Ollaan juuri erottu 8 vuoden suhteesta (avioliitto). Mies on käynyt pari kertaa jonkun käytännön asian takia vielä ex-yhteisessä kodissa. Joka kerta alan itkemään niin etten pysty edes kunnolla samassa huoneessa. Mies on ottanut "kylmän" roolin kai tietoisesti koska tietää että ulvon kahta pahemmin muutoin. Pienen lapsemme tuskaakin on kamala katsella kun hän kysyy milloin isä tulet taas ja ikävä kalvaa lasta. Mies ei pysty vielä lasta omassa kotonaan pitämään kun ei ole hankittuna edes huonekaluja. En tiedä pitäisikö minun lähteä asunnosta siksi aikaa kun hän täällä etsii tavaroitaan, parempi kai olisi että välttyisi suuremmalta pahalta mieleltä. Ja milloinkahan pystyy asioista keskustelmaan ilman etten ala vetistelemään, tuntuu että nyt on liian pian (erosta viikko).
Vaikeaa nähdä juuri poismuuttanutta puolisa :(
Pökö
4809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kuukausi sitten muuttanut asumuseroon miehestäni. Takana 11 vuoden avioliitto. Mies jäi entiseen yhteiseen kotiin lapsen kanssa ja mulla on pieni yksiö. Huonekaluina on patja, matto, kaks jakkaraa ja pari hyllyä. Aika köyhää siis =) Tyttäreni on tullut pari kertaa yöksi silti, makuupussin ja telttapatjan kanssa. Ollaan vietetty mukavaa aikaa yhdessä, ei siihen niin hienoa ympäristöä tarvitse.
Yks päivä jouduin käymään entisessä kodissani hakemassa unohtuneen tavaran. Toivoin ettei tyttö olisi enää hereillä, ilta kun oli, mutta kyllähän se huoneestaan tuli heti kun kuuli oven käyvän. Siitä tulikin paha tilanne. Lopulta kun piti takas omaan kotiin lähteä, tyttö rutisti mua lujaa ja hoki vain "äiti ei mene". Kyllä siinä tuli tosi paha mieli itsellekin. Onneksi mun ei nyt enää tarvitse siihen taloon mennä.
Suosittelen kyllä, että jos miehesi tulee tavaroitansa hakemaan, lähde lapsen kanssa jonnekin siksi aikaa. Kaikilla helpompaa.
Tuo tyly linja kuulostaa liian tutulta. Tuntuu tosi pahalta, kun ihminen, johon on turvannut toista kymmentä vuotta, torjuu täysin ja on kylmä kuin jää. Aivan eri ihminen kuin ennen. Ei tuntisi samaksi. Aikaa on kulunut puoli vuotta. Mies on jättänyt kakkosvaiheen paperin ja mä vetistelen taas. Keväällä oli jo parempi, mutta nyt se jysähti taas totuus tajuntaan. Pitäisi olla järkevä ja viisas, mutta kun kaikki energia menee päivästä selviytymiseen. Lasten takia on pakko nousta aamulla sängystä, muuten varmaan jäisin peiton alle. Mitä vastaat kaksi vuotiaalle: milloin iskä tulee meidän kotiin?
Olen eronnut,tai siis jätetty.4 yhteistä lasta jotka kaikki jäivät kyselemään isin perään ja miksei isi tule kotiin.4 kuukautta meni hääalbumiin itkiessä,nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.Pakkasin itsekseni miehen tavarat saunaan,ettei tarvitse kuin kantaa sieltä ulos. Tuli samalla tehtyä surutyötä ja itkettyä miehen puvuntakkiin.Saipa appivanhempien kuvat pois kirjahyllyistä ja tietokonepöydällä lojuneet tavarat jotka aina ärsyttivät.
Ajan kanssa helpottaa.Siitä että mies ilmoitti minut jättävänsä itkin kaksi kuukautta putkeen joka yö.Sen jälkeen pari yötä viikossa,ja nyt en ole tihrustanut kahteen viikkoon.Voimia,elämä voittaa.
Sama tilanne minullakin. mies lähti ryyppyreissulle viikko sitten. Hän kyllä hyvin tiesi, etten kestäisi enää yhtään hänen mokailujaan.
alkuviikosta jätin eropaperit 7 vuoden yhteiselon jälkeen. Vaikka itse jätin eropaperit, tuska ja ikävä on aivan mahdoton. Meillä on kaksi pientä lasta, joista isompi itkee iltaisin isiä ja pelkää, että isille sattuu jotain. Tekisi mieli ottaa mies takaisin, mutta tiedän ettei hän tule muuttumaan. Satuttaisin minua TAAS uudelleen.
Rakastan, mutta tunnen myös jonkunlaista vihaa. Viikon univelat takana ja kova kaipuu. Mieheni kävi pari päivää sitten hakemassa tavaroitaan. Onneksi lapset nukkui, olisi vain tullut pahamieli. Itse lähdin pihalle itkemään, vaikeaa on.
Huomenna vien lapset isänsä luokse muutamaksi tunniksi, mutta itse en voi jäädä katsomaan sitä isin ja lasten kohtaamista....SATTUU!!