olimme mieheni kanssa seurustelleet vähän yli vuoden..hänen vanhempansa ei minua hyväksynyt.ei siis lainkaan.kerran miehen isä nakkasi minut heiltä pois.siis suoraan sanottuna nakkasi!
aika kului ja muutimme yhteen.mies ei aluksi edes puhunut porukoillensa mitään.tulin raskaaksi mutta sain keskenmenon.sen jälkeen hänen äitinsä kävi meillä eikä ollut moksiskaa mistään.kului kuukausi kun sain tietää olevani uudestaan raskaana.
kun miehen kanssa tuli riitaa,ja puhuimme hänen äitinsä kanssa puhelimessa,hän laukasi vain kiven kovana:kyllä olisi abortti parempi vaihtoehto,kasva ensin 5vuotta että olet aikuinen.silloin olin 18v.
hänen sanansa painui mieleeni pysyvästi.
odotus-aika oli mitä oli.sisko kuoli 3kk ennen kuin synnytin pojan.isä lähti juomaan isyyslomalla ja se kaikki oli minun vaika.silloin meidän äiti vei minut heille.en olisi yksin jaksanut.(myönnän sen) no kun kotiuduttiin niin miehen äiti rupesi kaikkia laukomaan että poika ei saa ruokaa tarpeeksi jne....se riitti!!!neuvolassa kun kerroin tuon äsköisen,hoitaja sanoi että todella hyvään vauhtiin on paino noussut.sen kaiken jälkeen alkoi kuolleen siskoni haukkumiset..kaikki mahdolliset..tätä jos jatkaisin tulisi monta sivua kirjoitettua.ja se vielä kun ex-mies kävi joskus päälleni ja kerroin siitä ns anopilleni.hän vain tuumasi että jos sillä on se työ niin raskasta???
työ,työ,työ..syy päälle käymiseen??ehkä olin tyhmä kun en heti suhteesta lähtenyt pois,mutta olemme 6kk sitten eronneet.enää ei tarvitse kuunnella moista paskaa.olen ex-anopille monasti sanonut siitä että miten poika nyt on sinulle niin tärkeä ja raskauden alussa käskit abortin tehdä.....ei ole siihen osannut sanoa mitään..kaikki on nyt hyvin.saimme asunnon,asuimme minun vanhempien luona tähän asti eron jälkeen mutta nyt elämä kukoistaa taas minulla ja pojallani.
aika kului ja muutimme yhteen.mies ei aluksi edes puhunut porukoillensa mitään.tulin raskaaksi mutta sain keskenmenon.sen jälkeen hänen äitinsä kävi meillä eikä ollut moksiskaa mistään.kului kuukausi kun sain tietää olevani uudestaan raskaana.
kun miehen kanssa tuli riitaa,ja puhuimme hänen äitinsä kanssa puhelimessa,hän laukasi vain kiven kovana:kyllä olisi abortti parempi vaihtoehto,kasva ensin 5vuotta että olet aikuinen.silloin olin 18v.
hänen sanansa painui mieleeni pysyvästi.
odotus-aika oli mitä oli.sisko kuoli 3kk ennen kuin synnytin pojan.isä lähti juomaan isyyslomalla ja se kaikki oli minun vaika.silloin meidän äiti vei minut heille.en olisi yksin jaksanut.(myönnän sen) no kun kotiuduttiin niin miehen äiti rupesi kaikkia laukomaan että poika ei saa ruokaa tarpeeksi jne....se riitti!!!neuvolassa kun kerroin tuon äsköisen,hoitaja sanoi että todella hyvään vauhtiin on paino noussut.sen kaiken jälkeen alkoi kuolleen siskoni haukkumiset..kaikki mahdolliset..tätä jos jatkaisin tulisi monta sivua kirjoitettua.ja se vielä kun ex-mies kävi joskus päälleni ja kerroin siitä ns anopilleni.hän vain tuumasi että jos sillä on se työ niin raskasta???
työ,työ,työ..syy päälle käymiseen??ehkä olin tyhmä kun en heti suhteesta lähtenyt pois,mutta olemme 6kk sitten eronneet.enää ei tarvitse kuunnella moista paskaa.olen ex-anopille monasti sanonut siitä että miten poika nyt on sinulle niin tärkeä ja raskauden alussa käskit abortin tehdä.....ei ole siihen osannut sanoa mitään..kaikki on nyt hyvin.saimme asunnon,asuimme minun vanhempien luona tähän asti eron jälkeen mutta nyt elämä kukoistaa taas minulla ja pojallani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuntematta sen tarkemmin sinua tai entistä miestäsikään, kun et paljon taustoja valaissut, kallistuisin entisen anoppisi kannalle, koskien tuota viiden vuoden odotusaikaa. Se olisi varmasti ollutkin järkevää. Vai mitä itse ajattelet?
Aikuisilla on tapana huudella varoituksia, kun näkevät selvästi, että ymmärtämättömät lapset ovat tekemässä hölmöjä asioita. Näitä varoituksia 'lapset' eivät yleensä kuuntele, vaan tahtovat uhmakkaasti toteuttaa aikeensa, olivatpa olosuhteet kuinka epäedulliset tahansa.. Anoppisi ehkä näki jotenkin, poikansa tuntien, miten jutussa tulee käymään, ja yritti estää. Ehkäpä hän ei olisi toivonut, että te noin nuorena halusitte heti lapsen. Enkä suoraan sanoen ymmärrä minäkään. Melkein aina nuoret ottavat toppuuttelevat neuvot lapsentekoasioissa verisinä loukkauksina.
Kirjoituksesi oli vähän sekava ja kohdittain vaikeasti ymmärrettävä, mutta olin lukevinani, että syytät anoppiasi mahalaskun tehneestä avioliitostanne.
Anoppisi ei ehkä ole maailman täydellisin tai mukavin henkilö, mutta ei häntä pidä tässä pääsyytettynä pitää. Hän on sivuhenkilö. Itse te, entisen miehesi kanssa, tämän sopan keittelitte.
Ymmärrän että noiden kokemusten jälkeen voi katkeroitua mutta yritä olla siirtämättä katkeruuttasi lapseesi, se tässä on kumminkin kaikkein syyttömin osapuoli. Ja maailmasta löytyy kunnollisiakin miehiä.
exäni oli minua 7v vanhempi.ja minun mielestä se ei katso ikää kun lapsen tekee.kun tuntuu että on valmis niin silloin on.eniten kirjoituksessasi rassaa se että anoppi ei ole mitään tehnyt.ehkä ei sillain mutta kun kuollutta siskoa haukkui.se tunutui kuule tosi pahalta.sä et ehkä sitä ymmärrä jos sulle ei niin ole käynyt.et jatkoja vaan sulle
anoppisi saattoi yleisesti tarkoittaa vaan hyvää kehottamalla odottamaan lapsen hankkimista,mutta se on vain hänen mielipide,lapsen tekemisestä kuitenkin päättävät luonnollisesti vanhemmat yhdessä. En puolusta ex-anoppisi haukkumista. Se jo kertoo,että hän ei paljo arvostanut sinua. Fiksu ihminen kun osaa pitää tarvittaessa mielipiteensä omana tietonaan.Mutta onneksi pääsit ongelmasta.
En voi muuta sinulle toivotella kuin jaksamisia, onneksi sinulla on jo kaikki suht koht kunnossa. Minun mielestäni anopille ei missään nimessä kuulu minkäikäisenä lapsia tehdään oli sitten 18 tai vaikka 28 ne asiat on ihan kahden ihmisen välisiä. Mutta ole sinä onnellinen lapsestasi(lahjasta) ja jaksamisia!