Haluan tällä kirjoituksellani valottaa kuinka vaikeaa Suomessa, tässä kateellisten maassa, on elää erityisesti naisena. Olen elänyt sekä Yhdysvalloissa ja Saksassa ja vaikka Suomessa on esimerkiksi kaunis luonto, en missään ole tavannut tällaista metsäläisyyttä kun Suomessa.
Hyvä ystäväni oli perheen ainoa lapsi. Vaikka hän sai vielä lähes kolmekymppisenä asua kotona isänsä kanssa, oli hänet jo nuoresta saakka kasvatettu yksin yrittämään. Yksin hän oli omat työpaikkansa hankkinut, vaikka vanhemmat olisivat pystyneet sellaisen järjestämäänkin, mutta perheen kunnia-asiana oli että jokaisen on selvittävä mahdollisimman pitkälle omin voimin.
Ystäväni on kaunis nainen, mutta hän on vaatimaton ja voin vannoa, ettei hän koskaan ole ylpeillyt olemisellaan ( asui isänsä kanssa mm. suuressa asunnossa ). Eipä aikaakaan kun hän oli omasta toimestaan saanut työpaikan läheltä kotiaan, alkoi työpaikalla nopeasti hänen syrjiminen. Alettiin puhua, että hän olisi saanut työpaikkansa maakaamalla johtajan kanssa, hän saattoi olla varastanutkin aikemmassa työpaikkassaan, vaikkei mitään tällaista ollut tapahtunut. Ystäväni yritti kaikin voimin selvittää kuka tällaisia juttuja levittää, muttei hän siinä yksin pysynyt juuri mitään, kun oli vielä sairas isäkin auttetavanaan. Lopulta tilanne meni työpaikalla niin huonoksi, että hän sai syyttömänä potkut vaikkei ollut tehnyt yhtään mitään.
Ystäväni isän sairaus vain paheni ja hän yritti tehdä kaikkensa isänsä auttamiseksi. Kaiken lisäksi hänen piti vielä opiskellakin. Koska heillä oli vielä suuri asunto taloyhtiössä, se sai ystäväni elämän vielä vaikeammaksi- naapurit alkoivat kiusaamaan häntä.
Koska ystävälläni on astma, on hän herkkä kaikille hajuille. Niimpä ystäväni saunavuorotkin alettiin pilata; pukuhuoneet olivat niin täynnä parfyymin hajua ettei saunomisesta tullut enää mitään. Ja tallaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut, vaikka hän oli asunut talossa useita vuosia. Myöskin joku keksi laittaa rapun mattoon mootttoriöljyä, että ensimmäisessä kerroksessa oleva ystäväni haistaa sen ja hänen on ast-maatikkona vaikea olla.
En ole missään kohdannut tällaista kuin Suomessa, että nautitaan siitä että toisella menisi mahdollisimman huonosti tai että saataisiin toiselta se hyvä pois mitä ei itse pystytä saamaan. On hyvin raukkamista ja halpaa, että naapurit nostavat huonoa itsetuntoansa sillä, että tulevat puolustuskyvyttömän kimppuun ja kun toisen isä on kaikenlisäksi vielä vakavasti sairas.
Vaikka saksalainen ja amerkkilainen osaa olla kateellinen, sitä ei ainakaan niin selvästi näytetä, esim. levittelemällä perättömiä puheita, kyräilemällä, vaan he ovat valmiita tekemään tuplasti työtä menestymisensä eteen. Mutta Suomessa on asenne jos ei itse menesty ei toinenkaan saa menestyä- tuhotaan toinen. Ja kaiken lisäksi vielä raukkamaisesti- otetaan puolustuskyvyttömältä eikä koskaan mennä tasavahvalta tai vahvemmalta.
Vaikka Suomessa on moni asia hyvin, käytös-tavoiteltaan Suomi ei vastaa kansainvälistä mittapuuta, vaikka niin eurooppalaisia olemme olevinammekin.
Hyvä ystäväni oli perheen ainoa lapsi. Vaikka hän sai vielä lähes kolmekymppisenä asua kotona isänsä kanssa, oli hänet jo nuoresta saakka kasvatettu yksin yrittämään. Yksin hän oli omat työpaikkansa hankkinut, vaikka vanhemmat olisivat pystyneet sellaisen järjestämäänkin, mutta perheen kunnia-asiana oli että jokaisen on selvittävä mahdollisimman pitkälle omin voimin.
Ystäväni on kaunis nainen, mutta hän on vaatimaton ja voin vannoa, ettei hän koskaan ole ylpeillyt olemisellaan ( asui isänsä kanssa mm. suuressa asunnossa ). Eipä aikaakaan kun hän oli omasta toimestaan saanut työpaikan läheltä kotiaan, alkoi työpaikalla nopeasti hänen syrjiminen. Alettiin puhua, että hän olisi saanut työpaikkansa maakaamalla johtajan kanssa, hän saattoi olla varastanutkin aikemmassa työpaikkassaan, vaikkei mitään tällaista ollut tapahtunut. Ystäväni yritti kaikin voimin selvittää kuka tällaisia juttuja levittää, muttei hän siinä yksin pysynyt juuri mitään, kun oli vielä sairas isäkin auttetavanaan. Lopulta tilanne meni työpaikalla niin huonoksi, että hän sai syyttömänä potkut vaikkei ollut tehnyt yhtään mitään.
Ystäväni isän sairaus vain paheni ja hän yritti tehdä kaikkensa isänsä auttamiseksi. Kaiken lisäksi hänen piti vielä opiskellakin. Koska heillä oli vielä suuri asunto taloyhtiössä, se sai ystäväni elämän vielä vaikeammaksi- naapurit alkoivat kiusaamaan häntä.
Koska ystävälläni on astma, on hän herkkä kaikille hajuille. Niimpä ystäväni saunavuorotkin alettiin pilata; pukuhuoneet olivat niin täynnä parfyymin hajua ettei saunomisesta tullut enää mitään. Ja tallaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut, vaikka hän oli asunut talossa useita vuosia. Myöskin joku keksi laittaa rapun mattoon mootttoriöljyä, että ensimmäisessä kerroksessa oleva ystäväni haistaa sen ja hänen on ast-maatikkona vaikea olla.
En ole missään kohdannut tällaista kuin Suomessa, että nautitaan siitä että toisella menisi mahdollisimman huonosti tai että saataisiin toiselta se hyvä pois mitä ei itse pystytä saamaan. On hyvin raukkamista ja halpaa, että naapurit nostavat huonoa itsetuntoansa sillä, että tulevat puolustuskyvyttömän kimppuun ja kun toisen isä on kaikenlisäksi vielä vakavasti sairas.
Vaikka saksalainen ja amerkkilainen osaa olla kateellinen, sitä ei ainakaan niin selvästi näytetä, esim. levittelemällä perättömiä puheita, kyräilemällä, vaan he ovat valmiita tekemään tuplasti työtä menestymisensä eteen. Mutta Suomessa on asenne jos ei itse menesty ei toinenkaan saa menestyä- tuhotaan toinen. Ja kaiken lisäksi vielä raukkamaisesti- otetaan puolustuskyvyttömältä eikä koskaan mennä tasavahvalta tai vahvemmalta.
Vaikka Suomessa on moni asia hyvin, käytös-tavoiteltaan Suomi ei vastaa kansainvälistä mittapuuta, vaikka niin eurooppalaisia olemme olevinammekin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokaiselta työpaikalta löytyy kusipäitä ja uusi tulokas on se helpoin maalitaulu.
Kirjoituksellasi.
Meitä on täällä Suomessa ollut aina niin vähän, että sosiaaliset taitomme ovat lähes olemattomat. Ei ole tarvinnut ottaa niin huomioon muita ihmisiä.
Vituttaa joskus kun tuttuja tapaillessa sen kyräilyn jotenkin huomaa porukasta. tulee semmoinen olo että haluaisi olla todellakin yksin.
Ja se mikä on ikävää on myös, että kateus saa alkunsa esim. jos on hankkinut uuden auton, tyttöystävän, asunnon, työpaikan, näitä riittää.
Luulo, että muilla on asiat paremmin on usein väärä. Ihmisillä on monesti samanlaiset huolet, mutta aina vaan uskotaan että se s....tanan mulkku joka asuu naapurissa ym... on suurinpiirtein ainoa, joka pärjää ja sitä kusipäätähän pitää vihata ja kadehtia kunnolla.
Ja sitten porukassa ollaan niin kaveria, että...
Mun puolesta jos jollakulla on jotain vastaan, niin miksi helvetissä ei voi sanoa suoraan vaan kyräillään selän takana ja puhutaan paskaa. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin tässä asiassa
pelkureita.
"Koska ystävälläni on astma, on hän herkkä kaikille hajuille. Niimpä ystäväni saunavuorotkin alettiin pilata; pukuhuoneet olivat niin täynnä parfyymin hajua ettei saunomisesta tullut enää mitään. Ja tallaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut, vaikka hän oli asunut talossa useita vuosia. Myöskin joku keksi laittaa rapun mattoon mootttoriöljyä, että ensimmäisessä kerroksessa oleva ystäväni haistaa sen ja hänen on ast-maatikkona vaikea olla."
Ei astmaatikko ole mitenkään erityisesti yliherkkä hajuille. Moottoriöljy ei myöskään haise yhtään miltään, joten tuskinpa sitä on porraskäytävän matolle hänen kiusakseen levitelty. Jos sitä siihen olisikin läikkynyt, ei ystäväsi siitä mitään oireita saisi, mitä nyt kengänpohja saattaisi sotkeentua. Vaikkakin uskot sanomaasi, kirjoituksesi ei vaikuta uskottavalta totuuden kannalta. Mitenköhän se oli sen saunareissunkin kanssa? Olisiko ollut ystäväsi mielikuvitusta, että joku siellä hänen kiusakseen parfyymiansojaan olisi rakennellut?
Vaikuttaa siltä, että joku luulee maailman pyörivän itsensä ympärillä ja löytää vainoajia joka paikasta. Miksi kaikki olisivat juuri hänelle niin kateellisia ja pahantahtoisia? Varmasti löytyisi parempiakin kateuden kohteita.
Jos hän kuitenkin noin vainoharhaisesti kokee ympäröivän todellisuuden, ei olisi ihme, ettei töistäkään tulisi mitään, tai ainakin työilmapiiri kävisi muille sietämättömäksi. Ehkäpä niitä juorujakaan ei ihan oikeasti ollut olemassa.
Anna kun arvaan, sinä olet tuo kadehdittu ja vainottu raukka?
Tuli mulle mieleen ihan samat jutut. Kohta aloittaja sanonnee, että me ollaan jotenkin jostain syystä itse kateellisia. Joskus vaan, se isoin rikka voi ollakin siellä omassa simmussa.
Mun alakerrassa asuu yks kahjo ukko, joka luulee kaikkien sitä jotenkin vainoavan ja kiusaavan. Huh huh, sitäkin. Kirjottelee naapureille kaikenlaisia katkeria kirjeitä ja syyttelee muita milloin mistäkin.
ajatukseni sanoiksi ;)
Olen itse asunut myös pitkään ulkomailla, mm. Ranskassa. Kyllä siellä esim. juuri naiset ovat vähintäänkin yhtä kateellsia kuin Suomessa; kauniille naiselle ollaan aina kateellisia. Kateus on yleinen ilmiö missä tahansa kulttuurissa.
Oman kokemukseni mukaan kateus liittyy usein huonoon itsetuntoon; esim. naiset, jotka kokevat olevansa elämässään 'ahtaalla' ts. ehkä toimivat enemmän muiden odotusten mukaisesti kuin oman tahtonsa mukaan, ovat usein kateellisia toisille naisille.
Kateus asuu siellä, missä asuu ihminen joka on umpikujassa, jäänyt paikalleen. Häntä harmittaa toisten menestys, onnistumiset ja elämässä eteenpäin meno. Mikä estää ketään yrittämästä, tahdostahan kaikki on kiinni, jokainen on oman onnensa seppä.