Kuinka moni täällä on ajautunut avioeroon miehen/vaimon vanhempien vuoksi tai ainakin he ovat olleet osatekijöinä eroon tai vaihdittamassa sitä?
Entä kuinka moni anoppi/appi täällä tunnustaa hänellä olleen sormensa pelissä eron kanssa?
No, antakaas kuulua.
Entä kuinka moni anoppi/appi täällä tunnustaa hänellä olleen sormensa pelissä eron kanssa?
No, antakaas kuulua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joka joskus hamassa nuoruudessa kuvitteli, että anopin kanssa ollaan kilpailutilanteessa kun molemmat haluaa saman miehen huomion.
Olin lapsellinen ja hölmö ja panin miehen valitsemaan toisen meistä. Hän katsoi parhaammaksi erota minusta.
Nyt kun olen jo vanhempi ja elämä kokenut, tajuan mitä menetin. Myöhemmin meistä tuli ex-anopin kanssa hyvät ystävät ja hän oli aina todella ihana lastani kohtaan, joka erossa jäi ninulle.
Monesti olen katunut typeryyttäni ja lapsellisuuttani jälkeenpäin kun olen ajatellut mitä elämä olisi jos olisimme pysyneet yhdessä. Ei niin, että tämänhetkisessä elämässänikään mitään vikaa olisi.
Olemme kavereita myös ex-mieheni kanssa ja joskus olemme jälkeenpäin puhuneet asiasta ja ihmetelleet lapsellisuuttamme.
Nyt olen anoppi itsekkin ja toivon todella, että pääsisin ystäväksi miniäni kanssa.
Juuri tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista, koska hän on nuori äiti ja naarastiikerin lailla pitää kiinni lapsesta. Anopilla ei juuri ole sijaa lapsen elämässä.
Toivon, että tilanne kuitenkin piankin muuttuisi ja voisimme yhdessä nautia lapsesta.
Lapsi on minulle äärimmäisen tärkeä, kuten arvata saattaa ja haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, kuten pojan perheen kanssa yleensä.
Jos ajtellaan että anoppi vaikuttaa eroon, on ihan varmasti syytä katsoa peiliin itsekkin ja aina parempi jos kykenee näkemään, ettei toinen ihminen oikeasti voi eroa aiheuttaa. Itsestä se on kiinni ja siitä kumppanista, anoppi on pieni tekijä todellisuudessa.
Tiedöättehän miniät, että anoppi on juuri se henkilö joka on teille antanut sen miehen ja jos rakastatte miestänne rakastakaa myös anoppianne. Ilman häntä ei miestännekään olisi eikä teidän lapsianne.
järkevää puppua. Kas kunnet lisännyt loppuun "Ja tämä on tosikertomus!"
Ai sä olet palannut taas? Nyt et enää hauku muita ihmisiä, vaan olet ottanut itsellesi mielikuvitusroolin. No, huvinsa kullakin.
Toiseksi, anopin ja miehen rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Kun iskin silmäni mieheeni, niin verkkokalvolla ei vilkkunut suinkaan anopin sukkapuikot ja maksapihvit. Liiton onnistumiseksi riittää aivan hyvin, että rakastaa aviomiestänsä ja tulee anopin kanssa toimeen, kun kohdataan.
tuo oli pätkä puhtaasti omasta elämästäni.
Olenhan ollut täällä viimeiset 6 vuotta aina silloin tällöin.
Vielä en ole aikonutkaan rueta ketään haukkumaan, enhän ole koira, mutta kommentointia jatkan niin kauan kuin minua huvittaa ja samoin omia aloituksiani jos sellaiseen tuntuu olevan aihetta.
Roolipelit eivät ole minun alaani vaan olen täällä aina omana itsenäni omine kokemuksineni ja tunteineni nimimerkin takana vain.
....
Ei anoppi tarvitse rakastaa.
Häntä voi katsella ja opiskella, kuin toista aikuista ihmistä; puutteineen virheineen omanlaatusuksineen.
Tosin jokainen tulee löytämään puolisostaan hänen lapsuusperheensä arvot ja tavat, ovat sinne ”äidinmaidossa” imeytyneet. Ehkä on syytä puida arvot, periaatteet, omat toiveet ja tavat, ihan uudelleen.
Tärkein kanssa käymisen edellytys on suvaitsevaisuus ja monimuotoisuuden hyväksyminen.
Omakoti ja lasten kasvatus, on perheen valtakunta, ja sen raja on ulko-ovessa.
Arvaas keltä olen tuon oppinut?
Pojaltani, joka kärsivällisesti ohjasi anoppiaan sekaantumasta perheen sisäisiin asioihin, jopa; sänkykammarin puolella.
Oliko sota ja taisto aivan uhriton EI.
Siinä mureni uskottavuutta ja luottamusta, jos joskus syntyy satoa, jonka tiedän tämän ohjauksen/taiston pohjustamaksi, olen hyvin pahoillani.
Äidit laskekaa irti aikuiset lapsenne.
Heidän elämäänsä ette voi elää.
etkö vieläkään saanut haluamiasi vastauksia??
lapsensa avioliittoon ja perhe-elämään. Kuitenkin näitä on tosiasiassa olemassa, ihan oikeasti.
Olisi hienoa, jos edes YKSI anoppi ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja tunnustaisi.
Jos sekaantumisella tarkoitetan sitä, että annetaan neuvoja ja kerrotaan mielipiteitä ja autetaan taloudellisestia ja hoidetaan lapsenlasta ja viedään tuliaisia ja ostetaan lahjoja ja kuunnellaan huolia niin olen yksi niistä anopeista joka sekaantuu.
Tätä samaa sekaantumista teen myös ystävilleni ja sisaruksilleni ja naapurin rouvalle ja kampaajalleni ja kosmetologilleni sekä ihan jopa omalle miehelleni ja äidilleni.
Kaikesta tuosta joukosta on löytynyt vain yksi henkilö joka tuon kaiken tekemäni on ottanut loukkauksena.