Taidan olla expertti työnhaussa. Takana on useita työpaikkoja (olen siis pätkätyöläinen), nyt sentään vuoden kestävä ihan ok taloushallinnon määräaikaisuus menossa.
Silloin kun valmistuin paljon tällä hetkellä parjatuksi tradenomiksi, oli työnsaanti ilman suhteita ja kunnon työkokemusta ihan mahdoton tehtävä. Tradenomeja kasvaa nykyään puissa, joten työnhakuprosessi on lievästi sanottuna raaka. Jatkuvien pettymysten myötä aloin etsimään syitä työttömyyteen itsestäni, vaikka loppujen lopuksi kaikki työpaikat ovat lopulta tulleet ilman mitään taikatemppuja tai mielistelyä.
Tärkeintä on kai ollut se ettei kaikesta vaikeudesta huolimatta luovuta ja tajuaa että elämässä on oikeasti paljon muutakin kuin työ. Myöskään paikalleen ei kannata jäädä, aina voi opiskella jotain jos työtä ei tipu. Ainakin omalla kohdalla kaiken maailman kurssitukset ja erikoistumisopinnot ovat auttaneet jaksamaan ja antaneet uusien asioiden ja ihmisten lisäksi myös elämyksiä, heh...
Haluan valaa uskoa teihin kaikkiin joilta usko on menossa. Tiedän tunteen ja syytin kaikesta itseäni, vaikka vika on yhteiskunnassa. Toivottavasti muistan itsekin nämä sanat sitten kun työttömyys todennäköisesti taas koittaa. Onneksi työkokemuksen saaminen on helpottanut tilannettani huomattavasti.
Silloin kun valmistuin paljon tällä hetkellä parjatuksi tradenomiksi, oli työnsaanti ilman suhteita ja kunnon työkokemusta ihan mahdoton tehtävä. Tradenomeja kasvaa nykyään puissa, joten työnhakuprosessi on lievästi sanottuna raaka. Jatkuvien pettymysten myötä aloin etsimään syitä työttömyyteen itsestäni, vaikka loppujen lopuksi kaikki työpaikat ovat lopulta tulleet ilman mitään taikatemppuja tai mielistelyä.
Tärkeintä on kai ollut se ettei kaikesta vaikeudesta huolimatta luovuta ja tajuaa että elämässä on oikeasti paljon muutakin kuin työ. Myöskään paikalleen ei kannata jäädä, aina voi opiskella jotain jos työtä ei tipu. Ainakin omalla kohdalla kaiken maailman kurssitukset ja erikoistumisopinnot ovat auttaneet jaksamaan ja antaneet uusien asioiden ja ihmisten lisäksi myös elämyksiä, heh...
Haluan valaa uskoa teihin kaikkiin joilta usko on menossa. Tiedän tunteen ja syytin kaikesta itseäni, vaikka vika on yhteiskunnassa. Toivottavasti muistan itsekin nämä sanat sitten kun työttömyys todennäköisesti taas koittaa. Onneksi työkokemuksen saaminen on helpottanut tilannettani huomattavasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
paras olisi muuttaa vain asenteitaan elämään, arvoihin ja kuluttamiseen.
Luovu autosta, keittiöremontista, etelänmatkasta... karsi ja etsi sisäinen askeettisi!
Haettuani jo 4 vuotta lähes epätoivoisesti työtä, takana jo 336 työhakemusta, olen oppinut löytämään elämästä jotain oleellista. Oleellista ei ole positiivisuus, ammattitaito, sosiaalisuus, eikä se että suostuisi tekemään töitä vaikka ilmaiseksi tai maksamaan siitä ilosta, että pääsisi tekemään töitä.
Olen oppinut vastaanottamaan negatiivista palautetta työhönottajilta. Olen oppinut olemaan kuluttamatta. Olen hakenut kursseille, vaikka tiedän, että ne edelleen vaikeuttavat työnsaantiani tilastollisesti. Jaksan edelleen uskoa itseeni, vaikka olenkin jo luopunut töiden hausta tyystin. Positiivista tässä on ainakin se, että muilla on nyt parempi mahdollisuus työllistyä, kun on yksi hakija vähemmän.
Tunnen myös suurta vapauden ja harrastamisen riemua täydellisestä riippumattomuudestani yhteiskunnan tuista. Ei enää orjuutta, ei pakkotyötä, ei työvoimatoimiston tai pomojen pompottelua. Kumpa tätä kestäisikin todella pitkään.
Koettakaa jaksaa toimittaa lähikauppaan se vähä mitä tarvitsen. Suuri kiitos kaikille teille!
Toivottavasti myöhemmin eläkepäivinäni muistelen kaiholla näitä vanhoja hyviä aikoja, kun eläkettä ei ole kertynyt elämiseen asti ja osaisin kannustaa muita edelleen jatkamaan ja yrittämään jaksamaan pyöriä tässä suurella oravanpyörässä.
-m40