olen ollut kohta vuoden naimisissa.viime syksynä lopetin e-pillerit,koska ajattelimme toista lasta (mieheni enemmän halusi..)olin hieman epävarma ja mietin paljon ennen kun lopetin pillerit että uskallanko "tulla raskaaksi",koska miehelleni maistuu aika hyvin tuo kuningas alkoholi,en kyllä itsekään ole mikään absolutisti,todellakaan. mieheni sitten lupasi olla tukenani ja ettei lähde niin paljon kavereidensa kanssa ryyppäilemään,ja minä hölmö uskoin.alkuvuodesta sitten tärppäsi,ja alkukevät menikin ihan ok,mutta nyt kun kesä on ja terassit auki jne.niin johan kalja maistuu.monet kerrat hän on luvannu ettei lähde sitten ens viikonloppuna mihkään..niimpä niin,eipä!! en enää tiedä mitä teen,oonko ollu liian anteeksiantavainen.kun se jätkä huomaa että annan aina anteeksi niin siitä se kierre jatkuu ja jatkuu..taas vkl kaljaa,seur.aamuna pyytelee anteeks..ja taas viikon päästä sama juttu..mulla on tosi petetty olo,tuntuu että olen turhaan raskaana,koska menin uskomaan hänen lupauksiaan.sillon alussa toivoin oikein kovasti keskenmenoa,ny se on myöhästä!tässä mietin että pitäiskö ottaa ero,koska mitkään puheet ei auta.periaate on että "jos miehen tekee mieli viinaa niin sitten juodaan."en jaksa enää tota..ens viikonloppuna yhet festarit..ajattelin antaa hänelle vaihtoehdon,joko perhe tai ero,riippuen lähteekö sinne juomaan,VAIKKA ON AIJEMMIN LUVANNU ETTEI LÄHDE!! mutta kun en uskalla kertoa,saa sanotuksi hänelle mitä olen ajatellut.onko kellään mitää samoja ongelmia,kyllä vissiin!!??meillä on n.3 vuotta ikäeroa,minä vanhempi,alle 3-kybäsiä mol.tuskallista ja kurjaa tää on!!
ja taas se juo vaik lupas..
kaajok
152034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
siinä ole muuta kun potki pellolle jos kalja on tärkeempi kun perhe.
ei juoppoo miestä kannata kattella yhtään, se ei siitä nimittäin ainakaan paremmaks muutu. jos alkoholi on ongelma jo alle 30v. niin mites sit kymmenen vuoden päästä. Pistä ukko ajoissa pihalle, ni kerkeet vielä saamaan uuden kunnon miehen.
meillä on sama tilanne. vauvaa yritetään ja mä ite oon sen takia nyt vähän rauhoittunu, enkä lähe joka viikko juhlimaan. mutta miehelle maistuu olut tosiaan aina pe-su ja myös kerran lähtee arkena juomaan. mä oon nyt päättänyt että en enää yritä vaikuttaa sen menemisiin. menköön jos niin haluu. mua kuitenkin rakastaa, sen tiedän. joillain ihmisillä on vaan niin pakonomainen tarve juoda ja viettää paljon aikaa kuppiloissa ym..
mä nykyään suunnittelen viikonlopuiksi esim perheen näkemistä tai omien kavereiden. ukko saaa mun puolesta jouda jos haluu. en haluu pakottaa toista olemaan juomatta jos itse haluu.
etkö sä sitte ite halunnu sitä toista lasta kun noin kirjotit? aika paska tilanne josset.. :(
kyllä mäkin oon aina jossain määrin halunnu toisen lapsen,mut epävarmaks teki sen pelko mikä nyt on toteutunut,vaikka toista silloin isä lupailikin.eli juurikin tämä ettei joisi sitten niin paljon jne.ja minä uskoin hänen puheitaan.en olis jättänyt pillereitä jos olisin tiennyt tämän mitä kesä toi tullessaan. eilen illalla nyt sitten rohkaistuin ja sanoin muutamalla sanalla mitä meinaan jos kaljottelu vielä jatkuu.meni äijä hiljaseks.sen mä toki ymmärrän että ihmisen täytyy itse itselleen sanoa "ei" viinalle,eihän se auta jos muut sen sanoo..katotaan nyt mitä tuleman pitää..
mut nyt ku pahuitte asiasta, ja tää alkukesän huumakin menee ohi niin luulis että ei enää halua lähteä niin paljon. yrittäkää tehdä asiaan kompromissi. ei ero oo vaihtoehto jos muuten onnellista ( mun mielipide)
helppohan se on sanoa että ota ero mutta itse voin sanoa alkoholisoituneen isän lapsena että ei se lapsuus ole todellakaan "ruusuilla tanssimista" kännisen isän kanssa.ajattele lapsia ja niiden tulevaisuutta.minun isäni ei ole vieläkään hellittänyt ja eipä paljon kiinnosta viedä omaa lastani sinne.
eihän hänestä ole sinulle paljon apuakaan,saatika tukea.vaikka miehesi ei olisi lasten kanssa humalassa kotona vaan muualla niin se ei tarkoita etteikö joskus tulevaisuudessa olisi.harmin paikka tuollainen.helppoahan se ei tule missään tapauksessa olemaan.mieti,oisiko helpompaa elää miehen kanssa joka käy lähes joka vkoloppu kännäämässä vai se että saat elää eläämäsi murehtimatta.ehkä jopa löytäisit uuden,mukavan miehen.
ja tarvitsee hoitoa. Mutta hänen on myös itse tajuttava tilanteensa ja hakeuduttava hoitoon. Muutoin jatkaa samaa rataa, ja pahemmaksi vain menee.
on nyt sitten kuitenkin HIEMAN erilainen ihminen. Tai oikeastaan aika paljon. Alkoholisti on ihminen joka ei PYSTY lopettamaan juomista kun on sen kerran alkanut. Toisin sanoen vetää viinaa putkeen useita päiviä ja jopa viikkoja. Ja on sitten taas vastaavasti useita kuukausia selvinpäin taas ennen seuraavaa putkea. Siinä siis alkoholisti. Mutta jos juo kerran viikossa/viikonloppuisin mutta selvityy kuitenkin arjen askareista on syynä todellakin joku muu kuin alkoholismi. Mahdollisia "piileviä" ongelmia parisuhteessa, joita paetaan kun ei osata tunteita pukea sanoiksi.... Keskustelkaa ihmeessä miksi miehesi näin tekee.
Mä tulin tasan vuosi sitten raskaaksi ja mieheni lupas lopettaa ryyppämisen heti kun raskaustesti näyttää positiivista. No, yhden viikonlopun se jaksoi olla ottamatta, mutta sitten piti päästä taas pubiin ja siitä seurauksena koko kylä tiesi, että meille tulee vauva. Mä en olisi halunnu kertoa vielä kun omalle perheelleni, koska olin vasta 8 vko:lla, eikä mieheni tajunnu, että voi sitä keskenki mennä. Onneksi ei kuitenkaan niin käyny.
Monena viikonloppuna piti kuitenkin ottaa kaljaa ja laittaa rahat baariin. Mieheni lupas lopettaa juomisen kokonaan sitte kun raskaus alkaa näkyä...niin varmaan. Talvella se soitteli klo 4 aikaan aamusta mua hakemaan sitä baarista. En raaskinu olla hakematta, kun pelkäsin sen sammuvan johonkin lumipenkkaan siinä kunnos. Monien riitojen jälkeen se onneksi alkoi tajuamaan ja vähensi ottamista niin, että se otti kerran kahdes viikos.
Mutta...2 viikkoa ennen laskettua aikaa, yks kaunis sunnuntai päivä mä lähdin suutuksissani ajelemaan autolla, kun en jaksanu kattella mieheni krapulaa. Parin tunnin päästä tulin kotia ja mies oli pois. Ei ollu vaikea arvata minne se oli menny....niin pubiin. Mä soittelin sille koko illan ja yhden kerran se vastas, muttei puhunu sanaakaan. Mä kuulin taustalla lapsen äänen ja arvasin sen olevan kaverinsa luona (jolle maistuu myös alkoholi usein). Puolen yön aikoihin se vastas mun soittooni ja mähän annoin herran kuulla kunniansa, mitä jos mä olisin alkanu synnyttää ja herra ei malta edes vastata puhelimeen!!! Mies pyyteli anteeksi ja loppujen lopuksi mä hain sen kotia taas kerran. Mä jouduin odottamaan 20 min silloinkin autos ennen kuin herra suvaitsi tulla. Sitten kun päästiin kotia mies meni vessaan ja se sai puhelimeen viestin. Mä luin sen ja sain kauhean raivokohtauksen. Siinä viestissä luki: "oli tosi kiva ilta. otetaan joskus toistekin. olisitpa voinu jäädä yöksi". Mä tivasin mieheltä kuka tämä akka oli ja mitä oli tapahtunu. Mies vastas että joku kaverinsa muijan kaveri, eikä muista mitä oli tapahtunu. Vakuutteli vaan ettei oo tapahtunu mitään "sellaista". se nainen laittoi viikon ajan miehelleni viestejä. vähä niin ku tikusta asiaa...viimeisin viesti oli kuitenkin sellainen missä tämä kimuli ilmoitti tulevansa miehensä kanssa paikalliseen viikonloppuna ja jos hänen miehensä saa kuulla, että mitä silloin sunnuntaina oli tapahtunu näiden kahden välillä se tappaa heidät molemmat.Mieheni antoi mun kuitenkin lukea kaikki nämä viestit mitä tämäakka sille lähetti. Ja sen mä uskoin ettei mieheni vastannu näihin viestiin. Pari kuukautta myöhemmin mieheni halus kertoa, mitä sielä silloin oli tapahtunu. mieheni oli kertonu sille naiselle meidän riidoista ja kuinka huonosti meillä oli siinä kohtaa menny. Se akka oli kuunnellu ja lohduttanu. Sitte se oliki riisunu ittensä alasti ja tarjonnu itteään miehelleni. Mieheni oli ollut aivan ihmeissään ja sanonu ettei halunnu kuitenkaan pettää mua kunmeillä on kuitenkin ollu hyviäkin aikoja. Se akka oli ruvennu itkemään ja mieheni oli joutunu lohduttamaan sitä....ja mä odotan pihalla yli hermona autossa. Mä olin todella vihaanen kuullessani totuuden tästä. Tämä akka oli vielä 15v vanhempi miestäni ja sillä oli mies ja 2 lasta.
sitten meille syntyi tyttö. Mies oli siihen asti selvin päin ja oli synnytyksessäkin mukana. Mutta nyt 3kk:n päästä se sama ryyppääminen jatkuu lähes joka viikonloppu. Viime perjantaina mieheni oli ekaa kertaa tytön kans kotona ja mä sain olla koko illan viihteellä. Mutta lauantaina mä sain olla taas kerran tytön kans ja herra oli viihteellä. Sunnuntaina mulla oli hermot kireällä kun tyttö itki ja mies valitti krapulaansa, mä tiuskaasin miehelle ja tästäkös se sai taas syyn lähteä ovet paukkuen kotoa...pubiin. illalla se tuli kotia. vittuuli ja haukkui 3 tuntia mulle päin naamaa. Mulla meni hermot ku se aikansa huoritteli mua, niin lätkääsin avokämmenellä miestä. Siitäkös tämä suuttui ja hajotti paikkoja ja paiskas mut maahan.Tämän jälkeen se otti mun auton ja lähti takaasin pubiin.Nyt ollaan sovittu, mutta pelottaa ensviikko ku miehellä on silloin loma...kuinka paljon se jaksaa juoda silloinkin??? Sen mäoon päättäny että se ei juo enää jos se meidän kans haluaa asua. Ei tästä muuten mitään tuu. Naapuritkin ihmettelee varmaan ku meidän kämpästä kuuluu huuto ja pauke keskellä yötä. Mies harhaaloo pihalla munasillaan ettimäs tupakan tumppia mitä polttais, ku tupakat on loppu. Mä saan hävetä silmätpäästä.
Selvinpäin mieheni on tosi kultainen. Tekee kotitöitä ja hoitaa lasta jos mä käyn esim kaupassa. Mutta kun saa elää pelossa koko ajan. Mä pelkään viikonloppuja ja juhlapyhiä, koska silloin sen on pakko saada ottaa. Mä en voi mennä mihinkään juhlimaan yksin,koska en uskalla jättää lasta miehelle hoitoon kuitenkaan kovin kauaksi aikaa ja mieheni on lisäksi vielä mustasukkaanen....
no jopas kuulostaa niin helvetin tutulta..ettet vaan puhu mun äijästäni..!!ainakin melkein!!
Olen ollut naimisissa alkoholistin kanssa,ja tiedän kyllä minkälaista se on.Viikot meni suht koht hyvin,mutta kun tuli kauan odotettu perjantai.Silloinhan se ryyppäminen alkoi ja se jatkui koko viikonlopun.Sillon sain pelätä koko ajan.Haukkui,huoritteli,sain piilottaa avaimia,ettei lähde juovuspäissään autolla jne..
Valvotti öisin,etten saanut nukuttua..Huusi ja mesosi.Meille syntyi poika.Mies rauhoittui vähäksi aikaa,mutta ei kauan.Alkoholin lisäksi alkoi tulla henkistä väkivaltaa.Lopuksi fyysistä väkivaltaa.Silloin kun mies aiheutti ensimmäisen kerran väkivaltaa mua kohtaa,niin päätin silloin,että se myös jää viimeiseksi kerraksi.Ja niin se myös jäi.Otin pojan syliin ja kannoin autoon ja lähdettiin siltä istumalta.Poika oli 9 kk ikäinen.Lähdin itseni ja lapseni takia.Erottiin samana vuonna.2 vuoden päästä löysin ihanan ja kunnollisen miehen,joka hyväksyi lapseni.Mentiin naimisiin.Poika on nyt 8v ja meillä on vielä 4v ja 2 v pojat.Minun kokemukseni mukaan ei kannata jäädä huonoon suhteeseen,vielä jos alkoholi ja väkivalta on kuvioissa mukana.Ajatelkaa Lapsianne!Olen nyt 31 vuotias ja elämä edessä.
onneks meil ei sentäs oo fyysistä vakivaltaa. sen verran hyvin mä uskon tuntevani armaan aviopuolisoni ettei sitä tulekaan koskaan tapahtumaan.mutta jos niin kävis niin kyllä se sit ois ensimmäinen ja viimenen kerta!!
Onneksi ei ole vielä fyysistä väkivaltaa, mutta jaksatko katsoa miestäsi,kun hän on päissään kuin käki.Huutaa ja haistattelee sulle ja menee pitkin kyliä ja muuta " mukavaa" tekee..Aikoinani taistelin ex-mieheni kanssa alkoholista monta kertaa ja vielä monta vuotta..Miehelle viina meni edelle.Opin silloin että alkoholisti lupaa vaikka mitä ja montakin kertaa.Sitten saa itse pettyä katkerasti.
Onnea valitsemallesi tielle!Jos et ajattele itseäsi,niin ajattele lastasi!Silloin kun lähdin pojan kanssa pois,niin en ole ikinä katunut,enkä kaipaakaan sitä aikaa..Minun ja pojan elämänlaatu parani huomattavasti.Halusin vaan kertoa oman tarinani.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa omassa elämässään ja pystyy elämään niiden kanssa.Toivotan silti koko perheelle jaksamista, kärsivällisyyttä,voimia ja onnea joka päiväiseen elämään.
Hei. Tuntui pahalta lukea tekstiäsi, kertasi siinä omaa vielä lähellä ollutta kipeää suhdettani. Nyt olen ollut kohta 2 kk erossa miehestäni. mUlla 2 alle 2v tyttöä. vaikeaa on ollut mutta vaikeaa oli olla yhdessä miehenkin kanssa. Hän joi tasaisin väliajoin. saattoi olla kuukaudenkin kunnolla ja sitten kun taas lähti "yhdelle kaljalle", saattoi olla viikonkin tavoittamattomissa. kamalaa. olen kärsinyt monta hylkäämistä hänen kohdaltaan, turhia lupauksia, anteeksiantoja jne. lopulta kyllästyin. antabus terapia tai asumusero, vaadin. hän meni a-klinikalle ja aloitti antabuskuurin. kävimme kerran terapiassa. sitten meni melkein 2 k k. mies oli töissä, elimme normaalia perhe-elämää lasten kanssa. mies ei ottanut enää joka päivä antabusta, kun vatsa menee sekaisin. älä puutu asiaan, sanoi kun kysyin miksi ei ota. no, ajattelin, katsotaan. lähti sitten viimeisen kerran helatorstaina. silloin sanoi ettei tule enää takas. viina vei. viikon päästä juteltiin, sovittiine erotaan. nyt istuu sakoista vankilassa, kun jätti nekin vaivaiset 400e hoitamatta. ehkä tulee olemaan tyttöjen kanssa joskus ehkä ei. mihinkään en hänessä enää luota. en enää koskaan. nyt olen yksin lasteni kanssa. hän haluaisi taas jatkaa!!! uskomatonta. mutta ei enää. 2 vuotta katselin häntä, kaksi raskautta, kaksi vauvavaihetta. nyt yritän jaksaa itsekseni ja tiedän että jaksan. kävin puhumassa psyk.sh:n kanssa ja neuvolassa. HAE APUA, PUHU JONKUN ULKOPUOLISEN KANSSA JOTTA JAKSAT ETEENPÄIN. muutoin et näe omaa tilannettasi. työstän edelleen vaikeita asioita ja vielä pitkään mutta takaisin en suhteen ryhtyisi. hänkin oli selvinpäin upea ihminen ja todella hyvä lasten kanssa. se surettaa mutta mahdollisuuksia on annettu ja kaikkea ei tarvitse kestää. voimia sulle. jos haluat laita e-mailisi voitaisiin viestitellä?
Mukava tietää etten käy samaa asiaa läpi.
Odotan esikoistani ja lupaavalta näyttääkin tulevaisuus, joo.
Asuttii landella ja asiat siellä ei tosiaan sujunu, kaikki tökki. Arkiset askareet kun piti raataa niin veden kuin lämmön eteen.
Oli se sellasta juomista tällä äijällä etten osanu yhtää odottaa.
Uutena vuotena sitten pieksi mua keskellä tietä
ja oli ihan sekaisin alkoholista ettei edes muistanu koko juttua. Tammikuussa laps sai sitten alkunsa. Olin ja olen edelleen onneni kukkuloilla. Äijä lupas ettei enää koske muhun ja vähentää juomista jne jne. Oikein rukoili kädestä pitäen että antaisin anteeksi ja että lupaa sitä ja tätä... Joopa joo. Sitä sitten jatkui, Henkisenä väkivaltana. Milloin olin huora ja milloin maailman paskin äiti (eikä ole lastakaan vielä) milloin mitäkin.
Ja jos vähänkin vänkäsin jossain asiassa vastaan tai yritin selittää millanen kusipää tää on niin johan lätty lätisi oikein olan takaa.
Nyt muutto oli juuri, näytti lupaavalta pari päivää kunnes tänää, äijän kaveri ilmesty oven taakse ja vie tämän juomaan jonneki.
Ei ole vieläkään tullu kotiin. Netissä se muuten on istunut aamuun asti ja selaillu treffi sivuja ym.sillä aikaa kun olen ollut nukkumassa tai asioita hoitamassa.
Nyt näen niin punaista ettei kohta enää sen sanomiset auta. Selvinpäin se on ihana; tiskaa,imuroi,auttavainen,huomaavainen,
rakastava, kaikkea mitä nainen voisi toivoa.
Pelottaa.. kohta se varmaan tulee, enkä tiedä
mitä odottaa.
Jos seon ottanu viinaa ja kaljaa sekasin, voi olla että tämä akka saa kyytiä 8(
Ne kaksi ei sovi sen päähän yhtaikasesti.
Jos se koskee, lentää huomenna pihalle varmasti >8(
Ikävä tosin lapsen kannalta, mutta lastani tässä juuri ajattelenkin...