Se on menoo ny.

Oletko kenties menettänyt jotakin?Jotain jota kaipaat(menneisyydestä).Samantyyppisiä tunnetiloja koen minäkin.Menetin vapauteni-ei fyysisesti mutta..

%++/ kirjoitti:

Oletko kenties menettänyt jotakin?Jotain jota kaipaat(menneisyydestä).Samantyyppisiä tunnetiloja koen minäkin.Menetin vapauteni-ei fyysisesti mutta..

No näin Idän uskonnoissa kun ollaan, niin se ei kuulostane liian ufolta sanoa että olen menettänyt kyvyn kokea "yliluonnollisia" kokemuksia. Nuorempana kaikenlaisia näkyjä näin ja kummia koin, vaan enpä koe enää. Kauhean materialistiseksi ei elämäni ole tässä vanhemmiten mennyt, mutta jostain syystä ei vaan enää näy yhtikäs mitään.

Olisi sikälikin tärkeää saada tämä yhteys "paranormaaliin" takaisin, kun se ainakin minulla oli melkoinen pohja miltä ponnistaa luovuuden kannalta (=inspiraatiota fiktion kirjoittamiseen).

Olen yrittänyt ajatella että onhan tämäkin maailmamme tässä luontoineen päivineen jo todella mielenkiintoinen, ihana ja näin päin pois, mutta kun se ei vaan minulle riitä niin se ei riitä.

-Q- kirjoitti:

No näin Idän uskonnoissa kun ollaan, niin se ei kuulostane liian ufolta sanoa että olen menettänyt kyvyn kokea "yliluonnollisia" kokemuksia. Nuorempana kaikenlaisia näkyjä näin ja kummia koin, vaan enpä koe enää. Kauhean materialistiseksi ei elämäni ole tässä vanhemmiten mennyt, mutta jostain syystä ei vaan enää näy yhtikäs mitään.

Olisi sikälikin tärkeää saada tämä yhteys "paranormaaliin" takaisin, kun se ainakin minulla oli melkoinen pohja miltä ponnistaa luovuuden kannalta (=inspiraatiota fiktion kirjoittamiseen).

Olen yrittänyt ajatella että onhan tämäkin maailmamme tässä luontoineen päivineen jo todella mielenkiintoinen, ihana ja näin päin pois, mutta kun se ei vaan minulle riitä niin se ei riitä.

Lue lisää

...että Jumala on "disabloinut" tuon kyvyn sinulta, sillä Hän haluaisi, että eläisit tässä maailmassa ja toisille ihmisille, sensijaan että 'vain' vahvistuisit uskossa kokemalla yliluonnollisia kokemuksia?

Rakkauden kaksoiskäskyssähän on kaksi komponenttia: eli "toisia ihmisiä" (kuten itseäsi) ja "Jumalaa". Jos onkin käynyt niin, että olet _jo_ oppinut rakastamaan Jumalaa, mutta oman henkisen kasvusi kannalta olisi olennaisempaa elää tässä maailmassa ja toisille ihmisille?

Olen itse miettinyt tätä erään toisen ystäväni osalta, kun hän kertoi "menettäneensä uskonsa".

Tähän mennessä tämä nykyinen tilanteeni(harmaa arki)jatkunut noin vuoden päivät ja voin todeta että ajanjakso ollut henkisesti raskas.

Jos jotain erikoista joskus aikaisemmin ollut niin sitähän vähän niinkuin väkisellä sitten miettii!Joskus tosin toivoin juuri tälläistä tasaista elämää..Toive toteutui..

... kirjoitti:

...että Jumala on "disabloinut" tuon kyvyn sinulta, sillä Hän haluaisi, että eläisit tässä maailmassa ja toisille ihmisille, sensijaan että 'vain' vahvistuisit uskossa kokemalla yliluonnollisia kokemuksia?

Rakkauden kaksoiskäskyssähän on kaksi komponenttia: eli "toisia ihmisiä" (kuten itseäsi) ja "Jumalaa". Jos onkin käynyt niin, että olet _jo_ oppinut rakastamaan Jumalaa, mutta oman henkisen kasvusi kannalta olisi olennaisempaa elää tässä maailmassa ja toisille ihmisille?

Olen itse miettinyt tätä erään toisen ystäväni osalta, kun hän kertoi "menettäneensä uskonsa".

Lue lisää

Aikaisemmin ehkä kaipailinkin jatkuvaa spirituaalista "matskua" jotta voisin todistella itselleni kuolemanjälkeistä elämää, mutta sitten aloin jotenkin ajatella että tarvitseeko sitä todistusta nyt niin jumalattomat määrät.

Lähinnä näitä "kokemuksia" kaipailen kai että tuntisin eläväni. En sitä muutenkaan oikein osaa selittää. Tuntuu vain siltä kuin olisin henkisesti kuollut, jos elän vain arkea ja tavallista elämää (jota jossain määrin pahimmillaan jopa vihaan). Sain sitäpaitsi jo lapsena päähäni että minusta pitää tulla kirjailija, ja tätä olen pitänyt jopa tämän elämäni päätarkoituksena. Se inspiraatio vaan katosi siinä samaa matkaa kaiken visionaarisen kokemisen myötä, ja oletan/toivon että jos taas olisin yhteydessä ei-niin-arkiseen saisin luomiskykyni takaisin.

En pysty elämään toisille ihmisille jos en pysty kirjoittamaan - SE oli sitä mitä minun PITI antaa toisille ihmisille. Muuta annettavaa minulla ei ole.

Ei tämä nettikirjoittelu oikein ole se kanava jakaa omaa itseään... Välillä tuntuu kuin tämä olisi aina sijaistoiminto sille mitä piti oikeasti tehdä.

Uskoani tuskin koskaan menetän - en USKO ainakaan, heh heh - mutta toivo tässä on kyllä täysin hakusessa. En nyt halua kauhean omahyväinen olla, mutta MINUN elämäni ei kyllä ollut tarkoitus olla vaan tätä mitä se nyt on. Haluan yhteyden luovuuden lähteeseen ja elämän perusenergiaan... En nyt ehkä ihan Jumalaa tässä ajattelisi, mutta tämähän on tietysti pelkkää verbaliikkaa - jos panteistina ajattelen että Jumala on KAIKKI, niin siinä mielessä sitten tietysti pitäisi päästä "Jumalan yhteyteen".

Ex-Cobain kirjoitti:

Tähän mennessä tämä nykyinen tilanteeni(harmaa arki)jatkunut noin vuoden päivät ja voin todeta että ajanjakso ollut henkisesti raskas.

Jos jotain erikoista joskus aikaisemmin ollut niin sitähän vähän niinkuin väkisellä sitten miettii!Joskus tosin toivoin juuri tälläistä tasaista elämää..Toive toteutui..

Lue lisää

...todella raskasta. Ja semmoisille jotka eivät ole koskaan kokeneet mitään "erikoisempaa" ns. spirituaalista/yliluonnollista/rajatieteellistä tai edes luomisen hurmaa (kirjoittamisen, maalaamisen, säveltämisen tms.) on kauhean vaikea selittää mikä sitten on niin ahdistavaa siinä että ihan vaan elää tavallista elämää.

Korostan jälleen kerran että elämä, luonto, kaikki tämä on todella mahtavaa ja näin päin pois, mutta jos tuntee jollain elämän alueella lenkkaavansa yhdellä jalalla, niin siinä ei paljon mieltä lämmitä että mitään muuta ei enää olisi koskaan hamaan hautaan asti kuin ikuinen arkinen noidankehä päivästä toiseen.

-Q- kirjoitti:

...todella raskasta. Ja semmoisille jotka eivät ole koskaan kokeneet mitään "erikoisempaa" ns. spirituaalista/yliluonnollista/rajatieteellistä tai edes luomisen hurmaa (kirjoittamisen, maalaamisen, säveltämisen tms.) on kauhean vaikea selittää mikä sitten on niin ahdistavaa siinä että ihan vaan elää tavallista elämää.

Korostan jälleen kerran että elämä, luonto, kaikki tämä on todella mahtavaa ja näin päin pois, mutta jos tuntee jollain elämän alueella lenkkaavansa yhdellä jalalla, niin siinä ei paljon mieltä lämmitä että mitään muuta ei enää olisi koskaan hamaan hautaan asti kuin ikuinen arkinen noidankehä päivästä toiseen.

Lue lisää

Luonto on kyllä sellainen asia jonka ihmeitä tarkkailen päivittäin!En voi kertakaikkiaan lakata ihmettelemästä&ihailemasta..

Onkohan minulla myöhäinen "aikuistumisprosessi"käynnissä kun jatkuvasti menneitä muistelen?Ihan mukavaahan rauhallinen elämä on,se vaan että(nuorena?)kiertelin vuosikaudet ympäri maailmaa..Asfaltti oli morsian ja katto korkealla,monestikin!;)Aina ei tiennyt mitä seuraavana päivänä tapahtuu ja se oli jutun juju,eräänlainen jännitys..

Päihteetöntä elämää jo toista vuotta-mitä nyt muutaman kerran alkoholia nauttinut.Orkesterin olen väsännyt kasaan monessakin maassa mutta kun menestyksen avaimet olivat melkein taskussa niin onnistuin mokaamaan aika pahasti.Syyllinen parranajon yhteydessä katsoo peilistä takaisin!No se on ollut ja..

Yliluonnollisia kokemuksia olen joutunut kokemaan muutaman kerran,onneksi ei ihan viimeaikoina!Kerrompa tässä viimeisen niin varmaan ymmärrät miksi!

Asuin suurehkossa talossa tyttökaverini ja erään työkaverini kanssa.Eräänä perjantai-iltana työkaverini menojalkaa alkoi nykimään sen verran että hän päätti lähteä erään ystävämme luokse juhlimaan..Houkutteli minuakin matkaansa mutta en lähtenyt!

Hän siis lähti yksin,minä jäin lukemaan kirjaa(telkkaria en juurikaan katso)ja menin muijan kanssa nukkumaan jotain kello 11.Nukahdin aika pian.Nukuin rauhallisesti kello 2.30-asti,sitten heräsin.Kuulin kaverini huutavan apua ja nimeäni.

Ajattelin että"mikähän sillä on hätänä?" "joko se sieltä juhlimasta on tullut?" Tönäisin muijan hereille ja sanoin että lähdetäämpä tutkimaan että mikä siellä kaverilla on hätänä!Tyttö ihmetteli unisena että "eihän täällä kukaan huuda!"Väitin kiivaasti vastaan ja ravasin ympäri taloa.Kaveriani en kuitenkaan löytänyt mistään.Huudot senkuin kovenivat ja muuttuivat epätoivoisemmiksi.

Silloin tajusin että äänet kuuluvat vain omien korvieni välissä.Sen tajuttuani lamaannuin kauhusta.Hetken päästä sain toimintakyvyn takaisin ja sanoin tytölleni että nyt lähdetään heti kaverin perään ennenkuin on liian myöhäistä-vaatteet niskaan ja auto käyntiin!

Tyttökaveri sai minut luopumaan aikeistani,sanoi että se oli vain tavallista relistisempi painajainen..Ja mitä juhlaväki sanoisi jos ryntäisimme juhlapaikalle kaveria muka pelastamaan kyseiseen myöhäiseen kellonaikaan.

Ilkesi jopa väittää että kysymyksessä oli oma juoneni että pääsisin mukaan juhliin:)No kuitenkin hän sai minut rauhoittumaan,sen verran levoton olin että vasta monen tunnin päästä sain unenpäästä kiinni.

Aamupäivällä kun heräsin ja olin aamuaskareissa niin tämä juhlijakin siinä kotiutui..En ollut tuntea miestä,nenä poskella ja silmät mustana!Siis naama kuin jauhelihaa.

Juhlapaikalle oli tullut kuokkavieraita(varkaita)ja isäntäväki oli niitä yrittänyt heittää pihalle ja olivat saaneet joukkotappelun aikaiseksi.Juhlapaikan koko kalustus meni uusiksi ja kaverini siinä sai aika pahat vammat,vaikka kertomansa mukaan oli yrittänyt parhaansa mukaan olla piilossa/suojautua.

Huusin heti tyttökaverilleni että tulepas katsomaan kaveria..Eipä sen jälkeen pitänyt minua hulluna enää!Oli helpottunut olo siitä että yölliselle kokemukselleni oli joku syy-tyttökaveri yöllä varmaan piti minua vähän kajahtaneena.

Kehitin teorian että kaverini..Jotenkin huusi mielessään silloin yöllä minua apuun,tilanne oli ollut todella vaarallinen,kuokkavierailla oli ollut kättäpitempää yms.Aivothan toimivat(minulla;) )heikolla säkövirralla ja varmaan kaveri siinä paniikissa ajatteli minua ja että olisin rosvot hetkessä kukistanut."lähetysteho"
oli siis ollut voimakas ja vastaanotin heräsi voimakkaasta signaalista.

Tätä(kin) tapausta olen monesti pohtinut ja pohdin edelleen.

Kamalin lähimmäistä koskeva tapaus oli kun olin 20 vuotias.Puhelin soi ja ennenkuin kerkesin vastata,tuli voimakas tunne että paras kaverini on kuollut.Pyysin äitiäni nostamaan luurin koska aloin itkemään.Luurin nosto vahvisti pahan aavistukseni.Siinä jäi meidän yhteinen maailmallelähtö&suunnitelmat.

Hän asui luonamme kesät ja oli meikäläisen"soulmat
e.Ikinä ei ikinä tule samanlaista kaveria.Siinä sitten diakonissat ja psykologit pyöri minun ympärillä,olettivat että teen hänelle pian seuraa.

Ei tässä kuitenkaan vielä ainakaan ole tarvetta foliohattua kyhätä tai ruveta pimeää pelkäämään.

Viimeaikoina tullut pohdittua kuolemaa ja näitä muitakin juttuja ihan liikaa.Kirottuko minut on kun joku poppamiesgeeni elimistössä!Kohdallani kysymyksessä ei todellakaan ole mikään"lahja",mielestäni,koska aina kun jotain kummallista on tapahtunut niin se on ollut negatiivista.

Mielellään tälläisen"lahjan"antaisin pois jos voisin ja samalla unohtaisin kaikki.

Ex Cobain kirjoitti:

Luonto on kyllä sellainen asia jonka ihmeitä tarkkailen päivittäin!En voi kertakaikkiaan lakata ihmettelemästä&ihailemasta..

Onkohan minulla myöhäinen "aikuistumisprosessi"käynnissä kun jatkuvasti menneitä muistelen?Ihan mukavaahan rauhallinen elämä on,se vaan että(nuorena?)kiertelin vuosikaudet ympäri maailmaa..Asfaltti oli morsian ja katto korkealla,monestikin!;)Aina ei tiennyt mitä seuraavana päivänä tapahtuu ja se oli jutun juju,eräänlainen jännitys..

Päihteetöntä elämää jo toista vuotta-mitä nyt muutaman kerran alkoholia nauttinut.Orkesterin olen väsännyt kasaan monessakin maassa mutta kun menestyksen avaimet olivat melkein taskussa niin onnistuin mokaamaan aika pahasti.Syyllinen parranajon yhteydessä katsoo peilistä takaisin!No se on ollut ja..

Yliluonnollisia kokemuksia olen joutunut kokemaan muutaman kerran,onneksi ei ihan viimeaikoina!Kerrompa tässä viimeisen niin varmaan ymmärrät miksi!

Asuin suurehkossa talossa tyttökaverini ja erään työkaverini kanssa.Eräänä perjantai-iltana työkaverini menojalkaa alkoi nykimään sen verran että hän päätti lähteä erään ystävämme luokse juhlimaan..Houkutteli minuakin matkaansa mutta en lähtenyt!

Hän siis lähti yksin,minä jäin lukemaan kirjaa(telkkaria en juurikaan katso)ja menin muijan kanssa nukkumaan jotain kello 11.Nukahdin aika pian.Nukuin rauhallisesti kello 2.30-asti,sitten heräsin.Kuulin kaverini huutavan apua ja nimeäni.

Ajattelin että"mikähän sillä on hätänä?" "joko se sieltä juhlimasta on tullut?" Tönäisin muijan hereille ja sanoin että lähdetäämpä tutkimaan että mikä siellä kaverilla on hätänä!Tyttö ihmetteli unisena että "eihän täällä kukaan huuda!"Väitin kiivaasti vastaan ja ravasin ympäri taloa.Kaveriani en kuitenkaan löytänyt mistään.Huudot senkuin kovenivat ja muuttuivat epätoivoisemmiksi.

Silloin tajusin että äänet kuuluvat vain omien korvieni välissä.Sen tajuttuani lamaannuin kauhusta.Hetken päästä sain toimintakyvyn takaisin ja sanoin tytölleni että nyt lähdetään heti kaverin perään ennenkuin on liian myöhäistä-vaatteet niskaan ja auto käyntiin!

Tyttökaveri sai minut luopumaan aikeistani,sanoi että se oli vain tavallista relistisempi painajainen..Ja mitä juhlaväki sanoisi jos ryntäisimme juhlapaikalle kaveria muka pelastamaan kyseiseen myöhäiseen kellonaikaan.

Ilkesi jopa väittää että kysymyksessä oli oma juoneni että pääsisin mukaan juhliin:)No kuitenkin hän sai minut rauhoittumaan,sen verran levoton olin että vasta monen tunnin päästä sain unenpäästä kiinni.

Aamupäivällä kun heräsin ja olin aamuaskareissa niin tämä juhlijakin siinä kotiutui..En ollut tuntea miestä,nenä poskella ja silmät mustana!Siis naama kuin jauhelihaa.

Juhlapaikalle oli tullut kuokkavieraita(varkaita)ja isäntäväki oli niitä yrittänyt heittää pihalle ja olivat saaneet joukkotappelun aikaiseksi.Juhlapaikan koko kalustus meni uusiksi ja kaverini siinä sai aika pahat vammat,vaikka kertomansa mukaan oli yrittänyt parhaansa mukaan olla piilossa/suojautua.

Huusin heti tyttökaverilleni että tulepas katsomaan kaveria..Eipä sen jälkeen pitänyt minua hulluna enää!Oli helpottunut olo siitä että yölliselle kokemukselleni oli joku syy-tyttökaveri yöllä varmaan piti minua vähän kajahtaneena.

Kehitin teorian että kaverini..Jotenkin huusi mielessään silloin yöllä minua apuun,tilanne oli ollut todella vaarallinen,kuokkavierailla oli ollut kättäpitempää yms.Aivothan toimivat(minulla;) )heikolla säkövirralla ja varmaan kaveri siinä paniikissa ajatteli minua ja että olisin rosvot hetkessä kukistanut."lähetysteho"
oli siis ollut voimakas ja vastaanotin heräsi voimakkaasta signaalista.

Tätä(kin) tapausta olen monesti pohtinut ja pohdin edelleen.

Kamalin lähimmäistä koskeva tapaus oli kun olin 20 vuotias.Puhelin soi ja ennenkuin kerkesin vastata,tuli voimakas tunne että paras kaverini on kuollut.Pyysin äitiäni nostamaan luurin koska aloin itkemään.Luurin nosto vahvisti pahan aavistukseni.Siinä jäi meidän yhteinen maailmallelähtö&suunnitelmat.

Hän asui luonamme kesät ja oli meikäläisen"soulmat
e.Ikinä ei ikinä tule samanlaista kaveria.Siinä sitten diakonissat ja psykologit pyöri minun ympärillä,olettivat että teen hänelle pian seuraa.

Ei tässä kuitenkaan vielä ainakaan ole tarvetta foliohattua kyhätä tai ruveta pimeää pelkäämään.

Viimeaikoina tullut pohdittua kuolemaa ja näitä muitakin juttuja ihan liikaa.Kirottuko minut on kun joku poppamiesgeeni elimistössä!Kohdallani kysymyksessä ei todellakaan ole mikään"lahja",mielestäni,koska aina kun jotain kummallista on tapahtunut niin se on ollut negatiivista.

Mielellään tälläisen"lahjan"antaisin pois jos voisin ja samalla unohtaisin kaikki.

Lue lisää

Ehkäpä minulla onkin hinku kokea yliaistillisin tavoin asioita juuri siksi, että minulle ei ole paiskattu erikoisemmin mitään pelottavia kokemuksia sillä saralla. Joku henki lähinnä hautausmaalla tullut herjaamaan, kun on halunnut minut kumppaneineni sieltä pois (jo on ihmiset omistushaluisia kun pitää mätänevän raatonsakin hautakumpua mustasukkaisesti vahtia...) - ja liekö sitten osoitus omasta kieroutuneesta persoonallisuudestani että minua tuo lähinnä huvitti.

(Se oli vaan semmoinen aistimus tummasta olennosta joka uhkui kiukkua ja halua häätää... Ei sen kummempaa.)

Kaikenlaista telepatiaa on kyllä ollut läheisten kanssa toisinaan, mutta sekään ei ole järin järkyttänyt - ei tietenkään, kun näille ei ole noita äksidenttejä pahemmin tapahtunut. Isäni tapasin unessa hänen kuoltuaan, ja itsemurhan tehnyt ystäväni tuli tavattua samoin unessa. Molemmat kokemukset sinänsä ihan ok.

Ehkäpä tietoisuus läheisen lähdöstä ei olisi niin ahdistava, jos kykenisimme pitämään häneen jatkossakin yhteyttä. Jos siis uskoo että kuolema ei ole mikään loppu, vaan että tietoisuus voi säilyä fyysisen kehonkin hajottua, niin silloinhan periaatteessa mitään tuskaa ei pitäisi olla... En nyt tarkoita että pitää aivopestä itsensä uskomaan että tapaa kuolleita; mutta jos EI usko, niin silloin takuulla tekee itsestään kuin läpitunkemattoman muurin, eli mitään viestiä ei voi saadakaan vaikka viestittäjä olisikin edelleen olemassa. Tuskin edesmenneitä kiinnostaa tulla päivätyökseen meitä vakuuttamaan siitä että elossa ollaan edelleen, jos mieluummin haluamme vakuuttua päinvastaisesta ja muhia omassa itsesäälissämme ja menetyksen tuskassamme. (Näitä menetysvinkunoita toki harjoitan itse, vaikka uskonkin energian säilyvyyteen, joten soimaan tässä lähinnä itseäni...)

Tjaa, mutta olihan tässä toki yksi pelottava kokemus vuosia sitten, semmoinen yöllinen askelten ääni lumisella talon katolla. Ei siellä katolla kukaan olisi pysynyt sen lumen kanssa, saati saanut askelten ääniä aikaiseksi. Siinä kyllä sukat pyöri jaloissa ja oli pakko paeta paikalta. Ex-kumppaninikin kuuli sen metelin, tosin toisenlaisena (kyseli aamulla siirtelinkö koko yön huonekaluja). Tästä pääsin eroon poistuttuani pysyvästi ko. rakennuksesta.

Kuten ilmeisesti monella muullakin, ÄÄNET saavat minut pelkäämään. Eivät näyt niinkään.