Hei!
Avioeron laitoin vireille 2.1. Harkinta-aika päättyy 17.7, ja sen jälkeen lähtee kakkosvaihe, eli eron haluan.
Ongelma on se, että meillä koko omaisuus (ei kovin suuri) on yhteistä ja nyt exä on alkanut tosi hankalaksi. Talon myyntiin ei suostu ja osituskin pitäisi hoitaa ulkopuolisen kautta.
Olen jo omaan asianajajaan ottanut yhteyttä ja toivon tietenkin, että ilman ulkopuolista pesänjakajaa asiat saataisiin hoidettua, mutta entä jos ei?
Olen väsynyt, ahdistunut ja lapset, joita on kaksi, kärsivät isänsä asioiden hankaloittamisesta aivan liikaa ja tarpeettomasti.
Jos löytyy kohtalontovereita, niin olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan, miten olette selvinneet..
mulle voi vaikka kirjoittaa e-mailiin: [email protected]
Avioeron laitoin vireille 2.1. Harkinta-aika päättyy 17.7, ja sen jälkeen lähtee kakkosvaihe, eli eron haluan.
Ongelma on se, että meillä koko omaisuus (ei kovin suuri) on yhteistä ja nyt exä on alkanut tosi hankalaksi. Talon myyntiin ei suostu ja osituskin pitäisi hoitaa ulkopuolisen kautta.
Olen jo omaan asianajajaan ottanut yhteyttä ja toivon tietenkin, että ilman ulkopuolista pesänjakajaa asiat saataisiin hoidettua, mutta entä jos ei?
Olen väsynyt, ahdistunut ja lapset, joita on kaksi, kärsivät isänsä asioiden hankaloittamisesta aivan liikaa ja tarpeettomasti.
Jos löytyy kohtalontovereita, niin olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan, miten olette selvinneet..
mulle voi vaikka kirjoittaa e-mailiin: [email protected]
Vastaukset 11
Vanhimmat
..viestiä Sulle sähköpostiin!
meinasitko ahnehtia enemmän ja siksi ei suostunut?
mulle kuuluu, eli puolet kaikesta. Meillä ei ole avioehtoa ja olen meillä muutenkin ollut se, joka meistä on tienannut enemmän.
Mutta oikeasti exä saa 17.000 € osituksessa minua enemmän. Tämä siksi, että hyväksyisi sen paremmin ja että ei voi ainakaan sanoa, että häntä olisi kohdeltu väärin.
Mutta silti ei suostu!! Meillä on kaksi lasta ja tämä asian pitkittäminen ei heidän tilaansa ainakaan auta.
Mutta joskus joku vain on tuollainen kusipää!!
Sama juttu. Lakimies palkattu, mutta sekään ei tunnu riittävän, vaan nyt pitäisi palkata toinen lakimies joka ei olisi puolueellinen.. tekemään ositusta.
kaikki menee pahimman kautta, huoltajuudet jne.
Itse haluaisin sopua, mutta tämä on varmaan hänen tapansa reagoida.
Ja en ole ahnehtimassa, mitä joku tuolla kyseli, tässä tilnateessa sellanen ei tulis ees mieleen, mutta puolisolla kyllä.
Jokainen ruohonkorsikin pihasta varmaan riidellään
Lisäksi saan haukkumaviestejä,uhkauksia jne kaiken aikaa.
Psyyke ja myös fyysinen puoli alkaa reistailla tässä. Olen todella lopussa, ja monta juttua vielä eron puitteissa edessä.
jaksamista sinulle! Vaikka tuntuukin välillä, ettei jaksa.
kuullosti todella ja liiankin tutulta.
Mulla on ihan sama juttu kuin sulla. Paitsi, me teimme onneksi jo tammikuussa huoltajuussopimukset ja elatusmaksusopimukset.
Elatusmaksua hänen pitäisi alkaa maksamaan elokuulta, mutta on siitäkin ilmoittanut, että ei maksa. No, kunta maksaa ja menee sitten hänelle ulosottoon. Mutta jos noita sopimuksia ei silloin olisi tehty, niin nyt se ei onnistuisi.
Meillä hänen mukaansa varmaan jaetaan jokainen lusikkakin puoliksi....
Tuntematta tilannetta vaikuttaisi pikemminkin petetyn / jätetyn reaktiolta...jolla olettaa keventävänsä tuskaa.
Todellisuudessa toiminta on vahingollista kaikille ospuolille, hänelle itselleenkin ja ennenkaikkea lapsille.
sanoisin vaan kaikille, joilla vähänkään näyttää hankalalta, PALKATKAA LAKIMIES TAI ASIANAJAJA itsellenne! Olen tosi tyytyväinen että sen tein, saa nyt nähdä pärjätäänkö tällä yhdellä, mutta onpahan kuitenkin alku.
Tilanteessa, jossa kaikki kaatuu päälle, ystäviäkään ei voi koko ajan "rasittaa" omalla valituksella jne. tuntuu todella hyvältä kun on joku ihan uusi, niillä töin oleva ulkopuolinen henkilö, joka kuuntelee sinua, ikäänkuin turvaa selustan. Minä ainakin koen näin. Ei sitä välttämättä edes tiedä kaikesta mitä pitää ottaa huomioon, lakimies tietää ja turvaa oikeutesi.
Yritimme käyttää ensin erästä yhteistä ystävää välitysmiehenä, että saatiin keskusteltua pakolliset asiat, mutta eihän se onnistunut, kun molemmat yrittää pian saada häntä puolelleen ja tämän henkilön tilanne alkoi muuttua aika vaikeaksi.
Vaikka lakimies maksaa, erossa liikkuu aina rahaa kuitenkin, olen sitä mieltä että se on hintansa väärtti. Pienituloiset voivat saada maksutonta oikeusapua.
Erotilanteissa aiemmin ihan "normaalikin" ihminen voi näköjään muuttua täydeksi piruksi, se on nähty. Joten ei kannata olla sinisilmäinen, jos toinen alkaa vaatia kaikkea mahdollista ja mahdotonta, ei kannata luovuttaa, vaan vastata samalla tavalla. Esim. ei tyytyä pienimpään mahdolliseen elatustukeen, kun toinen on ottamassa vanhempien jakamattomasta kuolinpesästä oman osuutensa, josta en siis ole saanut itse vielä penniäkään. Mutta hänelle joudun maksamaan riihikuivaa rahaa. Että silleen.
Vaikken kohtalotoveri olekaan niin kommentoin.
Arvaan että "vapaaehtoista" ositushalukkuutta rupeaa toiseltakin löytymään, kun juristisi asiallisesti kertoo mitä oikeuden määräämän pesänjakajan palkkiot ovat, ja että ne otetaan pesän varoista ennen kuin jakaa (jos sen jälkeen mitään jää).
Vielä parempi jos miehelläsikin olisi juristi, hän voisi kertoa mikä olisi ukkosikin etu (ei tosiaan pesänjakaja).
Mutta ellei mikään muu auta, ja tahdot osituksen ja jaon aikaiseksi ... on se pesänjakaja silloin viimeinen keino.
Kadun ikäni, että en alunalkaen ottanut asianajajaa. Miehen pyynnöstä. Minä onneton yritin muka ostaa isää lapsille, ettei menisi heidän huonot välinsä lopullisesti poikki. Mieheni kun uhkasi mustamaalata minut lapsille. Vasta loppuvaiheessa jaksoin sanoa, että kaivat omaa kuoppaasi haukkumalla minua, lapset (lue teinit) kääntävät solidaarisuudesta selkänsä sinulle.
Otti itse asianajajan. Oli pettynyt ja sanoi asiakkuutensa irti, kun asianajajansa kehoittikin lausunnossaan minua hankkimaan oman asianajajan etujeni turvaamiseksi. Huono asianajaja, kun ei uskonut osaavaa miestäni, joka tiesi miten osituksemme "oikeasti" kuului tehdä.
Teimme hänen toivomuksestaan ns.
"sopuratkaisun", jossa häviölle jäin minä. En jaksanut enää. Matkan varrella ilmeni kaikenlaisia tilintyhjäämisiä ym. Luuli, että ositus tehdään eropäivän mukaan, oli todella hämmästynyt, kun joutui nielemään, että se tehdään asian vireillepanon mukaan. Ja kun annoin ymmärtää, että olen tietoinen tempuistaan, kuten olinkin.
Kuulin kaiken jälkeen vuosia, miten olin hänet ryöstänyt. Olisi kannattanut asianajajan avulla "ryöstää" lain turvaamalla tavalla. Olisi sillekin rahalle käyttöä ollut. Eikä ollut minun asiani kantaa vastuuta hänen ja lasten suhteesta. Mutta olin TYHMÄ, asnnoin kiristää itseäni. Lopuksi toivoin vain, että pääsisi eroon koko asiasta. Hinnalla millä hyvänsä!
Ulkopuolinen osittaja voi olla hyväkin asia. Jää tunteet siitä omaisuuden jakamisesta pois.
Muistathan,että osituksessa voidaan otta huomioon kumpi varoja on kartuttanut ja säilyttänyt tai hukannut.
Joskus pesänjakaja tosiaan on paras (tai ainoa) vaihtoehto, mutta ei kannata unohtaa että hänen palkkionsa ovat melkoisen suuret, jotka otetaan pesän varoista ennen jakamista.
Sille mistä kirjoitit ("osituksessa voidaan otta huomioon kumpi varoja on kartuttanut ja säilyttänyt tai hukannut.")on termi, nimittäin osituksen kohtuullistaminen, jonka pesänjakaja voi tehdä ... eli, poiketa laissa määrätystä kaavamaisesta osituksesta ja tasingon laskennasta.
Tietenkin sopuosituksessa puolisotkin voivat yhteisellä soipimuksella kohtuullistaa mielin määrin ositustaan.