Mies ilmoitti että pariviikkoa sitten että haluaa eron, lähti samantein..jäin yksin hoitamaan alle 2v lasta, eläimiä, taloa (pikkutila, joten hommaa riittää). Nyt talo myynnissä ja tapaamiset-elatuapu yms. sovittu. Muusta ei mies pysty puhumaan, ei tunteistaan, ei syistä...ahdistaa. Ihan oikeasti olen "täysjärkinen" ihminen, ongelmia on ollut, mutta olen yrittänyt itse tulla vastaan ihan täysillä. Olimme vielä parikuukautta sitten "ne oikeat" toisillemme, tunsin että rakkautta riittää. Voiko rakkaus vaan loppua noinvaan? Eikai ihmisille josta välittää voi tehdä noin...jättää siihen, tyliin selviä yksinäsi, ei kiinnosta. En ruikuta, ja hoidan asiat (kaikki) yksin, myyn talon, ja järjestelen elämän minulle ja lapselle, mutta kyllä olen katkera. Aikuset ihmiset eroavat, joo, mutta ei sitä tällaisen liiton päätteeksi tai minkään..noin voi tehdä!?
Ero, lapsi, talo, kupla puhkeaa...
Tyhjä olo
81621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minut jätti mies yhtälailla siten että ihan vasta oltiin "ne oikeat". Kaksi viikkoa myöhemmin mies otti jä lähti, selittelemättä. Taaksensa katsomatta. Mitään en toisin tehnyt kuin aiemmin, tultiin toimeen kuten ennenkin. En nähnyt säröjä missään. Kaiketi mies hautoi lähtöä jo kauan ja kun oli itse vahva lähtemään, teki sen. Lapsia ei ollut mutta yhteinen elämä ja vapautta olla oma itsensäkin. Luulin toimivan, ja niin väittää että hänkin. Vaan kuin sormia napsauttamalla asiat muuttui vuosi sitten. En käsitä miksi, mies ei koskaan palannut, olisi halunnut "ystävyyttä" jatkossa. En tänäpäivänäkään vielä pysty sitä antamaan, enkä oikeastaan usko että koskaan pystynkään. Hänen mielestään kuitenkin olen epäkypsä, koska olen katkera siitä että hän laittoi elämäni palasiksi yhtenä ainoana iltana.
Itken sitä edelleen, vaikka hän ei sen arvoinen olekaan. Se vaan sattuu todella kovaa edelleen. Vaikka takaisin en huolisikaan.
Joten en ymmärrä miehiä, enkä tiedä mitä tulevaisuudessa teen, en pysty enää luottamaan kehenkään. Kovin yksinäistä on, muuta oikeastaan olen vain iloinen siitä että kukaan ei ainakaan pääse puukottamaan selkään ystävyyden varjolla.
Voimia ja jaksamista elämässäsi. En osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu, kun jo itsekin olen hajalla vähän vähemmästäkin. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
En vain voi käsittää miten näitä ihmisiä riittää...usko itseensä ja hyvää on tosi kovilla. Eihän kukaan ole täydellinen ja kyllä minussakin niitä virheitä löytyy. Paljon olen jo nyt oppinut, ja haluan koittaa "kasvaa"..mutta silti, ei noin tehdä toiselle ihmiselle. Se ON väärin ja olen ajatellut että minä opin ja kasvan, tunnen tuskaa ja epätoivoa, en kuitenkaan voi muuttaa kuin itseäni. Se toinen ei paeta loppuelämäänsä ja joutuu varmasti samojen asioiden eteen uudestaan. Voisi sanoa että ihminen ottaa opikseen tai ei ota, ja minä haluan oppia, yrittää silti luottaa vielä joskus uudestaan..ei laiteta vahinkoa kiertämään Milla, eikä anneta periksi, hajalla ollaan ja pahalta tuntuu.Otan hetken kerrallaan, joskus se ilo vielä astuu elämään, mutta nyt ei tosiaankaan siltä tunnu, eikä se ole kuin normaalia tässä tilanteessa...halaus sinulle!
Parempi nyt kuin myöhemmin!
Muksussa sulla on hyvä syy olla vahva ja näyttää sekä itselle että maailmalle että pahoista takaiskuistakin voi selvitä, sisulla. En tiedä mitä sanoja sanoisin, kun minua itseä ei sanat ole juuri auttaneet, mutta toivon että se sisu löytyy sinulle ja jonain päivänä olet sinut tapahtuneen asian kanssa ja tunnet selättäneesi sen. Ei se ehkä koskaan katoa, mutta sen kanssa voi sopeutua elämään. Lapsi on kuitenkin elämän ilo, jonka takia kannattaa antaa kaikkensa.
Uskon, että sinua tapahtunut vahvistaa ihmisenä, mies tuskin koskaan löytää kovin arvokkaita asioita itsestään tekosensa jälkeen. Sinua sitkeää ihmistä käy arvostaminen, häntä ei.
Uskomatonta. Tulee olo että onpa huijausta ollut koko juttu. En käsitä miten tuollaista voi olla. Huomasitko yhtään mistään että hän ei ollut hommassa mukana täysin, sanoista, eleistä? Panee miettimään että minkälaisia ihmisiä tässä maailmassa tosiaan onkaan.. Oliko mitään syytä miksi ero?
Kyllä mies voi. Olen melko varma, että miehelläsi on toinen nainen ja hän vetää jotain rehellisen unelmien prinssin roolia sinne suuntaan. Samalla tekee noitä tunteettomia juttuja teidän perheeseen päin. Ei mies ymmärrä, että hän loukkaa teitä siinä samalla kun vetää sitä prinssin roolia toiseen suuntaan.
..on joku toinen nainen. Sitäkin olen yrittänyt hänestä saada ulos. Ihan asiallisesti, sanonut että sekin helpottaisi, antaisi syyn. Mutta samallahan mies tunnustaisi juuri tuon, olevansa "ihan samallainen" kuin niin moni muu. Mikään naistenmies hän ei ole, mutta se ei tietty todista mitään. Kun on tullut käymään, itkee ja säälittelee lastaan, eläimiä..tosiasiassa syyllisyttään kai itkee. En vain haluisi uskoa että olen tehnyt aikanaan noin pahan virhearvioinnin sen ihmisen suhteen, ja perustanut perheen ja luottanut. Mitäpä muuta voi tämän jälkeen todeta kuin että rakkaus on sokea, ja kyllä noita "luusereita" riittää...
Kyllä se ilmeiseti voi loppua ihan veitsellä leikaten. Minulle ex-vaimo lähetteli vikkoa ennen eroa tekstareita, kuinka paljon rakastaa ja kuinka paljon kaipaa.
Viikon kuluttua oli internetistä printattuna eropaperit edessä. Siitä parissa päivässä oli lasten tilit tyhjennetty. Juristi otti yhteyrtä 4000 euron elatusmaksuuvaateen kanssa. Exä vei lapset ulkomaille ja kavereiden mökeille piiloon ja samlla juristi kiristi rahaa niin paljon kuin irtoaa.
Äkkiä se ihmisen mieli voi muuttua. Sellaisista ihmisistä on ehkä ihan hyvä pästä irti.