Antakaapas vinkkejä,ohjeita ,voimaa jaksamiseen.
Olemme olleet 8vuotta aviossa,joista viimeiset neljä vuotta hermoja raastavia.
En tiedä mitä pitäisi tehdä,vai voinko tehdä mitään ongelmalle.
Rakastan vaimoani edelleen mutta ole huomannut suhtautumiseni muuttuneen elettyinä vuosina.
Aamu alkaa syyllistämisillä ja loppuu syylistämisiin.
Kyseessä ei ole kuin pikku asioista mutta syyllinen olo niistä tulee väkisinkin.
Meillä on ollut pahoja riitoja joissa avioerokin on tullut puheeksi ja silloin olen maininnut myös syyllistämis asiat.
Olemme kuitenkin päässeet sopuun ja elämä päässyt jatkumaan,mutta sama laulu alkaa taas.
Olen miettinyt onko tuollainen syyllistämisen halu perusluonteessa vai onko siinä vaan halu tehdä toisen olo ahdistuneeksi??
jotta ymmärtäisitte mitä tarkoitan laitan tähän tämän päivän puheet,vastaavaa tapahtuu siis joka päivä.
Olen jopa harkinnut sanelukoneen hankintaa jolle äänittäisin viikon syyllistämiset ja soittaisin nauhan vaimolleni jotta hän ymmärtäisi,mutta hylkäsin ajatuksen koska sellainen loukkaisi häntä ja ero olisi taas ajankohtaista käsitellä.
Tästä se siis aamu alkaa:
-Et siis taaskaan hakenut lehteä,minähän sen aina joudun hakemaan herralle luettavaksi?
-muistitkos hakea eilen kaupasta maalia,arvaan et,eipä se näy herraa kiinnostavan,minähän ne joudun taas hakemaan ja maalamaan?
-Mitäs haluat syödä tänään,alan kyllästyä jo ruokien miettimisiin,saa juosta kaupassa ja keksiä ruuat,eipä aihe taida herraa kiinnostaa?
-Et sitten eilen laittanut videolle mitään,no eipä se taida herraa kiinnostaa jos minulta jäi ohjelmat näkemättä.
RUOKATUNNILLA PÄIVÄLLÄ:
-Paljonkos se kello on,tässä ollaan odotettu herraa saapuvaksi jo vartti,missäs sitä taas juoruttiin?
-Moneltakos sitä herra tulee töistään kotiin,vai täytyykö minun taas odottaa tuntikausia..
-Olikos tuossa ruuassa jotain vikaa kun ei tuntunut maistuvan lautasta enempää,kaikkeni olen yrittänyt,saat kohda palkata itsellesi kokin niin ruokakin maistuu?
ILLALLA:
-Milloinkas herra tulee laittamaan pihat kuntoon,vai onko sekin minun tehtävä taas yksin?
-Olenkos minä niin huonoa seuraa kun ei paljon herra seurassani viihdy?
-Jäikös herra taas suustaan kiinni kun tuli töistä niin myöhään,vai kaupan kautta..,no miksi sitten et ostanut huomisille ruokia samalla vai pitääkö se minun taas sekin huomenna hoitaa?
-Ottaakos herra kahvia,se on niin helppoa kun on piika tässä palvelemassa?
jne...päivästä toiseen...
Olen neuvoton?
Olemme olleet 8vuotta aviossa,joista viimeiset neljä vuotta hermoja raastavia.
En tiedä mitä pitäisi tehdä,vai voinko tehdä mitään ongelmalle.
Rakastan vaimoani edelleen mutta ole huomannut suhtautumiseni muuttuneen elettyinä vuosina.
Aamu alkaa syyllistämisillä ja loppuu syylistämisiin.
Kyseessä ei ole kuin pikku asioista mutta syyllinen olo niistä tulee väkisinkin.
Meillä on ollut pahoja riitoja joissa avioerokin on tullut puheeksi ja silloin olen maininnut myös syyllistämis asiat.
Olemme kuitenkin päässeet sopuun ja elämä päässyt jatkumaan,mutta sama laulu alkaa taas.
Olen miettinyt onko tuollainen syyllistämisen halu perusluonteessa vai onko siinä vaan halu tehdä toisen olo ahdistuneeksi??
jotta ymmärtäisitte mitä tarkoitan laitan tähän tämän päivän puheet,vastaavaa tapahtuu siis joka päivä.
Olen jopa harkinnut sanelukoneen hankintaa jolle äänittäisin viikon syyllistämiset ja soittaisin nauhan vaimolleni jotta hän ymmärtäisi,mutta hylkäsin ajatuksen koska sellainen loukkaisi häntä ja ero olisi taas ajankohtaista käsitellä.
Tästä se siis aamu alkaa:
-Et siis taaskaan hakenut lehteä,minähän sen aina joudun hakemaan herralle luettavaksi?
-muistitkos hakea eilen kaupasta maalia,arvaan et,eipä se näy herraa kiinnostavan,minähän ne joudun taas hakemaan ja maalamaan?
-Mitäs haluat syödä tänään,alan kyllästyä jo ruokien miettimisiin,saa juosta kaupassa ja keksiä ruuat,eipä aihe taida herraa kiinnostaa?
-Et sitten eilen laittanut videolle mitään,no eipä se taida herraa kiinnostaa jos minulta jäi ohjelmat näkemättä.
RUOKATUNNILLA PÄIVÄLLÄ:
-Paljonkos se kello on,tässä ollaan odotettu herraa saapuvaksi jo vartti,missäs sitä taas juoruttiin?
-Moneltakos sitä herra tulee töistään kotiin,vai täytyykö minun taas odottaa tuntikausia..
-Olikos tuossa ruuassa jotain vikaa kun ei tuntunut maistuvan lautasta enempää,kaikkeni olen yrittänyt,saat kohda palkata itsellesi kokin niin ruokakin maistuu?
ILLALLA:
-Milloinkas herra tulee laittamaan pihat kuntoon,vai onko sekin minun tehtävä taas yksin?
-Olenkos minä niin huonoa seuraa kun ei paljon herra seurassani viihdy?
-Jäikös herra taas suustaan kiinni kun tuli töistä niin myöhään,vai kaupan kautta..,no miksi sitten et ostanut huomisille ruokia samalla vai pitääkö se minun taas sekin huomenna hoitaa?
-Ottaakos herra kahvia,se on niin helppoa kun on piika tässä palvelemassa?
jne...päivästä toiseen...
Olen neuvoton?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Toisilla on vaan tuollainen inhottava tapa tai sitten olet oikeasti niin laiska tai et osaa ajatella asioita kauaskantoisesti, rouva joutuu kaiken ihan oikeasti tekemään.
Jospa oikein tsemppaisit kokeeksi ja tekisit oikein tosissasi rouvan mieliksi, jos ei auta niin...se tapa on vaan kestettävä. Ei hän varmasti mitään pahaa sillä tarkoita.
Aluksi et toisaan kertonut että teetkös sä kotitöitä ja pihahommia???
Jos et niin älä sitten ihmettele, varmaan on vaimos kyllästynyt siihen että tekee nämä itse sillä ne ovat pakko jonkun tehdä;=)
Jos teet ja saat silti valituksen niin vois sinua,
Mutta tässä yksi neuvo...
Aloita aamusi kertomalla että rakstat häntä kerro ennenkuin hän kerkee ees avamaan suutaan, suukotaa niskaa ja toivota hyviä päivä...
Tee kauppa ostokset ihan itse ja valmista herkullinen ateria teille!
Olet siinä välissä tehnyt jo piha/sisähommat!
Ota vaiks vapaa päivä ja yllätä hänet. Sillä sinä saat hänet hiljaiseksi, jos et niin nauhata ne jutut ja kerro että et kyllä jaksa kuunnella enään,,,,
Ja anna illalla kunnon suuseksiä ja nauti siitä naisesta oikein täysillä;;
Kyllä se siitä lähtee!!
Onnea sinulle ja onnea yritykseen;))
Meillä mies laittaa itse omat ruokansa jos ei muuta ole niin tekee voileivät ja syö sitä mitä kaapista löytyy. Minä en ala miksikään palvelijaksi ja kokiksi kun kumpikin elää hieman eri rytmeissä ei siitä mitään tulisikaan.
Lehden hakee kuka ensiksi herää ja pihatyöt jaetaan sen mukaan mikä homma milloinkin kiinnostaa. Ruokaostokset teemme yhdessä, koska kummallakin on ihan eri mieltymykset ruokavalion suhteen. Mies savustaa kalat ja hoita grillaamis touhut, hän osaa ne paremmin.
Kahvia en keittele miehelle, hän keittää omat litkunsa itse. Toinen kun juo vahvaa kahvia ja toinen laihaa.
Mikä teillä on muuttunut neljässä vuodessa? Onko osallistumisesi kotitöihin vähentynyt vai onko rouvasi ihan piiaksi sinulle alkanut alusta asti ja nyt alkaa jo kyllästyttämään passaamisesi?
Sano rouvallesi että hoidat ihan itse ruokintasi jotenka ei tarvitse kokata ja kaffeeta keitellä. Jos ei kokkaaminen suju niin haet kaappiin saarioisten folio laatikoita ym. helppoo lämmitettävää. Huolehdit tietenkin huusholli hommista myös oman osuutesi, ettei toinen rasitu liikaa. Rouvalle pitää löytyä myös aikaa säännöllisesti, siitä ei pidä tinkiä tai rouva on entistäkin pahemmalla tuulella.
En nyt muita ohjeita keksinyt tähän hätään...
Voisiko olla...
että vaimosi purkaa tuohon jotain sellaista ongelmaa/tarvettaan, joka ei ole ratkennut teidän riidoissa. Eli esimerkiksi olla huomioitu ja arvostettu "(tässä ollaan odotettu herraa saapuvaksi jo vartti,missäs sitä taas juoruttiin?)".
Kuulostaa siltä, että tätä ko. vaimoa häiritsee jokin teidän suhteessaanne ja turhautuminen suhteen tilaan purkautuu tuollaisena varsin rasittavana valituksena. Osan noista valitukista ymmärtää, jos oikeasti olet sellainen, että jätät kaikki hommat hänen vastuulleen ja jätät tekemättä asioita joita olet luvannu hoitaa. Mutta jos päivän aikana löytyy noin paljon valitettavaa ja joka asiaan täytyy liittää jokin v-mäinen kommentti, niin silloin yleensä ärsyttää jo jokin muukin asia kuin vain se yksittäinen unohdus.
Jos kyse on siitä, että jatkuvasti jätät asiat vaimosi harteille etkä itsnäisesti osaa hoitaa mitään/unohdat hoitaa asioita, niin yritä panostaa omaan käyttäytymiseesi. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin se, että aikuisen ihmisen tekemisiin ja lupaamisiin ei voi luottaa vaan joutuu itse tekemään ja huolehtimaan kaikesta.
Toisaalta jos taas et tunnista itse olevasi pääsyynä tähän käyttäytymiseen, niin mitäpä jos yrittäisit joku päivä keskustella oikein ajan kanssa vaimosi kanssa. Varaa koko ilta aikaa, tehkää vaikka yhdessä jotain ruokaa ja kerro hänelle aivan avoimesti, miten ärsyttävänä ja loukkaavana koet tuon jatkuvan piikittelyn. En usko että vaimosikaan erityisesti nauttii tuollaisesta tilanteesta, päinvastoin yleensä tuollainen jatkuva kritisoinnintarve kertoo siitä, että henkilöllä on itsellään paha olla.
vaimosi taitaa olla huomiosi kipeä ja siksi ilkeilee, kun ei osaa sanoa nätisti sitä, että kaipaa sinua ja haluaa olla kanssasi. Joten ota sinä miehenä ohjat käsiin ja anna hänelle huomiota. Tuo kukkia, ole läsnä, kehu ja muista kiittää hänen vaivannäöstään. Ja ota kantaa keskuteluihin vaikkapa siitä, mikä ruoka voisi olla hyvää. Vaimosi näköjään kokee, että et ole kiinnostunut teidän "yhteisestä projektista" eli avioliitosta, koska et kommentoi asioita. Tämä ei siis ollut syyllistämistä, vaan koitan vain avata naisen sielunmaisemaa sinulle. Hän siis haluaisi, että voisitte enemmän yhdessä suunnitella ja päättää asioita. Nyt varmaankin vastaat usein "ihan sama"?
Jos haluat saada avioliittosi toimimaan, ei kannata kostaa pahaa pahalla, vaan rakkaudella. Ruoki sitä rakkautta, niitä asioita, mistä toinen pitää. Ole omatoiminen ja kysy, mitä vaimollesi kuuluu, katso häntä silmiin enemmän. Tutustu häneen uudestaan.
Keskustelkaa vaikka siitä, millaisia rooleja ja rooliodotuksia omilla vanhemillanne oli parisuhteessa - ehkä se voi avata jotain teidän käyttäytymisistänne.
Niin, ja alkuun hän varmaan on hämillään ja töksäyttää jotain tyyliin "mitä sä ny tommosii kyselet", mutta älä luovuta ihan vähällä. Sinä oot perheen Mies. :)
Onko vaimosi kotona töissä ja saako hän siitä palkkaa? - Jos näin on, niin työsopimus tiskiin ja palkka- sekä työnkehittämisneuvottelut 1xvuodessa ja turvat tukkoon!
jos, hän on orjatyövoimaa niin kehoittaisin sinua käväisemään ÄÖ-testissä, kun et kerta tajua miksi hän kapinoi!
Jos taasen olet yrittäjä tai se joka tuo elannon perheeseen, niin toinen tekee kotona ja toinen hankkii manit! Niin ykinkertaista se on : )
Minun ukkoni tuo elannon ja minä hoidan hänet, sekä kotityöt mukisematta ja toimin tarvittaessa autokuskina, kun hänellä on edustusmenoja. Sitäpaitsi minulla on ruhtinaallinen työpaikka (yhteinen kotimme), eikä ole työyhteisön ristiriitoja tai kilpailua. Enkä valita mieheni työmenoista ja pidän huolen, että hän muistaa harrastaa ja käydä myös ystäviään tapaamassa, ilman vaimoa.
uupumassa työtaakkansa alle. Hän varmaan kokee kuitenkin, että hänen on pakko selvitä, ja selvästi on ahdistunut siitä, että ei koe sinun hoitavan omaa panostasi täysipainoisesti yhteiseksi hyväksi. Hän ei selvästikään myöskään kehtaa sanoa, että ei yksin jaksa, ja oma uupuminen sitten tulee ilmi tullaisena passiivis-agressiivisuutena.
Koita nyt hyvä mies huomata vaimosi ahdistus ja huomioida se päivittäisessä elämässä. Muuten on todella ero edessä.
Kehityskeskustelut kehiin ja heti. Katsokaa se parisuhteen työnjako uusiksi että tulee kummallekin tasapuolisesti.
Mikään ei tosiaankaan ole raivostuttavampaa kuin aikuinen ihminen joka tekee vain sen mikä on tarpeellista ja vähän vähemmänkin.
sama asia kuin nalkutus. Täytyy sanoa että rankkaa on kuunnella tuota levyä joka ikinen päivä. Rakastat vaimoasi. Mutta onko tuo sitten rakkautta hänen puoleltaan? Et halua erota. Mutta tuletko jaksamaan tuota niin pitkään kuin liittonne kestää? Mielestäni erouhkailujen uhallakin nyt on tartuttava asiaan ja otettava vakava keskustelu vaimon kanssa.
Kuvailit viestissä vanhempani. He olivat naimisissa 30 vuotta ja tuollainen keskustelu oli joka ikinen päivä. Ratkaisua ei löytynyt. Äidin piti saada aina tahtonsa läpi ja hän nalkuttamalla alisti isääni kaikki ne vuodet. Ei ikinä tyytyväinen mihinkään. Isäni oli aivan passiivinen tossu lopulta. Ei edes jaksanut yrittää. Välillä paiskoi ovia ja löi nyrkkiä pöytään. VAIN se sai äitini hetkeksi hellittämään. KUnnes taas alkoi alusta. Joten olen analysoinut, että kyse oli siitä että äiti ei ikinä saanut mitään reaktiota isältäni paitsi lopulta sen raivarin. Ja sitten äiti oli tyytyväinen. Eli hän ärsytti ja ärsytti kunnes raivari tuli ja sen jälkeen tyyni vaihe. En tiedä syytä enkä tiedä mitä isä olisi voinut tehdä enemmän. Ehkä se nauhoitus ja sitten pariterapiaan nauhojen kanssa. Tosin äitini olisi loukkaantunut tällaisesta julkisesta nöyrryytyksestä niin paljon, että lopputulos olisi ollut huonompi. En tiiä. Yritä keskustella vaikka raivoisasti huutamalla ja jos ero tulee niin se on tullakseen. Parasta mitä voi tapahtua on se, että ongelmat aukeavat.
Ei maalata
Lehti jää postilaatikkoon
Ruoka-annos on pakastimessa
jne.
Ero tulossa; akka ei tee mitään muuta kuin katsoo saippuasarjoja
aika paljon tuli kuraa kommenteissanne,pari ihan miehen huomioon ottavaa.
Syy on suurelta osin minun,sen tiedän.
Sellainen joka tekee raskasta henkistä työtä kuten minäkin haluaisi kotonaan olla hetken hiljaisuudessa jottei sieltä suunnalta saateta taas paineita.
Käyn siis töissä ja vaimoni on kotonamme.
Varmaan myös totta etten osallistu aina sillä hetkellä kun pitäisi koti töihin,mutta syynä on se että vihaan sitä että kotonakin on työ aikataulut kiristämässä niskaani.
Jos tämän kaltaiset naiset joskus ymmärtäisivät että motkottamalla koko ajan he saavat miehen entistä enemmän sulkeutuneeksi.
Minulla on ainakin olo ettei missään ole hyvä olla.
Ja sen haluan oikaista etten velvoita vaimoani keittelemään kahvia,laittamaan ruokaa.
Asiasta on keskusteltu aikoinaan ja hän on silloin ilmaissut että tekee sen oikein mielellään jos vaan kelpaa..
Koska osaan tehdä kyseiset asiat myös itse ja ihan mielelläni myös.
Mutta vaikuttaa toisinaan ettei kumpikaan vaihtoehto estä valittamista.
mitä naiset ajautuvat harjoittamaan kun parisuhteessa ei enää saa mitään vastakaikua ja huomaa olevansa yksin vaikka olisi kaksin. Ei se ole mitään yhdessäoloa jos kaksi ihmistä viettää aikaansa saman katon alla eikä sitten juuri muuta.
Samaa havaittavissa täälläkin. Asiat kun nyt eivät ole niin huonosti mutta tuntuu siltä että elää miehen kanssa samaa päivää yhä uudelleen ja uudelleen...
Keskustelun aiheet on kadonneet ja mikään ei juuri koskaan kiinnosta kun aina se mies on väsynyt. Keskustele siinä sitten itseksesi. Ei mikään ihme että menee piikittelyksi kun muuten sitten kuulla mitä sanotaan.
Mainitut reaktiot voivat olla sinänsä ymmärrettäviä, mutta ovatko ne rakentavia ja vastuuntuntoisia? Auttavatko ne löytämään tasapainoisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja?
Monilla on jo suhteen luomisen yhteydessä taipumus ajatella tietoisesti tai tiedostamattaan TOISEN tekevän hänet onnelliseksi. Hän siirtää oman onnellisuutensa avaimet puolisolle unohtaen oman vastuun omasta tyytyväisyydestä. Tällä tavoin tehdään itsestä "onnen kerjäläinen" sen sijaan että oltaisiin "onnen tekijöitä".
Ei sitten ole ihme kun toinen ei ajatustenlukijan tavoin kiiruhda täyttämään näitä moninaisia tarpeita, että henestä tulee este ja syntipukki omalle onnelle ja lähdetään etsimään uutta "onnelliseksitekijää".
Unohdetaan kysyä olenko MINÄ hyvä puoliso ja mitä MINÄ voisin TEHDÄ oman onneni ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta.
Mikäli puolisot ovat "puolitäysien lasien" kaltaisia jotka ovat jatkuvassa puutteessa odottaen toisen täyttävän heidän tyhjyydentunteensa, niin se on otollinen maaperä krooniselle tyytymättömyydelle.
Mutta jos he sen sijaan ovat "täysien ylivuotavien lasien" kaltaisia, niin heillä on paljon pyyteetöntä annettavaa toisilleen. Tämä tietenkin edellyttää >> vastuunottoa
Näin olen asian itsekin ajatellut. Omat vanhempani elävät edelleenkin vuosikymmenten jälkeen onnettomassa liitossa ja seuranaan jatkuva valitus. Kumpikaan ei uskalla elää yksin tai muuttaa elämäänsä itse mielekkääksi.
Helppohan se on elää ja valittaa, kun koskaan ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään. Aina vika on muissa.
Vastaukseni on alempana.Piti vain tähän lisätä että,istekkään EN VAADI mitään puolisoltani ja yleensä pyydänkin vähän "relaamaan".Muuten kun näitä vastauksia lukee niin HUH HUH.Puolityhjiä kuppeja täys koko remmi.Näistä ei kukaan ole ihminen.
voi loputtomiin harjoittaa, kehittyy ulos koko suhteesta. Kyse on näin yksinkertaisesti siitä että mies kantaa kortensa yhteiseen kekoon (hoitaa työnsä, muut arkiset askareet)ja kaikki muu on ylimääräistä ja turhaa. Kyllähän se nalkuttava nainen voi keskustella ystävien ym. kanssa mutta kuka voi väittää että se korvaa keskustelun kaipuun sen rakkaan aviomiehen kanssa? Miehelle saattaa riittää vähäinen murahtelu kommunikointiin, moniko nainen tyytyy siihen? En minä ainakaan. Ja sitten sorrun suututtamaan puolisoni että suoltaisi joskus joitain pidempiäkin lauseita.
Eikä ne äänihuulet kulu siitä työkavereiden kanssa juttelemisesta vain vaimon kanssa niitä säästellään. Yleistän, yleistän ja yleistän. Puhutaan arvostamisesta tai varsinkin sen puutteesta. Eiköhän kyse ole kyvyttömyydestä spontaaniin keskusteluun. Siksi se nalkuttaja joutuu kaivamaan kaikki pienetkin asiat kyselemällä, kuin pieneltä lapselta.
"Onko herra nyt käynyt pissalla ja pessyt kädet?"
joo. Ja kunnon rutistus tekis sullekkin gutaa!
Jo stekisit kuten vaimosi kehoittaa ei hänen tarttisi samasta asiasta kokoajan nalkuttaa. Kirjoittamastasi päätellen vaimollasi ovat nyt vaihtoehdot vähissä. Hän on onneton kotona päivät pitkät ja tekee kaiken itse ja ainoa keino saada sinut tekemään jotain on humauttaa asiasta tarpeeksi monta kertaa TAI ottaa avioero. Jos hän havaitsee nalkutuksen tehottomaksi seuraava askel hänellä on tosiaan tuo ero. Se ei ole vaimosi vik ajos sinulla on raskas työ eikä hänen tule siitä joutua maksamaan. Kannattaa ehkä sun harkita uranvaihtoa jos perheleämä siitä noin kärsii niin paitsi jos sinusta työ onkin tärkeämpää onnellisuus?
Usein tallainen paikalleenjuuttuminen kuvastaa omien tiedostettujen ja tiedostamattomien ongelmien heijastamista puolisoon.
Monesti niihin liittyy oman lapsuudenajan mallien toistaminen omassa suhteessa.
Kuviosta tulee niin "hinosäädetty ja itseruokkiva" että siitä on kovin vaikea päästä irti. Hieman alkoholismiin rinnastettava vahingollinen käytösriippuvuus, jolloin aivan ensiksi pitäisi tunnistaa ja tunnustaa oma toimintamallinsa, jotta voisi alkaa pikkuhiljaa työstää muutosta.
Jos vaimo on kotona ja mies käy töissä niin kyllä suurin osa kotitöistä kuuluu sille akalle. Menkööt töihin jos tahtoo kotityöt tehtäväksi fifty-sixty.
Vaimosi kyllä varmasti vielä vähän sakastaa sinua.
Hän vain koettaa opettaa sinua, että hän rakastaisi sinua vielä paljon enemmän. Hän on varmaankin oppinut "ysteemin" omalta äidiltään. Jos teette lapsia, joita hän jo varmaankin kaipaa.Hän kyllä opettaa saman oppimetodin tyttärilleen.
En usko että hän lopettaa tätä ikuista monolookia koskaan.Kestä sen kuin mies, tai lähdet kävelemään.
"ei vanha koira opi istumaan
Kerro suoraan että,se ainainen naputus alkaa vituttaa ja olet harkinnut vaihtaa kalavesiä.Tuohon liittyy varmaankin muiden läsnä ollessa sinun panettelemista ja arvostelemista.Vaikea sanoa kuinka tosissaan emäntäsi ottaa sanomisesi jos "vain" sanot sen suoraan.Etkä esim. lähde"ryyppäämään" kamujen kanssa.Ja lapset aina lisäävät vaikeutta.
Mulla on tollanen mies. Vaihdetaanko? (tää oli vitsi) Tätä mä oonkin etsinyt... Mun itsesuojeluvaisto estää minua edes muistamasta sellaisia lauseita, joita kirjoitit, mutta mieheni käyttää samoja lauseita kuin sinun vaimosi lähes sanasta sanaan (siis reagoin niin vahvasti, etten edes muista kuulemaani). Todellisuuden kanssahan niillä ei ole mitään tekemistä - teitpä niin tai näin se on aina väärinpäin. Vai mitä? Mieheni puhuu tollalailla myös lapsille. Olen tullut siihen tulokseen että se on kontrollifriikki. Se luulee muiden ajattelevan ja haluavan itselleen vain pahaa. Kun tulen intoa täynnä kotiin se vastaanottaa minut samoin kuin sinun vaimosi. "Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään". Kysyinkin mieheltäni, että onko sinun ympärilläsi vain tyhmiä, laiskoja ja saamattomia ihmisiä (ja puhuin myös kontrolloinnista). Se tajusi, että "hän onkin ihmetellyt, juuri niin on...". Jos ne ihmiset eivät ole alunalkaen sellaisia niin ne muuttuvat sellaisiksi.
Itse en juurikaan riitele, minusta perheessäkin pitäisi puhua niinkuin normaaleille ihmisille enkä edes osaa muuta. Tällä hetkellä en kestä enää yhtään poikkipuolista sanaa. (kyseessä eivät ole siis normaalit perheriidat, joissa olisi 2 osapuolta)Oli pakko hakea rauhoittavia lääkkeitä ja pyytää apua jostain... Lääkäri tosin ihmetteli että mihin minä tarvitsen apua, kun ei hän näe minussa mitään vikaa...
Se Eroa-lause on helppo, mutta meilläpä on yhteinen yrityskin, jota minä pyöritän enkä voi edes ajatella elämää luuserina vaan minusta raha mitä käytän on oltava kirjaimellisesti itse ansaittua. Todella tärkeä asia minulle.
Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta. Aluksi nämä luonteenpiirteet eivät tulleet esiin, vasta vuosien päästä. Olen myös saanut paljon keskustelua aikaan mieheni kanssa aiheesta, vaikka se on ajoittain vastahakoinen, myös positiivista välillä, mutta sekin kait kuuluu näiden kontrollifriikkien olemukseen. Työ vei jossain vaiheessa aikaani niin paljon ettei sitä törmäyskurssille joutumista päässyt tapahtumaan, vasta kun on ollut enemmän yhteistä aikaa, vasta nyt...
Exäni oli se jonka piti päättää kaikesta. Tunsin olevani kylässä maillä enkä enää uskaltanut tehdä juuri mitään koska kaikki oli kuitenkin jotenkin väärin tehty. Vähitellen kävin puhumattomaksi, mitä ystäväni pitivät outona sillä ennen olin todella puhelias. Sain vakavan masennuksen, jota exäni ei tajunnut, vaan kuvitteli minun vain pitävän kiusallani mykkäkoulua. Hän uskoo tekevänsä oikein, mutta en kyennyt enää mihinkää kommunikaatioon.
Minun olisi vain pitänyt jatkuvasti muuttaa itseäni.
Jo pitkä aika mennyt ja silti rakastan yhä, mutta terveyteni ei kestä enää. En silti tunnu pääsevän hänestä henkisesti irti.
Luulen etten enää pysty ajattelemaan uutta suhdetta keneenkään.
Yhä masentunut enkä saa juuri mitään aikaan.
Meilläkin naapurin mies naulaa ja naputtaa lautaa kokoajan ja minä en tee kuulema mitään.Ja muutenkin kaikki muut miehet osaavat tehdä vaikka mitä.Ja hän tekee kaiken itse.Tällaista tämä ei ole aina ollut.Olen ollut yhdessä vaimoni kanssa jo 15 vuotta (6 naimisissa).Se vaan on jotenkin päässyt tapahtumaan.Aluksi en välittänyt siitä ja nyt pieninkin huomautus saa karvat pystyyn.Ja sitten kun mennään ystävien kanssa ulos ja juodaan vähän alkoholia niin johan alkaa pikku piikittely asioista joista ystävillämme ei ole hajua mutta jonka vaimoni tietää osuvan minua hermoon.Siinä ovat ystävät ihmeissään että,mikä sille tuli kun yleensä siinä tilanteessa lähden kotiin jotta tilanne ei laajenisi ja pilaisi kaikkien iltaa.Viime aikoina jos on menoja ollut niin olen mennyt yksin kun tietää että jossakin vaiheessa alkaisi muuten "se" tuttu kuvio taas.Vaimolleni olen asiasta paljon puhunut mutta hän ei näe virheitään sanomisissaan.Itse en yleensä sano mitään pahaa toisesta koska tiedän sen jäävän takaraivoon.Yleisin reaktio hänelle asiaa kertoessani on että,hän suuttuu minulle kun muka kaikki vika onkin hänessä.Keskustelua on mahdoton käydä koska hänellä on taipumus kääntää sanomani asia aivan päälaelleen.Vakava masennus onkin hiipinyt sisälläni jo vuosia.Siitäkin olen vaimolleni yrittänyt varovasti kertoa.(tuskin muistaa)Olen kokeillut erilaisia masennus lääkkeitäkin ilman tulosta,paino vaan nousee.Kaverit ovet kuitenkin huomanneet muutoksen minussa koska,ovat kertoneet vaimolleni minun muuttuneen.No enhän minä enään edes itse tunne itseäni.Ja mitä sanot omalle lapsellesi joka kysyy että,isi miksi sina et enään koskaa hymyile.
Se piti vielä sanoa että,masennus ja kaikki muu sellainen passivoittaa erittäin paljon.Ei tule tehtyä sitäkään vähää mihin ennen kykeni.
kyllä oli tarinat kuin itseni suusta ..
En tiedä milloin naiset ymmärtävät että mieskin on vaan ihminen.
Ja kuinka se alkaa pidemmän päälle rassamaan mieltä kun saat kuulla olevasi laiska,hyödytön ja aina kaikki muut ovat parempia..
Se on sellaista syyllistämistä koko ajan.
Siinä masennetaan mies täysin,onkohan se tarkoituskin,ja sitten naiset täälläkin palstalla vaan syyttävät lisää miestä että eipä ole ihmekkään kun et tee sitä ja tätä,koska toit vaimolle kukkia,pidä sitä hyvänä ym..
Olen itse myös masentunut,nyt sen vasta ymmärsin.
Rakastan vaimoani paljon,kärsin itse pahiten tilanteesta,en saa puhuttua mitään ,olen vain..ja vaimo syyllistää koko ajan lisää..,luuleeko se että se auttaa.
Naisilla on taito todella kääntää asiat päälailleen,jos sanot vaikka hyvää huomenta hän halutessaan saa siitä riidan aikaan ja käsittää sen vittuiluksi.
Mutta koskaan ei myönnä loukanneensa.
On kestämistä.
...siis lapsen kannalta. Huomaatko, että lapsesi on alkanut tarkkailla ilmeitänne, siis samalla kodin ilmapiiriä. Kannattaisiko lasten takia nyt tehdä konkreettisesti asioille jotain.
"Komea" litania näitä tarinoita panee kysymään, miksi mies ei tee ongelmalle mitään vielä silloinkaan, kun sen jo hahmottaa? Onko todellakin miehen parempi tossun alla kuin taivasalla?
Niin kumpa se olisikin niin helppoa.Keskustelua on jo yritetty:ei toiminut.Sitten kun otat eron,ennestään jo heikentynyt sosiaalinen verkko tuomitsee miehen suoralta kädeltä.Voi,voi sentään kun jätti vaimon ja lapset.Niin mukava se vaimokin oli,en ymmärrä.Lapsethan jäävät yleensä äidille.Voihan sitä sitten alkaa tappelemaan oikeudessa lapsista.Kuka viitsii alkaa siihen kaikkeen.Itselleni ainakin on MYYTTI nalkuttavasta/valittavasta naisesta TOTTA.
...jatkanpa tätä. Vaimosi on varmasti hurmaava ihminen kodin ulkopuolella (ajoittain myös kotona), niin on minun miehenikin. Näitä ns. nalkuttajia (minun mielestäni kyse on jatkuvasta toisen kontrolloinnista joka murentaa toista osapuolta henkisesti kaiken aikaa) on sekä miehissä että naisissa. Nimenomaan teet niin tai näin se on aina väärin. Vähäksi aikaa tällainen ihminen hillitsee itsensä kun asiasta rauhallisesti ja järkevästi puhuu. (Oletus kait on että seksielämä on kuitenkin ok ettei ole sellasia patoutumia)
"Normaalin" (perhe)riidan pitäisi kait puhdistaa ilmapiiriä kuin sade, mutta nalkuttaja(syyllistäjä) pitää omaa yksinpuheluaan, johon kukaan ei pysty osallistumaan...Ja jos yrittää, se on kuin heittäisi vettä kiukaalle. En usko että kaikki naiset, en usko myös että kaikki miehet ovat sellaisia.
Koskas siltä rouvalta heruis vähän kehujakin vai
pitääkö tässä taas itse itteänsä kehuskella että pysyis avioliitto kasassa?
Mitäs se rouva taas illalla vaan välitti tässähän
saa aina itse ittensä tyydyttää taas omin käsin.
Kaikki aika se taitaa rouvalla mennä herran vikojen etsimiseen ettei kerkiä muuta ajattelemaankaan?
Tulikos rouvalle tänään mieleen mitä mahdoin väärin tehdä tai jättää tekemättä?
Varmaan aika tavallista. Tuo "ei herraa kiinnosta" osasto herätii.
Kokeile sellaista, että teet pieniä asioita, joilla osoitat että olet hänestä kiinnostunut. Älä noteeraa hänen tavallisia kitinöitään vaikka viikkoon. Se on vaikeaa. Mutta yritä.
Kysy aamulla ensimmäisten asioiden joukossa miten hän nukkui. töistä tullessasi miten hänen päivänsä on mennyt. Soita hyvissä ajoin päivällä, ettei hänen tarvitsekaan tehdä ruokaa valmiiksi. Vie kerran viikossa vaikka pitsa tai noutokiinalaista tai valmissalaattia, mistä vaan pidätte, kotiin tuliaisena.
Kokeile pientä yllätystä; vie vaikka OMA-ALOITTEISESTI roskat joskus. Ehkä jo teetkin jotakin näistä. yllätä hänet siten, että hänen olettamuksensa ettei sinua kiinnosta ei pidäkään paikkaansa. ehkä hän vain kinuaa huomiota kuin lapsi. Kokeile ennen kuin olet loppuun palanut!
Jos se oikea vika tulisi sieltä esiin.
kyllä kaikkea on yritetty.
Mutta ppointti onkin siinä että halutaan etsiä vain ne negatiiviset asiat,asiat joilla saadaan marmattaa jotta miehelle tulisi huono omatunto.
Kun soitin että älä laita ruokaa tuon meille jotain yllätys ruokaa tullessani,sain iloisen vastauksen puhelimessa.
Kotona tuomani ruoka moitittiin huonoksi ja samaan syssyyn syyllistettiin eikö laittamani ruoka ole ollut hyvää kun tälläistä roskaa mieli tekee syödä?
Siis ratkaisua ei ole,aina löytyy se syyllistävä lause..,vaikkei sillä kai aina tarkoiteta pahasti mutta mistä mies erottaa enää oikean ja leikkimielisen kun sitä kuulee koko ajan..
Ja juuri tuollaista naisilta saa kuulla,tuo kukkia,kehu vaimoasi,tee sitä ja tee tätä..niin asia selviää...
Mutta se syyllistäminen jatkuu silti,se on kuin pohjaton kaivo.
Naiset lukevat naistenlehdistä viihteellisiä satuja parisuhteenhoidosta. Kynttiläillalliset sun muut kukkapuskat ovat minun mielestäni täyttä potaskaa. Kyllä ne on ne sanat ja teot, mitä oikeassa elämässä tehdään. Siellä arjen keskellä. Kumpa osaisikin antaa neuvon siihen, mitä tehdä, kun toinen tekee toisen elämästä sietämättömän. Ei se sinun vaimosikaan niitä vuosien varrella sanottuja sanoja tekemättömäksi saa. Jäljen ne ovat sinuunkin jättäneet. Minäkin joskus vuosia sitten yritin ehdottaa ukolleni että sinähän voisit alkaa pitää negatiivisen ajattelun kursseja...
Yrität ilmeisesti kauheasti, mutta johtaako se mihinkään? Ei tässä näinkään pitänyt käydä, kuten meikäläiselle, että pysyäkseni työkykyisenä, minä yks'kaks tarvitsenkin "apua" - että ikäänkuin puolihuumattuna olen toimintakykyisempi kuin sellaisena kuin olen oikeasti...kun ei voi vaan jäädä sängyn pohjaan makaamaan, kun on hoidettava työ että saisi leivän pöytään ja lapsetkin on. Minä kun rakastan omaa persoonallisuuttani enkä halua tunteistani antaa pois mitään...Ei minulla ole mitään huonoa omaa tuntoa toisille tehdyistä pahoista teoista, kun en ole pahoja tehnyt. Minä en yksinkertaisesti käsitä syyllistävän ihmisen ajatusmaailmaa lainkaan enkä pysty edes käsittelemään sellaisia lauseita joita alussa esitit (en osaisi niitä edes toistaa saati että muistaisin, mun aivot ikäänkuin pyyhkivät ne pois samantein, ne on niin shokeeraavia). Ihan samoja lauseta olen kuullut ja niillä ei ikäänkuin ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Ongelmaahan ei edes olisi, jos ne lauseet olisivat "totta" ja auttaisi, kun tekisi toisen mieliksi sitä sun tätä, mutta mikään ei riitä eikä mikään kelpaa. Tällä hetkellä mieheni on hyvin "ystävällinen", mutta yrittää nyt toista kautta saada minut käyttäytymään "huonosti", nalkutuksen(alentamiseksi sitä kait sanotaan) sijaan on tullut johdattelu. Kun minä hänen mielestään kuitenkin olen kaiken aikaa suunnittelemassa jotain pahaa ja hän haluaisi päästä syyttämään minua huonosta käytöksestä. Ihan kuin mieheni haluaisi minusta marmattavan, valittavan, nalkuttavan, muita arvostelevan, päivittelevän akan (sitten hän kait tuntisi olonsa kotoisaksi) ja kun en piru vie vieläkään suostu sellaiseksi muuttumaan, vaikka hän on kaikkensa yrittänyt kaikki nämä vuodet...
Ei tollasta voi ratkaista. Onko tää oikein: Sanoin eilen miehelleni (täysin ystävällisesti)että "hyvä, kun otit evääksi ne eiliset valmiit leivät" Mieheni vastasi:"no eikö niitäkään olisi saanut ottaa" Taas sain selitellä että sehän oli hyvä jne...Kuten tuhannet kerrat ennenkin. Tämä oli "ystävällissävyinen" "keskustelu" vielä. Mitenkähän tämä sinua auttaisi, en tiedä? Sun on kuitenkin itse tehtävä ratkaisusi ja valintasi, miten jatkat. Voimia siihen. Ei tässä muuta voi sanoa.
Kokeeko vaimosi kotona ollessaan yksinäisyyttä? Elääkö hän kauttasi vailla mitään omia kiinnostuksen kohteita, ystäviä, yleensä elämää kodin ulkopulella? Tuollainen jatkuva naama väärinpäinolo ja nalkutus valituksineen sopii mielestäni masentuneen ihmisen kuvaan. Masentunut ihminen näkee kaiken negatiivisessa valossa, valittaa ja nalkuttaa. Se on raskasta teille molemmille. Jos mahdollista, käykää jossai parisuhdetrapiassa vaikka yhdessä juttelemassa, jos joku asiantuntija saisi teidät huomaamaan yhteiselonne solmukohdat. Mutta vain silloin kannattaa mennä, jos molemmilla on aitoa halua pelastaa suhteenne. Muutoin aivan turha käynti.
Onpa kuin omasta elämästä. Vaimoni samanlainen nalkuttaja ja nipottaja. Eikä johdu suinkaan siitä ettenkö tekisi asioita, niitä ei vain huomata, koska ovat itsestäänselvyyksiä. Aina on kuitenkin jotain pielessä. Olen itsekkin lopen kyllästynyt ja päättänyt, että kohta en todellakaan tee mitään heittäydyn sohvalle kaljapullo kädessä kattoon räkimään.
Olen uudella silmällä seurannut anoppini käyttäytymistä ja yllätys yllätys appiukko saa samanlaista ripitystä. Eli ei ne omenat näköjään kauaksi puusta putoa. Olen tullut tulokseen, että tämän suvun naiset eivät osaa arvostaa muita kuin itseään ja odottavat muiden olevien heidän palvelijoitaan. Kauhulla mietin omia tyttäriäni etteivät saisi samoja piirteitä, mitähän voisi tilanteen pelastamiseksi tehdä?
Tällaiset naiset alkavat opettamaan sitä vääristynyttä mallia lapsilleen heti kun he puhetta ymmärtävät.
Eiväthän he raukat tiedä että toisenlaisiakin äitejä ja naisia voi olla, vaan he pitävät nalkutusta ja miesten alistamista ja syyllistämistä itsestäänselvyytenä.
Voin veikata että vaikeuksia tulee tyttärilläsi solmia hyvää parisuhdetta.
Olen huomannut saman piirteen anopissani.Vaimoni aina muistuttaa hänen vanhempiensa "onnellisesta" avioliitosta.Nyt itse löin viimenään luun kurkkuun vaimolleni.En enään kaiken "paskan" jälkeen jaksa.Hän on minulle sanonut että,jos ero tulee minä joskus kadun sitä.Kerroin hänelle että ilmoitan huomenna jos jatkan enään elämää hänen kanssaan.Sanoin että en pysty miettimään niin isoa asiaa sillä hetkellä heti,että tarvin aikaa..Meni 2 tuntia ja vaimo tuli kyyneleet silmissään anomaan jatkoaikaa.Olin niinkuin että mitävittua.Munhan se piti kaivata sua......
Jos joku jatkuvasti nalkuttaa, niin kyse ei olekaan nalkuttajasta, vaan siitä, että toinen haluaakin nalkutuksen jatkuvan, koska ei osaa tai halua kiinnittää huomiota siihen mistä nalkutetaan.
No niin ihmiset.Turha jatkaa tätä ketjua enään.Niilo ratkaisi kaikkien ongelmat.Me halutaan että meille valitetaan turhasta.lol Niilo LOL.