Voin helposti olla poikaystävästäni erossa päivän, esim. toisella paikkakunnalla kavereiden seurassa, mutta ongelma tulee kun tulee kyseeseen yön yli kestävä vierailu. En millään haluaisi olla yötä erossa.
Olemme asuneet pian puolisen vuotta yhdessä ja seurustelleet pian vuoden.
Onko muillakin samanlaisia tuntemuksia kuin minulla ja onko tämä edes normaalia?
Olemme asuneet pian puolisen vuotta yhdessä ja seurustelleet pian vuoden.
Onko muillakin samanlaisia tuntemuksia kuin minulla ja onko tämä edes normaalia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole normaalia. Olet todennäköisesti läheisriippuvainen ja se tulee ajan kanssa vaan pahenemaan.
Onko jotain keinoa miten tätä voisi "lieventää" vai onko ainoa tapa vain olla paljon erossa?
Asian ymmärtäminen voi auttaa ...
Minulla ainakin on. Olemme asuneet yhdessä nyt 8kk,ja jokainen erossa vietetty yö on tuskaa. Miehellä on välillä yövuoroja,ja silloin en saa nukutuksi, en tiedä miksi. Kai sitä vain on näinkin lyhyen ajan sisällä hitsautunut toiseen niin tiukasti, ettei osaa nukkua jos ei ole toista siinä lämmittämässä. :) Ja jos esim. lomaillaan eri paikoissa, niin tulee aina mieleen että mitenköhän se toinen saa nukuttua, ja onkohan sillä yhtään ikävä eikä uni tule simmuun kun kaikkea pähkäilee... taitaa olla tämä vielä sitä alkuihastusta...
me ollaan seurusteltu puoltoista vuotta, eikä kummallakaan ole ollut tarvetta olla erossa toisesta. ollaan koko aikana oltu 3 yötä ja päivää erossa... asuttu jo vuosi yhdessä. Baari iltojen jälkeenkin ollaan kömmitty kullan viereen. Eikä olla läheisriippuvaisia. Nautitaan vaan mahdollisimman paljon toistemme seurasta. Tiedetään että ajan kanssa saattaa toisen naama alkaa kyllästyttämään, mutta puhuttiin se selväksi ja päätettiin että kun se aika tulee otamme hieman eroa toisistamme... nyt avokin kesäloma alkaa viikkoa ennen kuin omani ja hän lähtee meidän yhteiselle mökille viikoksi ennen minua tekemään vaadittavat työt valmiiksi ennen kuin minä menen viettämään laatu aikaa hänen kanssaan. Saadaan olla koko loma kahdestaan. Ihanaa... ei minua ahdista olla erossa. Luottaminen on niin vahvaa hänen kanssaan. Olen erittäin onnellinen :)
Et varmaan olekaan läheisriippuvainen, mutta jos on tilanne ettei voi olla toisesta erossa ilman että ahdistuu niin sitten on kyllä jotakin vikaa. En tarkoittanutkaan sellaista tilannetta että tahdotaan olla yhdessä vaan tuota alkuperäiskirjoittajaa.
Me ei oltu ensimmäisen asumisvuotemme aikana yhtään yötä erillään. Jätin tuolloin joitain mökkireissuja kaverini kanssa väliin, ettei tarvitse olla miehestä erossa. Vuoden yhteisasumisen jälkeen jouduin lähtemään kesätöihin toiselle puolelle suomea neljäksi kuukaudeksi. Siinä sitä oli sitten kasvun paikka kun nähtiin kerran kolmessa viikossa. Tämän jälkeen erot on onneksi ollut vaan viikon parin luokkaa mun työmatkojen takia. Mutta nykyään olemme edelleen kuin paita ja peppu (nyt yhteeenmuutosta 3v), ja kumpikin ollaan aika huonoja reissaan minnekään ilman toista.
Mutta kaiken kaikkiaan, itse näkisin, että moinen on aika normaalis vielä suht tuoreessa avoliitosta. Kyllä se ajan myötä sitten muuttuu.
OLTU NAIMISISSA!
EI PUHETTAKAAN ETTÄ SAISIN UNTA ILMAN MIESTÄNI. YÖVUOROT OVAT TÄYTTÄ TUSKAA JOS MIES ON TÖISSÄ JA ITE YRITTÄÄ NUKKUA. UNI EI TULE!
KAMALAA MULLE.JA MIKSEI PUOLISOLLEKKIN.
:)))
MUTTA KUN SEN TIETÄÄ ETTÄ TILANNE ON NIIN ELÄMÄÄ VOI JÄRJESTELLÄ....
En usko että kyseessä on läheisriippuvuus, ainakaan toivottavasti, koska voin olla yötä poissa, mutta en halua
en minäkään halua olla homeristani yhtään yötä erillään ja takana on jo useampi yhteinen vuosi. suhteemme alkoi kaukosuhteena, minä suomessa ja homer toisessa maassa, näimme parin kuukauden välein. tätä kesti reilun vuoden ja sen jälkeen homer muutti luokseni ja voi sitä onnea ja autuutta kun toinen oli vieressä joka yö. sama tunne jatkuu edelleen.
yhden yön olemme viettäneet erillään, kun olin synnyttänyt yhteisen lapsemme ja pakosta jouduin olla sairaalassa. ikävä oli ihan kauhea, puolin ja toisin.
ei siinä ole mielestäni mitään epänormaalia jos vierellä on se kaikista rakkain, miksi siitä pitäisi haluta olla erossa??
ollaan oltu naimisissa jo 2.v.oltiin yhdessä vuoden kun tuli ensimmäinen eka hetki kun oltiin erossa.nyt miehen työn takia viikot erossa.meille se oli normaalia ja mun mielestä se on vaan tosi rakkautta,mutta vieläkin se on vaikeeta kun toinen ei ole vieressä yöllä.tiedän tunteen,mutta osittain siitä pääsee ajan kanssa eroon:)