Erosin jokin aika sitten pitkästä suhteesta ja nyt sinkkuna pyöriessä on luonnollisesti tullut tutustuttua uusiin ihmisiin laidasta laitaan. Mielenkiintoista on ollut huomata, että tärkeimmiksi asioiksi, jotka eniten merkitsevät kumppania hakevalle, ovat nousseet koulutus, nykyinen työpaikka, omaisuus sekä myös perhetaustat. Onko todella näin? Toki nuo asiat jotain merkitsevät ja puhuvat puolestaan, mutta minne unohtui itse ihminen?
Rahako ratkaisee sisäisen kauneutesi? Omistusasuntoko yhteensopivan luonteesi?
Entäs statuksesi työpaikallasi ja tienaamasi kk-tulot, nekö määrittelevät elämänarvosi ja onnistumisen mahdollisuudet terveeseen ihmissuhteeseen? Perhetaustat kai kertovat sitten oletko hyvä vai paha ihminen ja kohtalosi tässä maailmassa?
Yleisesti ottaen minulla on kai asiat ihan hyvällä mallilla, mietittäessä niitä ed.mainittujen näkökulmasta, mutta olen totisesti hämmästynyt. Ja juossut äkkiä noita tuomareita karkuun.
Rahako ratkaisee sisäisen kauneutesi? Omistusasuntoko yhteensopivan luonteesi?
Entäs statuksesi työpaikallasi ja tienaamasi kk-tulot, nekö määrittelevät elämänarvosi ja onnistumisen mahdollisuudet terveeseen ihmissuhteeseen? Perhetaustat kai kertovat sitten oletko hyvä vai paha ihminen ja kohtalosi tässä maailmassa?
Yleisesti ottaen minulla on kai asiat ihan hyvällä mallilla, mietittäessä niitä ed.mainittujen näkökulmasta, mutta olen totisesti hämmästynyt. Ja juossut äkkiä noita tuomareita karkuun.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä enemmän pillua levitetään eteen!
Tuo on juuri yksi syy siihen miksi suorastaan haluan olla yksin.
Suhteissa ei nykyään tunnu olevan kyse rakkaudesta kyse ollenkaan, vaan pelkästä suorittamisesta.
Jo alussa on tilitettävä kaikki asiat kuin työhaastattelussa olisi.
Ja jatkossakin on suoriuduttava toisen tarpeiden tyydyttämisessä tai tulee potkut.
Ei kannata alkaa setviä ongelmia kun helpommalla pääsee irtisanomalla ja ottamalla uusia, näinhän se menee niin työelämässä kuin suhteissakin.
Nykyinen parisuhdeajattelu ei sovi minun käsitykseeni aidosta rakkaudesta, joka on epäitsekästä eikä pelkkää tarpeiden tyydyttäämistä toisen ruumista tai omaisuutta käyttäen!
Perhetaustat ? Mitä perhetaustoista voi päätellä ?
itseasiassa törmäsin kerran nettideitti-palstalla miehen kirjoittamaan katkeraan tilitykseen epäonnistuneista deiteistä. Mies manasi, kun ei "kunnon" naisia tainnut netissä pyöriäkään, kun järjestäen kaikki tapaamansa naiset olivat masentuneita yh-äitejä, joilla oli takana väkivaltainen juopposuhde ja velkataakka kannettavana. Totesi vielä loppuun, että eipä ihme kun olivat kuitenkin eläneet rikkinäisen lapsuuden isänsä hylkääminä ja äidin juopottelua seuraten..
Että kyllä noita sikaniskoja , jotka arvostelevat ihmisyyden taustojen perusteella,todella löytyy. Harmi, etteivät ne vaan tajua sitä, että oikeiden ihmisten silmissä he ovat itse täysin arvottomia.
Miksei muka saa todeta, että rikkinäinen lapsuus tekee naisista sekopäisiä yksinhuoltajia? Niinhän se on.
Taitaapa olla niin että kaupunkilaisen aktiivisessa työiässä olevan keskiluokan arvoissa nuo mainitsemasi asiat ovat päälimmäisinä. Ja siitä mikä on päälimmäisenä mielessä on helpointa keskustella.
Jos omassa arvomaailmassasi tärkeysjärjestys on toisenlainen niin luonnollisesti nämä kiinnostuksenkohteet tuntuvat oudoilta. Ja vice versa; Jos oma ykköskiinnostuksesi on vaikkapa ravihevoset tai renesanssiajan ranskalainen lyriikka niin sellainen henkilö joita nämä aiheet eivät juurikaan kiinnosta tuskin viihtyy seurassasi kovinkaan pitkään.
Jos liikut sellaisissa ympyröissä joissa tapaat urbaaneja toimihenkilöitä jotka muistavat oman c.v.:nsä pilkuntarkkaan ulkoa, niin vääjäämättä joudut skannatuksi statuksen, perhetaustan ym. suhteen. Jos haet toisenlaisilla arvoilla varustettua seuraa niin ehkä heitä pitäisi etsiä muualta kuin niistä paikoista joista seuraa nyt etsit.
Nainen näki kaupassa laitteen, jossa luki: Automaattinen hinnoittelija. Laittoi kojeen päälle kenkäparin ja välittömästi kone ilmoitti: "Naisten kengät, koko 37, 75 euroa". Kokeili uudelleen ja taas: "Käsilaukku, nahkaa, 100 euroa". Nainen vilkaisi ympärille, kiskaisi housut alas ja istui laitteen päälle. Vastaus: "Rämemajava, tapaturmaisesti kuollut, tuote arvoton"..
*muah* =DDD Kiitos hyvistä nauruista pihkura...
Mutta varsinaiseen kirjoitukseen kommentoidakseni. Kyllä se vaan nyt on niin, että kun ikää on jo 30 ja siitä haarukasta etsii potentiaalia, niin paljon kertoo ihmisestä mitä hän on tähänastisella elämällään tehnyt.
Kun itselläni sattuu jo olemaan omistusasunto, hyvä auto ja palkasta jää rahaa laitettavaksi turhuuksiinkin, niin olisi se kiva, että kumpannilla olisi samat mahdollisuudet olla, harrastaa ja matkustella.
En siltikään tunnusta mittaavani kumppanin arvoa rahassa, tärkeintä on se pään sisältö. Mutta ykeensä samanlainen arvomaailma on johtanut samankaltaisiin ulkoisiin meriitteihin.
Itse kyselen tommosia asioita ehkä lähinnä yleiskuvan luomismielessä. Joskus olin ihminen jolle ulkoiset asiat/"yhteiskuntaluokka" eivät merkinneet juuri mitään, kaipaan niitä aikoja, mutta tota nihilistiajatteluaan vähän vaikea muuttaa.. =/