mä en rakastu ikinä.mä en enää ikinä ihastu.mä tapan tunteeni kun kukaan ei niihin vastaa.mä oon jo henkisesti kuollut.voisko joku ihana ihminen tappaa mut myös fyysisesti kun en itse siihen pysty?
mä en rakastu ikinä.
onko nimimerkillä väliä?
111249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jossakin on ihminen, joka ei muuta haluaisikaan kuin sinut! Usko siihen, se on totta.
itseni en tunne enää mitään
jonain päivänä huomaat kun joku rakastaa sinua täydestä sydämestään. Älä kosta sitä itsellesi, jos joku ei rakastanutkaan sinua, rakasta sinä itseäsi ja se on jo paljon tässä elämässä. Katkeroitunutta ja kovaa ihmistä ei kukaan edes huoli lähelleen.
Voisitko rakastua/ihastua tuohon ihanaan ihmiseen, joka tappaisi sinut fyysisesti?
Jos olet tappanut tunteesi, niin kuolemalla ei pitäisi olla mitään väliä.
Mutta niin avautuminen ja totaalihajoaminen auttaa. Kyllä sinä yli pääset murheistasi.
Kaikkeen tottuu.
tällä hetkellä sää kylvet kyllä pahan näköisessä itsesäälissä!!
kaikille käy vastoinkäymisiä elämän aikana, mutta juju on siinä että niitä ei jäädä murehtimaan hetkeäkään. se setvitään, mietitään kunnolla läpi ja tulevaisuudessa tiedetään paremmin mitä voisi tehdä toisin.
mä en usko että tästä on sulle mitään apua sillä itse uskon että jokainen on itsensä paras psykologi, enkä ole edes lääkäri, mutta voisin tehdä susta sellasen diagnoosin että sydän on murtunu monta kertaa eikä oo saanu kertaakaan parantua kunnolla. anna aikaa itsellesi ja katso uudella ilmeellä seuraavaa auringonnousua...
Tervetuloa tähän maailmaan. Naisia sekä miehiä tulee ja menee. Toisten kanssa jutut kestää kauemmin kuin toisten kanssa. Toiset lähtee menemään eri syistä. Mikäs siinä sitten on kun kukaan ei sun tunteisiin vastaa? Onko sussa jotain outoa, rumuutta, luotaanpoistyöntävää?
noo....niitä naisia tai miehiä ei ole tullut vielä joten ei oo mennytkään...!!ja sitä miksi niin on en tiedä.en tiedä olenko outo.en mä varmaan ruma ole kun todella rumia on niin vähän.en ole läski enkä mitenkään muutenkaan luotaantyöntävä.oon suora ihminen mut en pahassa mielessä.
Ei onni ole riippuvainen parisuhteesta tai jostakusta ihmisestä. Sun pitäis nyt vaan kasvaa aikuiseksi niin oppisit arvostamaan omia vahvuuksiasi. SEN JÄLKEEN saatat olla kypsä solmimaan parisuhteen, jos se on sulle tärkeää. Järjestys on siis:
1. oma pää kuntoon
2. parisuhde (jos huvittaa ja sopiva kandidaatti löytyy)
Valitettavasti joskus se tilanne voi olla että on kaikkea muuta paitsi se ihmissuhde. Olin pari vuotta sitten onnellinen yksinäni, kolmen vuoden yksinäisyyteen totuttelun jälkeen. Sitten tuli uusi suhde joka meni päin ulkosynnyttimiä, ja oon taas täsmälleen samassa tilanteessa kuin kaksi vuotta sitten. Paitsi että joka minuutti on helvettiä, ja että pelkään että menee taas kolme vuotta että olo hyvä.
Valitettavasti ainoa nopea lääke ON uusi suhde, hyvä sellainen.
Etteivät nämä suhdeviritelmäsi kaadu jostain yhdestä ja samasta syystä, jota et välttämättä tiedosta. Jossain vaiheessa huomaat toistavasi samaa kuviota.. ei näöihin juttuihin välttämättä uusi suhde ole paras lääke ellet ole selvillä omista motiiveistasi.
Riippuvuus on vapauden pahin este, riippuvuus suhteilusta, riippuvuus toisesta ihmisestä tai ideologisesta viitekehyksestä. Aito onni voi syntyä vain vapaudessa. Samoin aidot ihmissuhteet.
en nyt jaksa lukea edellisiä viestejä läpi, kirjotan vaan vastauksen yuohon ensimmäiseen.
"mä en rakastu ikinä.mä en enää ikinä ihastu.mä tapan tunteeni kun kukaan ei niihin vastaa.mä oon jo henkisesti kuollut."
tuo on suoraan omasta elämästäni 2 vuotta sitten. mutta loppuosa
"voisko joku ihana ihminen tappaa mut myös fyysisesti kun en itse siihen pysty?"
ei kuulunut ajatuksiini. keskityin muuhun. elämä oli muuten kunnossa. ystäviä paljon, kävin juhlimassa välillä, välillä kävin kavereiden kanssa lomareissuilla, etenin urallani jne.
rakkautta ei löydä etsimällä. minä en löytänyt. usein katselin ihmisiä "sillä silmällä", yritin tutustua, petyin. lopulta luovutin. ja kas, eräänä päivänä sain huomata olevani erään henkilön ihailun kohteena. en tietenkään meinannut uskoa tilannetta todeksi, kesti kuukausia ennen kuin päästin hänet lähemmäs. mutta vaikka emme lopulta pitkään olleetkaan yhdessä loppuelämäämme..;) ...niin opin kuitenkin pari tärkeää asiaa:
ensinnäkin, tunteita ei pidä tappaa. parempi antaa niiden elää vain. joskus niitä tarvitaan.
toiseksi, en todellakaan meinannut vastata henkilön osoittamiin tunteisiin minua kohtaan. hän oli kuitenkin sitkeä, ei luovuttanut. ja lipulta tutustuimme. ei siis pidä luovuttaa!
kyllä Sinä rakastut.