä monta monituista onnellista vuotta ja vaikka lopulta erosimmekin, ei rakkautemme koskaan kuollut. Oliko tässä tarinassa joku pointti? Työpaikkaihastuminen on varmaan aika yleistä ja voi johtaa seikkailuun, mutta jos rakastuu se voi johtaa johonkin paljon suurempaan.

Se on mielestäni hieman eri asia ihastua työpaikalla, jos ihastuja on naimisissa tai hän elää avoliitossa ja hänellä on yhteisiä lapsia tämän avopuolison kanssa. Silloin on jo kerran tehnyt päätöksen sitoutumisesta ja silloin ei pidä lähteä loikkimaan johonkin toiseen suhteeseen hetken huuman tähden. Seuraukset ovat sitten yleensä huonoja tässä tapauksessa kaikille osapuolille. Rakastuminen on sitten eri asia ja se kestää, jos se on järkevällä pohjalla. Mielestäni hyvä ihmissuhde on tavoittelemisen arvoinen asia elämässä. Huono suhde vie vain energiaa.