Tässä taas yksi samanlainen valitus mitä täältä jokapäivä saa lukea:
Hmm… Mistähän taas alottaisi. Iski taas niin perkeleen huono päivä, että alta pois. Onhan se mukava että edes joskus on mukavaa ja kaunista, mutta ei tällaisillekaan päiville voi sitten mitään. Joskus on taas niin maassa, ettei tiedä olisiko vaiko ei.
Aloinpa tuossa taas miettimään sitä seikkaa, että miksi olen yksin. Täytyy myöntää ettei ole kyllä ensimmäinen kerta. Näin sopivana päivänä ajatuskin lentää hyvin ja ideat päässäni senkun paisuvat. Pikku hiljaa kuitenkin alan jo taipua siihen todellisuuteen, ettei minulle ole ketään. Mutta miksi?
Hyvin yksinkertainen ja päivänselvä syy: en ole täydellinen. Mitä ihmiset hakevat toisessa ihmisessä ja varsinkin kun puhutaan vastakkaisesta sukupuolesta: täydellisyyttä.
Sekin täytyy myöntää etten kovin montaa tyttöä ole yrittänyt, mutta ne muutamatkin kerrat ovat minut saaneet taipumaan. Ja tietenkin siksi kun en ole kelvannut. Ei edes yritystä ole löytynyt vastakkaiselta puolelta. Joku on ehkä saattanut tyhmyyksissään ensin olla muka kiinnostunut, mutta hyvin pian on moposta bensa loppunut, kun karu totuus on pikkuhiljaa paljastunut. Ja mikä tämä totuus sitten on? No tietenkin se, etten ole täydellinen.
Mikä on sitten se ettei kiinnostusta löydy? Sen olen ainakin huomannut, ettei monikaan jaksa juttujani montaa sekuntia kuunnella. Tietenkin olettaen että yleensä puhun mitään. Toisaalta taas en ole mikään pitkä, tumma, komea, lihaksikas ja urheilullinen luxus häiskä. Mutta niinhän jotkut vielä jaksavat väittää, ettei ainoastaan ulkonäöllä ole merkitystä. Vai niin. Täytyy kyllä sanoa, vaikkakin ihan itse, niin kyllä minäkin ulkonäölläni sentään (ehkä) petolinnun perseen voitan. Ei minussa ehkä ulkoisesti kovin paljon miehen mallia ole, kun olen aika lyhyt ja tällainen rimpula muutenkin, näytänkin paljon nuoremmalta kuin itseasiassa olen.
Tuntuu vain että väliäkö sillä vaikka olisi mikä ihmeen huumeveikko tai muuten vaan örveltäjä, niin kelpaa kun on vain tarpeeksi hyvän näköinen. Toisaalta taas jos on helevetin kova jätkä, jolle ei kukaan uskalla mennä aukomaan päätä, niin sekin kelpaa hyvin.
Tämä on minulle vaan niin vaikeaa, kun ei muutenkaan oikein mene hyvin. En tarkoita ollenkaan mitään konkreettisia asioita, onhan minulla katto päänpäällä ja hyvä koti ja muuta. Henkisesti vain olen ollut jo niin monta vuotta hakoteillä ja loppua ei millään näy. Liian pienetkin asiat saavat minut lannistumaan, liian pienetkin asiat saavat minut suuttumaan. Heittelehdin joka suuntaan, joka päivä olen erilainen, joko yli-innokas tahi vaikkapa murheen murtama. Joskus vain tuntuu, että voisi lähteä johonkin paikkaan, mistä ei tarvitsisi koskaan palata.
Sen vain tiedän, että hyvin mahdollista olisi että mieleni tasoittuisi, kun vain olisi joku joka ottaisi niskasta kiinni. Ja sen myös uskon, ettei se vastapuolelta vaatisi ylivoimaisia ponnistuksia, sillä tämä tuntuu olevan vain niin mahdottoman pienestä kiinni. Olenhan vain ihminen, minäkin, ja kaipaan sitä mitä muutkin: rakkautta..
Eiköhän siinä ollutkin.
Hmm… Mistähän taas alottaisi. Iski taas niin perkeleen huono päivä, että alta pois. Onhan se mukava että edes joskus on mukavaa ja kaunista, mutta ei tällaisillekaan päiville voi sitten mitään. Joskus on taas niin maassa, ettei tiedä olisiko vaiko ei.
Aloinpa tuossa taas miettimään sitä seikkaa, että miksi olen yksin. Täytyy myöntää ettei ole kyllä ensimmäinen kerta. Näin sopivana päivänä ajatuskin lentää hyvin ja ideat päässäni senkun paisuvat. Pikku hiljaa kuitenkin alan jo taipua siihen todellisuuteen, ettei minulle ole ketään. Mutta miksi?
Hyvin yksinkertainen ja päivänselvä syy: en ole täydellinen. Mitä ihmiset hakevat toisessa ihmisessä ja varsinkin kun puhutaan vastakkaisesta sukupuolesta: täydellisyyttä.
Sekin täytyy myöntää etten kovin montaa tyttöä ole yrittänyt, mutta ne muutamatkin kerrat ovat minut saaneet taipumaan. Ja tietenkin siksi kun en ole kelvannut. Ei edes yritystä ole löytynyt vastakkaiselta puolelta. Joku on ehkä saattanut tyhmyyksissään ensin olla muka kiinnostunut, mutta hyvin pian on moposta bensa loppunut, kun karu totuus on pikkuhiljaa paljastunut. Ja mikä tämä totuus sitten on? No tietenkin se, etten ole täydellinen.
Mikä on sitten se ettei kiinnostusta löydy? Sen olen ainakin huomannut, ettei monikaan jaksa juttujani montaa sekuntia kuunnella. Tietenkin olettaen että yleensä puhun mitään. Toisaalta taas en ole mikään pitkä, tumma, komea, lihaksikas ja urheilullinen luxus häiskä. Mutta niinhän jotkut vielä jaksavat väittää, ettei ainoastaan ulkonäöllä ole merkitystä. Vai niin. Täytyy kyllä sanoa, vaikkakin ihan itse, niin kyllä minäkin ulkonäölläni sentään (ehkä) petolinnun perseen voitan. Ei minussa ehkä ulkoisesti kovin paljon miehen mallia ole, kun olen aika lyhyt ja tällainen rimpula muutenkin, näytänkin paljon nuoremmalta kuin itseasiassa olen.
Tuntuu vain että väliäkö sillä vaikka olisi mikä ihmeen huumeveikko tai muuten vaan örveltäjä, niin kelpaa kun on vain tarpeeksi hyvän näköinen. Toisaalta taas jos on helevetin kova jätkä, jolle ei kukaan uskalla mennä aukomaan päätä, niin sekin kelpaa hyvin.
Tämä on minulle vaan niin vaikeaa, kun ei muutenkaan oikein mene hyvin. En tarkoita ollenkaan mitään konkreettisia asioita, onhan minulla katto päänpäällä ja hyvä koti ja muuta. Henkisesti vain olen ollut jo niin monta vuotta hakoteillä ja loppua ei millään näy. Liian pienetkin asiat saavat minut lannistumaan, liian pienetkin asiat saavat minut suuttumaan. Heittelehdin joka suuntaan, joka päivä olen erilainen, joko yli-innokas tahi vaikkapa murheen murtama. Joskus vain tuntuu, että voisi lähteä johonkin paikkaan, mistä ei tarvitsisi koskaan palata.
Sen vain tiedän, että hyvin mahdollista olisi että mieleni tasoittuisi, kun vain olisi joku joka ottaisi niskasta kiinni. Ja sen myös uskon, ettei se vastapuolelta vaatisi ylivoimaisia ponnistuksia, sillä tämä tuntuu olevan vain niin mahdottoman pienestä kiinni. Olenhan vain ihminen, minäkin, ja kaipaan sitä mitä muutkin: rakkautta..
Eiköhän siinä ollutkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ehkäpä se keskeisin mitä tarvitset: itseluottamus. Ilman sitä on hankala saada vastakkaista sukupuolta kiinnostumaan. Jos et rakasta itseäsi, miten voisit rakastaa jotain toista, kuuluu vanha sanontakin. Tee vaikka listaa hyvistä puolistasi, varmasti niitä on, ja keskity ajattelemaan niitä silloin kun olet tutustumassa uuteen ihmiseen.
Vaikutat hiukan masentuneelta, kannattaisiko käydä juttelemassa jollekin ulkopuoliselle? Ei tarvitse olla hullu käydäkseen psykologilla, sellainen voi monesti auttaa löytämään oikean suunnan elämälle. Jos itseluottamuksesi on aivan maassa, se ei palaudu hetkessä eikä ilman ponnistuksia. Tarvitset ehkä apua sen selvittämisessä, mistä luottamuksen puute johtuu. Tai onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voisit puhua asiasta?
Älä ainakaan luovuta! Ihan varmasti löydän jonkun naisen ennen pitkää.
piti kirjoittamani, että löydät naisen (eikä löydän).
no jos yhtään lohduttaa niin minulla on samanlainen tilanne monien naisten kanssa on tullut juteltua muttei mitään sen kummempaa tahdo syntyä
no jos yhtään lohduttaa niin minulla on samanlainen tilanne monien naisten kanssa on tullut juteltua muttei mitään sen kummempaa tahdo syntyä
no jos yhtään lohduttaa niin minulla on samanlainen tilanne monien naisten kanssa on tullut juteltua muttei mitään sen kummempaa tahdo syntyä
no jos yhtään lohduttaa niin minulla on samanlainen tilanne monien naisten kanssa on tullut juteltua muttei mitään sen kummempaa tahdo syntyä
Niinhän sitä luuli joskus ettei ole mitään asiaa naista saadakaan. Hyväksyin tämän ja aloin elellä elämääni eteenpäin silleen rennosti. Sitten sattumalta huomasin ettei tartte olla adonis kun on vaan oma itsensä ja pitää hauskaa. Jos on huumorintajua ja pitää hauskaa jossain paikassa kaverien kanssa läppää heittäen niin aina joskus jollain onkin yhtäkkiä asiaa mulle.
En tiedä johtuuko se siitä että nauraessaan nainen yhtäkkiä vasta miettii että tulipas kiva olo, mikäs mies tää oikein on? Sitten voidaankin jo keskustella ja toinen saa tietää millainen olet, eikä vaan luule tietävänsä minkälainen olet.
No sun pitää vaan jaksaa yrittää...
jokaiselle on joku...mulla on ollu aika montakin jätkää mut vaan yks jota mä oon oikeesti rakastin...eikä se ollu edes kovin hyvän näköne mut mä rakastin sitä siks et mä pystyin luottaa siihe mut sit hävis luottamus kun mä sain kuulla et se on pettäny mua...ja niinhän se on että hyvännäköset jätkät on itteensä täynnä ja jos joku jätkä näyttää ensi hyvältä ja sit tutustuu siihe ja sen luonne onkin ihan syvältä (et se puhuu koko aja itestää)niin se hyvän näkösyys hävii samantien...
Just keep on trying!
By:Ice
Tuli vain tuosta kuvauksestasi mieleen, että oletko koskaan miettinyt että mielialanvaihdoksillesi on olemassa joku syykin? Ainakin minulla tuli mieleen maanis-depressiivinen käytös. Sitä voi hoitaa, joten jos tosissaan tuntuu että mieliala heittelee rajusti käväisepä lääkärissä.
Muuten kommentoin vain, että kukaan meistä ei ole täydellinen ja täydelliset ihmiset olisivat kyllä pahinta mitä voisin kuvitella! Miettikää nyt miten tylsiä he olisivat?!? Elämästä katoaisi kyllä kaikki jännitys samantein. Mutta onneksi emme ole siinä tilanteessa eli jatkan onnellisesti vaellustani vähämmän täydellisenä mutta erittäin hyvänä ihmisenä ;)
Muuta elämänasenteesi positiivisempaan suuntaan! Itseluottamus on tärkeintä. Käy salilla, saat paremman ryhdin, osta siistit vaatteet, kampaa hiukset. Ole iloisen ja itsevarman näköinen ja sosiaalinen niin siten naisia saa! Tiedän omasta kokemuksestani, olin aiemmin ujo ja epävarma, mutta pakotin itseni muuttumaan. Ja se kannatti! Tiedän, se ei ole helppoa, mutta yritä! Positiiviset kokemukset ruokkivat itseään.
siistit vaatteet?
Ihan oikeassa olet ton ulkonäkö jutun kans: Naisille miehen ulkonäkö on kaikki kaikessa. Eihän sitä kehtaa sellasta miestä esitellä edes kavereille, joka on kuin petolinnun p....ulkonäöltään.. Joitain naisia on myös sellaisia, jotka haluavat tutustua rumempaan mieheen mutta tähän ovat yleensä syynä miehen varakkuus tai jokin naisen muu kieroutunut hyväksikäytön syy. Ite olen yrittänyt 10 vuotta rakentaa/löytää pysyvää ihmissuhdetta mutta yleensä saa heti alkuvaiheessa huomata mikä on tärkeää.
...todellinen vaihtoehto, että lähtee sinne mistä ei ole paluuta...