Olen seurustellut viimeiset 5 vuotta mieheni kanssa. Hänen äitinsä on antanut ymmärtää että en ole se toivottu miniä ehdokas. Tuleva anoppini on haukkunut minut jo huoraksi selän takana, ilman mitään syytä. johon mieheni ei ole sanonut mitään. Samoin mieheni mummo on ihan kamala. Hän pitää minua kakarana joka ei tajua mitään. Aina kun avaan suuni hän katsoo hitaasti. Piikittelyä ja morkkaamista... Inhottavaa!! Mieheni ei sano asioihin mitään vaan seuraa vierestä. Minun mielestä jos jonkun niin hänen pitäisi asiaan sanoa jotain mikää pistää lopun ainaiselle piikitelylle. En vaivaudu enää perhejuhliin kun tiedän että päiväni on pilalla jos niihin meen. Kauhea morkkis tulee kun ajattelee kuinka ilkeitä ne osaavat olla. Mieheni on 25 ja hänen mummo kerää hänelle vkorahaa rahapussiin piironkiin. Kun käydään siellä kylässä hänen mummo vetää mieheni syrjemmälle ja sujauttaa rahaa mieheni taskuun. Eihän siinä mitään että rahaa saa, mutta tuntuu omituiselta että noinkin isolle kerätään rahaa. Muutimme hetki sitten maalle, ja mummo kysyi miten menee ja ollaanko laitettu pihaa kuntoon, vastasin kyllä ollaan´, käytiin ostamassa karvaiaispensaan taimia ja istutettiin ne. Mummo sanoi ilkeästi nauraen että Kai ymmärrät tyttö hyvä että eihän taimista saa mitään satoa moneen vuoteen. Tunsin itseni todella alhaiseksi. Sama juttu kun käydään niillä kylässä, sama tenttaaminen jatkuu työpaikoistani. missä olet töissä, paljonko on palkka, minkälainen työpaikka, missä se sijaitsee, laskeskelee kilometrejä puolestani kannattaako minun käydä pitkällä töissä palkallani, leikkaa lehdestä työpaikka ilmoituksia ja jakaa ne minulle mihin kannattaa hakea. Uskomatonta!!! Olen jo 20 vuotias ja mielestäni osaan hoitaa omat asiat. Pelottaa vain että räjähdän niille ja mieheni suuttuu minulle... Mikä avuksi?
Kauhuanoppi ja appi
Uskomatonta!
71759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotkut ihmiset osaavat olla vain ilkeitä,piikikkäitä,katkeria ja sellaisten seurassa olo tuntuu ahdistavalta jos itse on perusluonteeltaan iloinen ja ystävällinen. Mieti,mitä haluat elämältä. Maailmassa on muitakin, kuin nuo anoppisi ja miehesi mummo. Jos he ovat päättäneet olla sinulle keljuja,et voi muuttaa heitä olemalla itse ystävällinen,saat vain pahan mielen.
Ovat varmaan kateellisiakin sulle jostain ja siksi käyttäytyvät noin idioottimaisesti. Harmi jos mieskään ei reagoi. Sulla on mahdollisuus myös erota ja löytää parempi ja onnellisempi elinpiiri ja ihmiset jotka tosissaan välittävät sinusta. Tuosta jutusta kuvastuu kyllä semmonen,et olet yksin noita kaikkia vastaan eikä kukaan oikeen ole puolellasi.Tsemppiä!
Olet ollut suhteessa jo 5 vuotta eikä anopin tai mummon käytös sinua kohtaan ole muuttunut,muuttuuko milloinkaan...Mut mieti,oletko tosiaan onnellinen tossa suhteessa. Mä en vierailis kyllä sellasessa paikassa jossa mua vieraat ihmiset suoraan vähättelis tai aliarviois. Pääasiahan on,et miehen kanssa voit olla onnellinen ja suhteenne toimii,mut jos muu suku vaikka on vastaan ja sit vaan sanotaan 'älä välitä' tai 'anna niiden olla'. Ei auta. Ja toivois kyllä mieheltä asiaan puuttumista,eikä vaan seisos vierellä ku pikkupoika. Se rahan antaminen voi olla myös sun tekemistä kateelliseksi. Tai sit sillä mummolla on,niinkuin mummoilla yleensä,vaan tapana antaa rahaa lapsenlapsille. Kyllä sen varmaan vaistoaa,tekeekö tai sanooko joku jotain ilkeyksissään vai ajattelemattomuuttaan...
elämääni. Nyt on lapsia ja ero tutnuu vaikelta valinnalta. Minä olen kestänyt ihan samaa 10-vuotta. He eivät luovuta poikaansa sinulle. Luovuta sinä ja lähde. Voisin kuvailla sinulle 10-vuoden helvetin, mutta usko kun sanon että jos miehesi ei puolusta sinua nyt - ei hän tee sitä ikinä. Yksin saat tapella ja lapsistasikin kynsin hampain.
Mummot ovat mummoja. Minun mummoni on niin dementoitunut, että huomenetkin sanotaan moneen kertaan saman päivän aikana :) Miehesi mummo taitaa olla jo aikamoinen horisko. Juuri tuo viikkorahan sujauttaminen viittaa siihen, että mummelilla iso pyörä heittää.
Ainakin dementikon taudinkuvaan kuuluu, että hän saattaa suuttua ilman syytä ja loukkaa muita ihmisiä. Hänen oma muistinsa hämmentää häntä, ja paha olo purkautuu vihoitteluna muille.
Yritä kohdella sairaita sairaina. Eihän se helppoa ole, sen myönnän, mutta mummo kuitenkin kupsahtaa kohta.
Mulla suhteellisen vähän kokemusta anopeista mutta olen samalla linjalla edellisen vastaajan kanssa et varsinkin kun ymmärsin että ne on suvun naiset jotka "katsoo sua kieroon". Jos miehes on koko ikänsä ollu läheinen äitinsä ja mummonsa kanssa niin he kokevat sut uhkana (outoa että edelleenkin), miehes on heille kuitenki aina se pikkupoika.
Ja miehesi on nyt tosi pahassa välikädessä, rakkaimpien tyttöjen. Hän ei uskalla uhmata ja pelkää loukkaavansa heitä mutta harmi ettei hän tajua että tämä käytänkö loukkaa sinua..
Ihan kuin olisin lukenut omaa kirjotusta...Tiedän miltä sinusta tuntuu anoppini tekee samaa ja soittaa miehelleni kun en paikalla tai jos olen sanoo puhelimeen, että vastaile joo tai ei. Olen miettinyt monia kertoja mitä teen ja minulla on jo räjähtänytkin olen haukkunut anopin paskan miehelleni, älä tee sitä anoppi yms. suku haluaa sitä...silloin he pääsevät manipuloimaan miestäsi, että varmaan haukkuu meitäkin. Mene suvun mukaan ja "piilo vittuile" ota jostain asiasta selvää ja näpäytä takaisin..pelaa samaa peliä, mutta ole ovelampi...Se harmittaa koko paska porukkaa. Älä näytä tappiota vaan mene sukujuhliin ja mene nokka pystyssä ajattele, etttä kyllä minulla hyvin menee ja olenpa viisaampi kuin tuo porukka kerta noin käyttäytyy. SUKU ON PAHIN! Voimia. Älä pura mieheesi, meillä asiat vituilla kun minä tein niin, mutta risukasasta paistaa aina aurinko ja vielä sinä saat sen viimeisen hymyn. Usko pois.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko alistut tilanteeseen tai lähdet siitä suhteesta. Jos alistut, liitto voi kestää pitkäänkin, mutta jos lähdet voit ehkä löytää ihmisiä jotka kunnoittavat sinua. Itse alistuin ja liitto on kestänyt yli 10 vuotta.
Mieheni sukulaiset haukkuvat minua sekä suoraan päin naamaa että selän takana. Mieheni isä soittaa haukkumispuheluja sekä lähettää haukkumakirjeitä ym pientä kivaa.
Minunkaan mieheni ei sano juuri mitään vastaan isälleen.
Isä lähettelee rahaa pojalleen, tekee yllätyshyökkäyksiä meille kotiin, jopa 11 jälkeen illalla. Levittelee perättömiä juoruja mm rahaongelmista ja syyttelee varkaaksi.
Vähättelee tekemisiäni sekä koulutustani, ehdottaa minulle työpaikan hankkimista, vaikka olen ollut töissä koko yhdessäoloaikamme.
Sinua ehkä lohduttaa kauheasti se tieto, että pikkuhiljaa alat uskoa omaan huonouteesi.
Niin minulle ainakin kävi.
Toivon kuitenkin että uskallat ottaa jalat allesi ja häipyä. Niin minunkin olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.