Lyhyesti taustaa:
Pari vuotta olen nyt kipuillut avioliiton ja ulkopuolisen suhteen välissä. Avioliittoni alkoi tosin rakoilla jo aiemmin, monestakin syystä. Nyt kuitenkin on meillä avioero vireillä, mies katselee itselleen asuntoa ja lapsetkin (7- ja 10-vuotiaat) ovat jo tietoisia tilanteesta.
Mieheni on ollut suhteestani tietoinen jo pian vuoden ja tämä vuosi on ollut aika hirvittävää aikaa meille kaikille. Tänään tuli kuitenkin varsinainen pommi. Jostakin syystä, jota en vieläkään täysin käsitä, mieheni oli ottanut yhteyttä rakastajaani. He ovat puhuneet jo aiemmin ja tavanneetkin, eikä heillä olisi juuri nyt pitänyt mielestäni olla mitään keskustelemista. Tarkalleen en tiedä, mitä oikeastaan tapahtui, mutta jonkinlaista kiistaa heillä oli tullut. Oli tullut puhetta seksistä jne ja silloin rakastajani oli paljastanut että myös fyysinen suhde on meillä ollut jo pitkään. Olen halunnut säästää mieheni tältä, mutta nyt tuo asia tuli sitten kuitenkin näin ilmi.
Mieheni on shokissa, minä olen shokissa eikä rakastajanikaan vaikuta olevan erityisen kunnossa, vaikka hän näyttäisi pärjäävän nyt meistä parhaiten. Itse en tiedä, miten suhtautua. Tekisi mieleni vain huutaa ja itkeä, oman mieheni pahaa oloa katsoessani. Ja siinä lapset pyörii jaloissa.
Kuinka joku voi tehdä jotakin tuollaista? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tähän saakka rakastajani on käyttäytynyt todella korrektisti niin miestäni, minua kuin lapsiakin kohtaan. Lyhyesti sanottuna hän on ollut nämä kaksi vuotta minulle se tuki ja turva, ihana, hellä, rakastava, luotettava... ja nyt tämä. En ymmärrä. Ainoa selitys, jonka olen häneltä saanut, on se, että hän ei pitänyt mieheni tavasta puhua asioista. Hänen omien sanojensa mukaan hän olisi vetänyt miestäni kuonoon, mikäli olisivat olleet vastakkain.
En yhtään ymmärrä rakastajani käytöstä. Varsinkaan nyt, kun kaiken piti olla jo puhuttu. Mieheni piti muuttaa kotoamme ja vähitellen minun ja rakastajani, tai oikeastaan uuden mieheni jo nyt, katsoa itsellemme uusi yhteinen asunto. Riitaa ei pitänyt olla enää mistään. Aviomieheni oli luopunut yrityksistään saada minut takaisin, ei ollut riitaa lasten huoltajuudesta (saattaa kuulemma tulla nyt, en tiedä kun mieheni on niin sekaisin). Oman itsen sisällä on vain ääretön tyhjyys. Miksi rakastajani täytyi "lyödä" miestäni nyt, kun ei aiemminkaan ole millään tavalla agressiivisesti käyttäytynyt? Ja oli vielä kehuskellut, kuinka hyvää seksiä meillä oli. Ei valittamista varmaan kummallakaan olekkaan ollut, mutta että sanoa jotakin tuollaista ihmiselle, jolta hajoaa juuri perhe.
Mitä pitäisi ajatella? Tuntuu kuin itsellä ei olisi ensimmäistäkään järkevää ajatusta enää. Vain tunne petetyksi tulemisesta. Ehkä ansaitsinkin sen.
Pari vuotta olen nyt kipuillut avioliiton ja ulkopuolisen suhteen välissä. Avioliittoni alkoi tosin rakoilla jo aiemmin, monestakin syystä. Nyt kuitenkin on meillä avioero vireillä, mies katselee itselleen asuntoa ja lapsetkin (7- ja 10-vuotiaat) ovat jo tietoisia tilanteesta.
Mieheni on ollut suhteestani tietoinen jo pian vuoden ja tämä vuosi on ollut aika hirvittävää aikaa meille kaikille. Tänään tuli kuitenkin varsinainen pommi. Jostakin syystä, jota en vieläkään täysin käsitä, mieheni oli ottanut yhteyttä rakastajaani. He ovat puhuneet jo aiemmin ja tavanneetkin, eikä heillä olisi juuri nyt pitänyt mielestäni olla mitään keskustelemista. Tarkalleen en tiedä, mitä oikeastaan tapahtui, mutta jonkinlaista kiistaa heillä oli tullut. Oli tullut puhetta seksistä jne ja silloin rakastajani oli paljastanut että myös fyysinen suhde on meillä ollut jo pitkään. Olen halunnut säästää mieheni tältä, mutta nyt tuo asia tuli sitten kuitenkin näin ilmi.
Mieheni on shokissa, minä olen shokissa eikä rakastajanikaan vaikuta olevan erityisen kunnossa, vaikka hän näyttäisi pärjäävän nyt meistä parhaiten. Itse en tiedä, miten suhtautua. Tekisi mieleni vain huutaa ja itkeä, oman mieheni pahaa oloa katsoessani. Ja siinä lapset pyörii jaloissa.
Kuinka joku voi tehdä jotakin tuollaista? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tähän saakka rakastajani on käyttäytynyt todella korrektisti niin miestäni, minua kuin lapsiakin kohtaan. Lyhyesti sanottuna hän on ollut nämä kaksi vuotta minulle se tuki ja turva, ihana, hellä, rakastava, luotettava... ja nyt tämä. En ymmärrä. Ainoa selitys, jonka olen häneltä saanut, on se, että hän ei pitänyt mieheni tavasta puhua asioista. Hänen omien sanojensa mukaan hän olisi vetänyt miestäni kuonoon, mikäli olisivat olleet vastakkain.
En yhtään ymmärrä rakastajani käytöstä. Varsinkaan nyt, kun kaiken piti olla jo puhuttu. Mieheni piti muuttaa kotoamme ja vähitellen minun ja rakastajani, tai oikeastaan uuden mieheni jo nyt, katsoa itsellemme uusi yhteinen asunto. Riitaa ei pitänyt olla enää mistään. Aviomieheni oli luopunut yrityksistään saada minut takaisin, ei ollut riitaa lasten huoltajuudesta (saattaa kuulemma tulla nyt, en tiedä kun mieheni on niin sekaisin). Oman itsen sisällä on vain ääretön tyhjyys. Miksi rakastajani täytyi "lyödä" miestäni nyt, kun ei aiemminkaan ole millään tavalla agressiivisesti käyttäytynyt? Ja oli vielä kehuskellut, kuinka hyvää seksiä meillä oli. Ei valittamista varmaan kummallakaan olekkaan ollut, mutta että sanoa jotakin tuollaista ihmiselle, jolta hajoaa juuri perhe.
Mitä pitäisi ajatella? Tuntuu kuin itsellä ei olisi ensimmäistäkään järkevää ajatusta enää. Vain tunne petetyksi tulemisesta. Ehkä ansaitsinkin sen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Minusta päivittelet olematonta pikkuseikkaa avioliittosi kannalta. Olisi pitänyt joko jättää pettämättä tai rehellisesti erota silloin kun uusi astui kuvioon. Tuskasi on ymmärrettävää, mutta äärimmäisen itsekästä. Lapsetkaan eivät ole tainneet pahemmin olla mielessä tässä kuviossa? Kuvauksen perusteella ei suhde numero kaksikaan vaikuta olevan saletissa. Väkivaltaiset uhoajat eivät ennenkään ole olleet hyviä valintoja, vaikka sängyssä pärjäisivätkin.
Rakastajani on kaikkea muuta kuin väkivaltainen uhoaja. Väkivaltaisuutta en ole hänessä koskaan aiemmin kohdannut ja olemme kuitenkin jo tunteneet toisemme pidempään. Tiedän myös vaikuttavani itsekkäältä, mutta eikö minulla olisi ollut oikeus päättä itse, mitä kerron ja taas jätän kertomatta puolisolleni? Miksi tuottaa enempää tuskaa kuin on pakko? Olen niin vihainen ja pettynyt, että en tiedä mitä tekisin.
"Tiedän myös vaikuttavani itsekkäältä, mutta eikö minulla olisi ollut oikeus päättä itse, mitä kerron ja taas jätän kertomatta puolisolleni?"
Lueppa tuo pari kertaa läpi ihan ajatuksen kanssa ja saatat hoksata olevasi aika huono ihminen. En ihmettele vaikka joskus huomaisit, ettei sinulla ole enää ketään ystävää ympärilläsi.
vain sitä että mielestäni rakastajani ei kunnioittanut minua mennessään paljastamaan miehelleni asioita, joita en itse halunnut hänen tietävän. Kuinka hän voi sanoa rakastavansa minua ja silti lyö minua puhumalla pahaa ja särkemällä mieheni sydäntä vielä lisää?
Niin, jotkut pettävä miehiään välittämättä yhtään, että se vaikuttaa myös miehen elämään ja loukkaa häntä. Nyt yrität vain kestää tekojesi seuraukset. Turha sinun on rakastajallesi tuittuilla, jätä jos pahaa tekee, mutta ryhdistäydy ja kestä tekojesi seuraukset. Se on vähintä mitä voit tehdä itsellesi ja rakkaillesi.
...on taipumus aina tulla ilmi ja sinähän teidän soppanne keitit.
et ole kaikesta päättäen lopun viimeksi kunnioittanut ketään paitsi omia tunteitasi niin helvetisti. Mitäs jos lakkaisit manipuloimasta kaikkien muiden elämää ja miettisit että ehkä kaikki maailma ei loppujen lopuksi pyörikään vaan teikäläisen ympärillä, vaan lähelläsi olevat ihmiset ovat ihan omia persooniaan.
Pari sanaa sulle: sitä saa mitä tilaa...!
Voi s**tana, pettäjä valittaa! Mietippä vähä mitä kirjotit, "Rakastajani on kaikkea muuta kuin väkivaltainen uhoaja", no miltäs nuo sen sanomiset kuullostaa: "Ainoa selitys, jonka olen häneltä saanut, on se, että hän ei pitänyt mieheni tavasta puhua asioista. Hänen omien sanojensa mukaan hän olisi vetänyt miestäni kuonoon, mikäli olisivat olleet vastakkain", ei pitänyt tavasta puhua, vetänyt kuonoon? Entäpä jos jossain vaiheessa ei pidä sinun tavasta puhua asioista, vetääks sit suaki kuonoon? Ja varmaan annat kaikki anteeksi? Ja "Ja oli vielä kehuskellut, kuinka hyvää seksiä meillä oli", aika lapsellinen kommentti pettäjältä jonka periaatteessa pitäisi katua tekojaan, oliskohan kysymyksessä joku "sarjapettäjä", pettää varmaan suaki aikanaan! Mietippä ny tarkkaan seuraava siirtos! Mikä oikeus, "mutta eikö minulla olisi ollut oikeus päättä itse, mitä kerron ja taas jätän kertomatta puolisolleni", tehty mikä tehty, mitä sitä siitä kaunistelemaan, sitä niität mitä kylvit!
Käsittämätöntä ajatuksenjuoksua! --siis onks näin pönttöjä naisia todella olemassa..?! --ja sitten vielä ihmettelee, kun kaikki ei menekkään kun tanssi..
Niin. Itse olet pettäjä, ansaitset kärsimyksesi rakastajan taholta.
Pettäminen on erittäin syvä loukkaus. Siihen sinä olet syyllistynyt. Petettykin on aluksi turta, ehkä vuosia. Lopulta kipu nousee pintaan, ehkä vasta kymmenen vuoden päästä, tulee tuskallisena uniin. Unissa sanotaan kaikki se mitä olisi pitänyt kauan sitten voida puhua asiallisesti kasvotusten. Joku kiltti, hiljainen huomaa jonakin päivänä olevansa tappaja. Sen saa aikaan patoutunut pettymys ja viha. Nyt jonkun viisaan johdolla puhumaan koko porukka, vaikka jokainen tahollenne. Ja älkää unohtako lapsia, teidän suhteen piti olla heidän koti. Sinä aloittaja, aikuistu, ota vastuu omista tekemisistäsi, äläkä sälytä vastuuta toisille.
että naiset on kusipäitä. Ammu ittes!
Toivottavasti miehes tulee sen verran järkiinsä että vie lapset sulta. Siinähän olet sitten idioottirakastajas kanssa, vitun petturihuora.
Oletko mahdollisesti itse onnistunut loukkaamaan rakastajasi tunteita?
Tuo oli ensimmäinen kysymys, joka tuli mieleeni kirjoituksiasi lukiessasi. Kirjoituksessasi oli kovin paljon tutun kuuloista asiaa. Itseasiassa melkein yksi yhteen. Tai oikeastaan tuo episodi elämässäsi voisi hyvin olla kohtaus omasta elämästäni muutamien vuosien takaa. Jopa lasten lukumäärä täsmää, minun kohdallani muksut olivat vain paljon nuorempia silloin.
Olen siis joskus kulkenut samoissa mokkasiineissa kuin rakastajasi nyt. Ja ikävä tunnustaa, että myös käyttäydyin vastaavassa tilanteessa yhtä ääliömäisesti kuin hän. Minäkin puhuin rakkauteni aviopuolison kanssa - ja menentin hermoni. Syy siihen oli minun kohdallani se, että olin jo menettänyt aiemmin tuntemani luottamuksen rakkaaseeni. Puhuminen aviomiehen kanssa toi kuitenkin esille uusia "totuuksia", sellaisia mistä en itse ollut tiennyt, mutta joita olin epäillyt. Suutuin, en niinkään puhekumppanilleni kuin sille ihmiselle, jota kuitenkin rakastin. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi, pelkäksi pelinappulaksi ja tarpeiden tyydyttäjäksi. Arvottomaksi. Niin sitten olin julma ja kylmä. Suhteemme hajosi tomuksi, suorastaan räjäytin sen taivaan tuuliin. Rakkani palasi kotiinsa, minä jäin miettimään tekojani ja toteamaan lopulta, että hyvin kävi, loppujen lopuksi.
Niin, että sinuna miettisin nyt omia kertomuksiasi rakkaalleesi - et ehkä ole kyennyt hänelle olemaan täysin rehellinen? Siinä tapauksessa syytä on paljon myös sinussa itsessäsi ja oikeutesi käyvät vähiin.
Mikä petoksesta alkaa, se petokseen päättyy. Vanhaa viisautta, josta omalla kohdalla muistutti rakkauteni aviopuoliso ja oli siinä täysin oikeassa.
Ja osanottoni joskus päättyneen suhteesi vuoksi. Mielelläni kuulisin lisää siitä, mitä sinulta oli salattu ja miksi suutuit siitä niin kovasti, että tuhosit suhteen. On nimittäin totta, että rakastajani ei ehkä tiedä aivan kaikkea elämästäni, mutta kaikki ne asiat ovat jo kauan sitten taakse jääneet, niillä ei ole minulle mitään merkitystä enää eikä siksi pitäisi olla hänellekään.
Vieläkään en tiedä kunnolla, mitä mieheni ja rakastajani oikein puhuivat ja miksi asiat menivät kuten menivät. Kumpikaan ei halua puhua kanssani, mieheni haki sairaslomaa aamulla ja rakastajani ei vastaa puheluihini. Lähetti vain teksiviestin ettei halua juuri nyt kuulla minusta mitään. Miksi ihmiset toimivat näin? Kumpikaan ei näytä käsittävän ja vielä vähemmän välittävän siitä, miltä minusta tämä tuntuu.
Joo, en kyllä mäkää haluis tollasen kans puhuu! Ensin pettää, ja sit vielä valehtelemalla yrittää paikata tekemisiään! Asia on kuten "brokenman" tos laitto, ainaki mulle tuo pitää paikkansa!
Ja miks ainakkan miehes edes pitäs välittää sun tunteista, ethän säkää sen tunteita ajatellu ku vieraan kans paneskelit ja valehtelit!
Elikkä nyt sitte oot ilman aviomiestäs, ilman panomiestäs ja toivottavasti kohta ilman lapsias! Uutta siitä kalastelemaan vaan.
Ja ajattele tästä lähtien sillä yläpäällä, sillä missä aivojen ainakin pitäs olla, äläkä sillä h*****tin alapään tavarallas!
kävi miehelles ihan samoin kun minulle muutama vuosi
sitten.Heitin vaimon niskasta ulos asunnosta ja soitin hänen rakastajalleen ja kohta sekin jätti vaimon. Lapset oli vähän vanhemmia kuin sinun 3kpl ja ne halus jäädä luokseni asumaan :) Eli vaimo sai mitä tilas :))
ps. elämä on
...kuin minullekin taannoin. Heitin akan niskasta ulos ja järjestin pienen palaverin jossa olivat läsnä hänen rakastajansa ja rakastajan vaimo. Sitten rakastajakin heitettiin ulos kummankin naisen toimesta. Siinä Teille Oikeutta !
"Kumpikaan ei näytä käsittävän ja vielä vähemmän välittävän siitä, miltä minusta tämä tuntuu."
No voi Pyhä Pietari hellanlettas sentään --ompa tosiaan julmaa .. siis ei oo totta, että joku oikeesti on noin uuno..!!
lkuperäisessä jutussa täytyy olla kyse tahallisesta provosta. Ei kukaan voi oikeasti olla noin tyhmä ja tunteeton. Jos tuollaiseen leikkiin ryhtyy, niin kyllä pitää olla selvillä myös seurauksista.
En minäkään usko, että alkuperäinen juttu on totta. Kukaan kahden lapsen äiti ei voi olla niin lapsellinen, että kuvittelisi maailman pyörivän napansa ympärillä. Yleensä viimeistään lasten syntymä saa ihmisen huomaamaan, että muidenkin tunteilla on merkitystä.
ole minkään arvoinen ihminen.
Haluamatta liittyä haukkujien riveihin, miksi miehesti pitäisi välittää laisinkaan siitä, miltä sinusta tuntuu? Rakastajaltasi voisi jotakin odottaakin ehkä (et sinä kai häntä ole suuremmin loukannut), mutta odottaa, että petetty, jätettävä osapuoli välittäisi sinun tunteistasi? Oletkohan ihan perillä siitä, mitä varsinaisesti olet tehnyt hänelle?
tuo stoori. Yhdelle tutulle kävi käsittääkseni aikalailla samoin. Eli siis se oli siinä rakastajan osassa. Puhui muistaakseni just aviomiehen kanssa, jotain lipsui huulien välistä ja aviomies rupes epäileen suhdetta ja penkoi jutun kotona lopulta esille. Muija alkoi kai esittää kunnollista kotiäitiä, mutta sen muistan että oli lähtiessään haukkunut kaverini ihan perusteellisesti. Eli kaikki syyt meni rakastajan niskaan. Ja jos oikein muistan, niin jälkeenpäin kierteli juttua, että muija olis kotona leimannu "ystävänsä" hulluksi, joka selittää omiaan. Elikkäs ihan hyvin uskon, että alkuperäinen tarina ei välttämättä ole mikään provo. Ei niitä kylmiä tyyppejä ole pelkästään meissä äijissä, kyllä naisiin mahtuu kans monenlaista itsekeskeistä "psykopaattia". Se on katsokaas niin, että kivaa on poimia ne marjat joka kakusta, mutta sitten juostaan karkuun ja syytetään muita kun kiinni jääminen uhkaa. Näin se menee.
Voi sentään kun on asiat nyt näin pahasti pielessä. Ei sitten tullut mieleesi, että olisit ollut rehellinen sille aviomiehellesi alusta pitäen. Jos toinen on parempi niin miksi vielä sitten kiusasit lastesi isää pimittämällä tunteitasi toista kohtaan. Jos on seksiä toisen kanssa niin sitten on, mitä sen tiedon pimittäminen auttaa, mitä sillä hait?
Aviomiehenä voin sanoa, että MIKÄÄN ei miestä turmele pahemmin kuin sen tiedon saaminen että oma vaimo on maannut toisen miehen kanssa. Ainoastaan se on vielä pahempaa, että vaimo valehtelee ettei mitään seksiä ole ollut ja kuitenkin on ollut.
Tuota seksiasiaa ei nainen ehkä voi ymmärtää, mutta miehelle sillä on ISO merkitys, tosi iso merkitys.
Mutta ehkä sinäkin vielä opit tästä elämästä jotain, tuolla tyylillä se oppi vaan tulee kantapään kautta, valitettavasti.
suustani...
Olen täysin samaa mieltä.
Jos olet kohtalo toveri , koita jaksaa....
Mitä siinä toista syyttelet kun ite olet soppaan lähtenyt!!
Sääliä et saa.
Itse itsesi suohon upotit. Mätäne sinne.
Toivottavasti sulla PETTÄJÄ menee nyt kaikki mönkään. Sait ansiosi mukaan
eli tuut huoraamaan taas uudessakin suhteessa, kunne pari vuotta on mennyt, jopa alle sen. huorat on huoria
tuo eroaminen meinaan, asiaa ei todellakaan helpota että mieheltäsi on "pimitetty" totuutta ja hän sen saa selville toiselta ja vielä pahimmalta taholta. voin vain sen verran sanoa että tämä "taho" on mielestäni jotenkin kieroutunut kääntäessään veistä haavassa kun luulisi että hänen olisi nyt keskityttävä antamaan täysi tuki ja turva sinulle...? olisi varmaan vähän mietittävä "tahon" motiiveja ja tarkoitusta puheissaan vaikuttaa vain siltä että haluaa riitauttaa sinun tilannettasi jotta sitoutuisit häneen enemmän ehkäpä...? kysyt todella vaikeita kysymyksiä muutenkin koska tilanteesi on se mikä on ja rehellisesti sanottuna kartan kaltaisiasi vaikka mikä minä olen sinua tuomitsemaan koska jokainen tekee elämällään mitä haluaa.
..oli vitsi, ei noin typeriä ihmisiä oo olemassa.
Pitäkää hyvä huoli lapsistanne. Kyllä aikaihmiset pärjäävät, mutta nyt lapset tarvitsevat erityistä tukea ja ymmärrystä. Tuo kaikki heijastuu lapsiin..toivottavasti edes siitä pystytte ex-miehesi kanssa keskustelemaan.
Ei tuo alkuperäinen viesti suinkaan provolta vaikuta ... sen sijaan narsistisen ihmisen kirjoittamalta.
Muistakaa että kaksi ihmistä sadasta on psykopaatteja. Ongelma koskettaa siis KAIKKIA.
Ja vaikka elokuvat ovat luoneet sen valheellisen käsityksen, että psykopaatit ovat murhaajia tai raiskaajia niin vain hyvin harva psykopaatti syyllistyy noin pahoihin rikoksiin. Sen sijaan he tuottavat tuskaa lähimmäisilleen monin muin, "arkisemmin" tavoin...
Aloittaja saattaa hyvinkin olla naispuolinen psykopaatti - tietenkin tällaisen tuomion antaminen yhden tai kahden tekstinpätkän perusteella on mahdotonta. Mutta vaikka suurin osa psykopaateista on miehiä niin myös naisia mahtuu joukkoon.
http://www.narsistienuhrientuki.info
En usko minäkään että tuo alkuperäinen kirjoitus olis ehdottomasti provo. Vähän sekava ehkä, mutta ei silti välttämättä provo.
Mielenkiintoista minusta on kuitenkin tuo alkuperäisen kirjoittajan reaktio siihen että "rakastaja puhui ohi suunsa". Onhan hänen kuitenkin täytynyt varautua siihen, että kaikki tulee ilmi ja järkevä ihminen varautuu kyllä myös siihen, että kahden noissa asemissa olevien miesten välille tulee riitaa ja asioita paljastuu.
Eli myös mun mielestä kysymyksessä on selvästi harvinaisen itsekäs, epäkypsä ja narsistinen naishenkilö. Hän selvästi toivoo voivansa elää elämäänsä "onnellisena", eli mennä aina sieltä mistä aita on matalin: Kun avioliitto kyllästyttää, etsitään suhde. Kun ei haluta katsoa todellisuutta (aviomiehen surua ja pettymystä) silmästä silmään, valehdellaan. Kun valhe paljastuu, tullaan nettiin kitisemään omista oikeuksista tehdä itseä rakastaville ihmisille mitä hyvänsä paskaa jäämättä kiinni.
Joo, on se elämä kurjaa. Tooosi kurjaa. Täytyy sanoa, että tuollainen ihminen herättää kylmiä väreitä ja inhotusta. Muijahan ei vain ihan selvästi kykene kantamaan omaa vastuutaan ja kohtaamaan niitä ikäviä totuuksia, kuten vaikkapa että aviomiehet tuppaa tulemaan aika hel**tin surullisiksi kuullessaan, että oma akka on paneskellut vieraita miehen selän takana.
Melkein uskaltaisin toivoa, että kumpikin mies älyää hommautua tuollaisesta "rouvasta" eroon ja äkkiä. Kyllä niitä kunnollisia ja tunnollisia ja vielä vapaitakin naisia täällä Suomessa riittää. Mutta sen sanon, että voi lapsia, joilla on tuollainen äippä.
Tämä erohanke kuulostaa korvissani sangen naiviilta olettamukselta, että pettäjän tie olisi siloinen vailla minkäänlaista karikkoa?! Ihmiset ovat mustasukkaisia, kateellisia, epätoivoisia ja itsekkäitä. Onhan sinun kai joskus esiteltävä nämä ihmiset toisilleen, ja jos tilanne on käynyt sietämättömäksi odotteluksi rakastajallesi, hän on ehkä päättänyt toimia itse pahaaksi kokemallaan tavalla. Eivät ihmiset ole passiivisia nukkeja, joita voi siirrellä itselleen parhaalla mahdollisella tavalla peliladalla. Sekä miehelläsi, että rakastajallasikin on tuneet!!! Puhumattakaan lapsistasi, jotka juoksentelevat jaloissasi!!!!Seksi tuskin on tässä vaiheessa suurin ongelmasi, seksiä saa joka kulmata, enkä usko sen olevan huonoa, mikäli olet siinä mukana, elämässä sattuu olemaan paljon suurempiakin asioita. Olethan saanut seksiä ainakin yhdeltä mieheltä ja joskus kahdeltakin, tärkeintä on hoitaa asiat kuntoon lapsien elämän kannalta ja itseskin ja ennen kaikkea miehesi, joka shokiltaan ei varmasti pysty heti toimimaan oikealla ja rakentavalla tavalla. Ammattiauttajan puoleen kääntyminenkään ei olisi pahitteeksi teille kenellekkän!
T.ajatustensa takana
Kyllä mä luulen että tässä piitkässä viestiketjussa on menny "sana perille", kun ei "shokissa" ole saapunu pitämään puoliaan. Ymmärrän kyllä millaista tukea hän täältä oli hakemassa mutta, niin, hänen tapauksessaan valitettavasti suurin osa ihmisistä omistaa oikeasti moraalin... Voin vain sanoa lohdutukseksi/neuvoksi ap:lle että joskus pitää matkustaa kauas että näkee lähelle.